Voiko kinky muuttua vaniljaksi tahdonvoimalla?

[hiz]

En usko että seksuaalisuuttaan voi muuttaa tahdonvoimalla. Mutta kinkyys voi muuttua, tekemällä, kokeilemalla. Kokemusten pohjalta fantasiat muuttuu, ja uusia syntyy. Osa kumppanin fantasioista voi "tarttua" itseen, kun pääsee kokeilemaan asioita joita ei muuten tulisi mieleen kokeilla.

Oma kinkyys on muuttunut melko paljon vuosien varrella, ja välillä olenkin miettinyt, että vakiintunut D/s suhde teoiltaan voi melko paljon muistuttaa vaniljaa. Tosin sitten näkymätön valtasuhde (kurittamista ei enää oikein tarvita, muuta kun huvin vuoksi) ja mitä päiden sisällä tapahtuu, on kaukana vaniljasta. Jokainen katse, sana ja kosketus pitää sisällään paljon enemmän kun mitä samat teot vaniljaseksitilanteessa tarkoittaisi.

[Zyraila]

En usko, että seksuaalisuus totaalisesti muuttuu ja jos tietynlainen seksuaalisuus ja seksi on muutoinkin erittäin tärkeää suhteessa ja elämässä niin uskon sen kyllä vaikeuttavan kumppanin etsimistä. Libidon määrä tietenkin on yksilöllinen, eikä mielestäni ole itsestäänselvää, että se kinkyillä on normaalia korkeampi, vaikka tälläiseen käsitykseenkin olen törmännyt.

Ite koen olevani siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka kinkyksi itseni miellänkin (jos en kinkyksi niin en kyllä täysin vaniljaksikaan), niin seksuaalisuus ei määritä juurikaan parisuhteeni onnellisuutta ja kykenen vielä alkuhuuman jälkeenkin nauttimaan myös vaniljaseksistä, joten parisuhde vaniljamieheen ei ole ongelma. Seksin laatu ja toteutustapa on arvomaailmassani melko matalalla verrattuna henkiseen kumppanuuteen ja siihen liittyviin seikkoihin. En sitten tiedä, miten kävisi, jos olisin jossain vaiheessa elämääni kunnollisessa kinkysuhteessa... Osaisiko sitä arvostaa enää samoja asioita ja tyytyä tälläiseen. Ehkä ei, kyllähän ihmisen identiteetti ja siinä ohessa seksuaalisuus elää läpi elämän, joten voisi olla, ettei kerran rajoille päästyään osaisi tyytyä pelkkään tavalliseen.

Siinäkin mielessä oon onnelisessa asemassa, että mieheke on pikkuhiljaa alkanut osoittaa myös kinkympiä piirteitä, joten ehkä tässä vielä siirrytään yhdessä jonkinverran kohti niitä rajoja

[Papi]

Lukaisin läpi viestiketjun vastaukset ja enemmistö on näköjään sitä mieltä "ettei voi" tai "miksi pitäisi".

Itse olen kyllä tavannut subeja , jotka ehkä olivat "light subeja" ja miellyttämisenhalussaan ottivat kiltisti vastaan sen mitä annettiin ja näyttivät nauttivankin hommasta. Ja tiedän pesun ja linkouksen kestäviä "truesubeja" olevan varsinkin täällä.

Sitten kuitenkin kinkyillessäkin tulee vastaan arki ja jonkinasteinen kyllästyminen. Piiskan saaminen ei maistukaan samalla lailla niin kuin siinä hurjassa nuoruudessa. Jos vielä sattuu siihen vaiheeseen tulemaan lapsia, niin kyllä varsinkin naisella kinkyhalut vähenevät. Masterillekin on vastenmielisempää piiskata lastensa äitiä kuin vaikka jotain nuorehkoa punk-henkistä subia. On siinä vaan niin iso ero...

Itse en pidä vaniljaseksiä mitenkään huonompana vaihtoehtona, vaikka mielellään piiskaa heiluttelenkin - tosin vain harvoille ja valituille.

[Qurat]

Thdonvoimalla.. Kai voi, koska tahdon voima on melko tehokkas. Mutta edellinen kirjoittaja sai mut miettimaan, mitä jos kunnioittaa ja rakastaa toista niinpaljon, ettei kesta nähä sitä kärsimassa, vaikka tiedät että hän nauttii siitä? Kun haluis vaan hellii ja hoivaa ja silloin jääkin se vanilja...

[Hardcandy]

Sanat perustuvat ainoastaan omaan kokemukseen.
 
Omin voimin en voi.

