Kuinka suhtaudut kumppanisi itkuun?

[-katy-]

Meillä toi itkeminen menee jotenkin suvussa,toisen vanhempani puolella on oikein kovia pillittäjiä ja itse olen myös.

Se on reaktio,jota on vähän vaikea säädellä,kun joku vain sattuu koskettamaan,esim. Musiikki,taide-esitys tai melkein mikä  vaan jos niikseen tulee.

Olenkin ajatellut,että kuinkahan nolostuttraisin kumppanin tuolla itkutaipumuksella. Perheenjäsen on samanmoinen ja hän osaa ottaa rennosti mun itkeskelyt.
Onhan se vähän hankalaa jos alkaa vaikka kaupassa itkettää,mutta osaa purra huulta onneksi.

Epäilen,että karjalaisissa on oikein sellaista itkijäheimon verta,eikös siellä joskus ollut jotain itkijänaisia huivit päässää vollottamassa

[blacklie]

Jos näen toisen itkevän ota  syliin, paijaan, kuuntelen ja vain olen. Aluksi en oikein tiennyt mitä tehdä ja miten reagoida, koska meillä kotona ei koskaan itketty. Se tapahtui yksin. Katseilta piilossa. Itsekin keräsin kaiken pahan olon sisälleni kunnes tapasin ihmisen joka opetti itkemään. Vei 2 vuotta yhdessä oloa ennen kuin uskalsin itkeä ja näyttää miten paljon jokin asia sattui. Nykyisin opettelen hyväksymään ettei aina tarvitse olla kova. Matka jatkuu.

[LaVida]

On läsnä ja ottaa vastaan sen minkä toinen sylkee ulos.

Ihminen itkiessään ilmaisee hätäänsä ja puskee sen ulos melko primitiivisellä tavalla. Kun ei muuta keinoa ole, ei muuta vaan keksi, niin itku on lopputulema. Toki löytyy niitä jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan, yleensä puutteellisen luottamuksen vuoksi. On niitä jotka itkevät kaikesta, jotkut iloonsa. Mutta jos ei ihminen reagoi toisen hätään, kun toinen itkee... Silloin on kyllä jotain vialla ja kannattaa tutkia vähän omia tuntemuksiaan. Jos vielä sattuu olemaan M/D, kannattaa se homma lopettaa oitis. Tekee asioita vähän vääristä syistä 

[Potulny]

Riippuu itkun syystä, mutta kyllä mä lohdutan, paijaan ja hellin. Pyyhin kyyneleet toisen silmistä ja pidän sylissä. Musta on kaunista kun mies itkee.
Vielä kun itse oppisin itkemään muutenkin kuin yksinäni 

[-katy-]

Ihminen itkiessään ilmaisee hätäänsä ja puskee sen ulos melko primitiivisellä tavalla. Kun ei muuta keinoa ole, ei muuta vaan keksi, niin itku on lopputulema.

Olen tästä hieman eri mieltä. Yritin tossa omassa ekassa rustauksessa ilmentää sitä, ettei itku ole välttämättä mikään kuolemanvakava asia,vaan joidenkin tapa reagoida moniin asioihin. Joku jossain netissä sanoi, että itku ja nauru ovat pitkälti sukua toisilleen..kaippa se aivoissa ja tunnelohkossa onkin niin..nauraessakin voi melkein tulla vedet silmiin..mutta eniveis, ihme juttu koko homma,että jokin ulkoinen juttu saa vedet valumaan silmistä ilman fyysistä kontaktia. Koko itkemistapahtuma aivan mystistä  :roll:

[LaVida]

Kyllähän mä Katy mainitsin eri syitä itkemiseen, ja otinkin sitten juuri tämän itkun joka tulee hädässä esimerkiksi. 

[Meilina]

Olen kamala itkupilli. Ennen itkin aina seksin jälkeen, koska se oli niin tunnepitoista, tai enemmänkin se jotenkin poisti sen tunnemuurin ja pystyin päästämään kaikki tunteet ulos, joten ne tulivat itkuna. Nykyäänkin itken toisinaan session jälkeen, varsinkin kun olen erittäin onnellinen toisesta ja siitä kokemuksesta. Ennen pidin sitä nolona ja outona, nykyään (monien keskustelujen tuloksena) se on osa miten saan ilmaistua tunteita, joita en saa siinä tilanteessa sanoiksi (varsinkin turhautuminen ja onnesta pakahtuminen tulevat usein ulos itkuna). Muutenkin itken paljon, mutta kumppani osaa käsitellä sitä jo paremmin, ettei ole enää ensimmäisenä kysymässä mitä hän on tehnyt väärin, koska yleensä se on vain minun ihmeellisiä tunteilujani.

Kumppanin itkuun olen törmännyt hirveän paljon vähemmän, mutta ei häntä pelota näyttää tunteitaan toisinaan myös itkun muodossa. Suhtaudun siihen hyvin fyysisesti, menen lähelle, halaan, pidän kiinni kädestä, silitän ja suukottelen.

[mauje]

On se jotenkin suuri luottamuksen osoitus jos tohtii ratketa seurassani...ja samalla on iso juttu jos se sylini siinä kelpaa. Joskus tuntuu että se halipaijailu on kovin laiha lohtu, itkun syystä riippuen. Mutta sen sylihalin antamisesta ei ole minulle lainkaan vaivaa