Kirjoittaja Aihe: Pohdintaa oman seksuaalisuuden näkymisestä ja olemisesta lapsi- tai uusperheissä  (Luettu 9906 kertaa)

Cordelia

  • Vieras
Minulla ei ole vielä lapsia, mutta uskon, että olen itse aina saanut elää suhteellisen vapaan seksuaalisen ilmaisun perheessä. Kannattaa ymmärtää, ettei minun nähteni ole harrastettu seksiä tai minä en ole harrastanut sitä vanhempieni läsnäollessa, ei sinne päinkään. Seksuaalikasvatukseeni on kuulunut se, että seksi on ihanaa, eikä sen harrastamisessa ole mitään pahaa, mutta se on yksityisasia.

Meillä on aina oltu silti paljon nakuna. Siihen ei ole liittynyt seksiä, mutta se on minusta ollut jonkinlainen osoitus siitä, miten seksuaalisuuteen on meillä suhtauduttu. Alastomuuteen suhtautuminen on meillä vieläkin mutkatonta, vaikka lapsuus on jo kaukana takana.
Samoin olen aina puhunut avoimesti seksistä äitini kanssa. Varsinkin nuorempana, kun seksuaalisuus oli täynnä kysymysmerkkejä, avoin ja suora keskusteluyhteys turvallisen ihmisen kanssa oli enemmän kuin toivoa saattaa. Vielä nykyäänkin puhumme paljon seksistä ja se on minusta ihanaa.

Miten sitten vanhempieni seksuaalisuus on näkynyt minulle? Eipä oikein mitenkään. Tiedän, että heillä on ollut aina melko aktiivinen parisuhde ja tiedän kyllä heidän seksileluistaan, yms. Näistä tiedän oikeastaan vain siksi, että olen äidin kanssa seksistä jutellut.