[Norja]

Ollessani väärässä tai jonkin asian takia kriisissä yritin, epäonnistuttuani tajusin etten halua muuttua muuksi kuin olen. En siis epäonnistunutkaan. Se oli onnistumista valepuvussa.

[LadyPearls]

Minulle esitettiin juuri pari päivää sitten kysymys siitä haluaisinko poistaa kinkyyteni itsestäni jos voisin. Vastasin spontaanisti "ei" ja olen sen jälkeen pohtinut asiaa enemmänkin.

Ketjun kysymykseen ajattelisin sen pohdinnan pohjalta, että hyvin karkeasti jaoteltuna on olemassa kahdenlaisia kinkyjä tässä suhteessa. On niitä, jotka nauttivat pienestä kinkyilystä makuuhuoneessa lisämausteena seksielämäänsä tai miellyttääkseen kumppaniaan ja sitten on niitä, joille nämä asiat ovat se oma seksuaalisuus tai ainakin suuri osa sitä. Ensimmäisenä mainitut varmasti voivat halutessaan elää ilmankin kinkyilyä - jälkimmästen epäilen kovasti, tahtoi sitä miten kovasti tahansa. Ainakin fantasiatasolla se pysyy osana ajatusmaailmaa aina ja sen myötä toive sen toteuttamisesta myös.

Luokittelisin itseni jälkimmäiseen kategoriaan, enkä siksi usko, että kinkyydestäni pääsisin "eroon" vaikka haluaisin. Toisaalta, miksi haluaisin itsestäni pois jotain sellaista, joka tuo elämääni niin paljon sisältöä, mistä nautin ja saan iloa irti? 

Eli vastaus oman pohdintani pohjalta on: ei voi.

Edit lisäys ennen kuin joku älähtää: juu, kategorisointini on extreme ja siltä väliltäkin löytyy kaikenlaista, mutta loppupeleistä jompaan kumpaan suuntaan sitä tuppaa kallistumaan enemmän tai vähemmän. Ja tämä ei poista mahdollisuutta siitä, että voisi nauttia vaniljaisemmastakin seksistä.

[eugénie]

Mielestäni (ainakin naispuolinen kinky) voi muuttua tahdonvoimalla paljon helpommin aseksuaaliksi kuin vaniljaksi. Siis runkkaavaksi aseksuaaliksi.

[windmillsw]

komppaan LP:tä... eli ei voi

[Katafrakt]

Ei tuo itseltänikään muutama vuosi sitten onnistunut, kun seurustelin umpivaniljan naisen kanssa. Vaikka mitään kinkyä ei fyysisesti tehnyt, huomasi silti joka kerta rakastellessa kuvittelevansa, mitä kaikkea kivaa olisi voinut tehdä. Ei se pohjavire taida lähteä oikein millään. Toki on mahdollista elää vaniljasuhteessa, mutta kinkyt ajatukset ja tunteet eivät häviä, ja niitä pitää sitten ruokkia jotenkin muuten kuin kumppanin kanssa.

[veera_v]

Elin vuosikaudet vaniljasuhteessa, ensimmäiset vuodet täysin orgasmittomina, myöhemmin sallin itselleni kieltämäni fantasiat ja kuvitelmat ja sain miehen tuntemaan olonsa mahtiurooksi luullen osaavansa tyydyttää minut. Nykyään kun olen tottunut parempaan en voisi täysin vaniljasuhdetta kuvitellakaan. En suostuisi, en mistään hinnasta, sillä kinkyydestä on tullut jo niin perustavanlaatuinen osa persoonaani. Pohjavire on tosiaan ollut aina, mutta elin liian kauan "näin kuuluu elää" -elämää. Höpötystä, elän täällä vain kerran ja seksuaalisuus on niin suuri nautinnon lähde, ettei siitä pidä luopua.

Vastaukseni otsikon kysymykseen on: ei voi. Itseään voi toki huijata.

[roosa]

Kai sitä voi muuttua miksi tahansa mut ellei se ole todellinen olemus, alkaa se lopulta turhauttaa ja sit muuttuu vittumaiseksi ihmiseksi.
En koettaisi!

[bdsm_m]

On ainakin olemassa jotain terapiamuotoja ja lääkehoitoja ihmisille, jotka kokevat seksuaalisuutensa ahdistavaksi pakkomielteeksi. Esimerkiksi jotkut pedofiilit ovat tämmöisten hoitomuotojen ansiosta onnistuneet hillitsemään tarpeensa hyväksikäyttää lapsia ja jotkut seksi- ja pornoaddiktit ovat löytäneet keinot purkaa energiaansa muihin kuin seksiin liittyviin juttuihin.

Ikääntyminen heikentää seksihaluja ihan itsestään.