Mies joka myi maailmansa

[Dominaattori]

Eli koitan vain kehottaa ihmisiä nostamaan kunniakkaasti kätensä ja viittaamaan kysymykseen " Oletko pervo". Sitä ei kannata, eikä tarvitse hävetä.

Hähää, mulla on munaa tunnustaa olevani monipervo  - no ehkä ei duunissa kuitenkaan kannata sitä julistaa...

[roosa]

Mä olen elänyt hyvin piktälle juuri kuten haluan. Valinnut ja toteuttanut. Ja juuri siksi mulla on nykyään "kahle" mikä estää toteuttamasta ihan kaikkea. Vaativa, velvoittava, rajoittava. Mutta niin rakas. En tekisi mitään toisin.

Mulla ehkä ennemminkin on ongelmana se, että kaikki alkaa tuntua jo koetulta.

Toisaalta mitäs silläkään on väliä, koska aamukahvi maistuu aina uudelleen yhtä hyvältä

[viana]

Mulla jää kyllä vielä asioita tekemättä (en viittaa tällä ensisijaisesti pervoiluun mutta toki myös siihen), ja joidenkin asioiden suhteen voi ihan hyvin vanhana miettiäkin, että no voihan, kun jäi sekin tekemättä. Mutta kaikelle on syynsä, ja pelko on kuitenkin minusta mielen tapa sanoa, että siihen ei välttämättä ole valmis, ja ehkä sitä sitten ei ole, koskaan. Se, mikä ärsyttää välillä on se, kun jättää häpeän vuoksi asioita tekemättä, koska häpeä on niin selkeästi tunne, jolla on pitkät juuret ja joka aktivoituu tietyissä tilanteissa, vaikkei välttämättä olisi tarvetta.

Eli täällä kyllä riittää ymmärrystä miehelle ja hänen maailmalleen Mutta no, minulla nyt on aika hyvä tilanne, kun olen ihan avoimesti pervo ja saan toteuttaa sitä. Se on jo paljon se. Mutta kun ahne otus haluaa KAIKEN.

[PinkCat]

Mulla jää kyllä vielä asioita tekemättä (en viittaa tällä ensisijaisesti pervoiluun mutta toki myös siihen), ja joidenkin asioiden suhteen voi ihan hyvin vanhana miettiäkin, että no voihan, kun jäi sekin tekemättä.

Mulla jää kyllä kans asioita tekemättä, ei tosin välttämättä pelon takia vaan siksi että oon niin mahottoman järkevä (?) ihminen ja perustelen aina ettei tommosta tai semmosta kannata tehdä ku ei siinä oo järkeä. Sitten joskus jälkeenpäin harmittaa kun joku asia jää kokematta tai tekemättä. Nämä liittyy yleensä seksijuttuihin. Nuorena en paljoa ajatellut ja sittenpä nyt wanhempana ajattelen kai kaksinverroin.
Joskus ois kiva elää tunteella eikä ajatella asioita liikaa eteenpäin.
Toisaalta kun tosiaan aika hurja oli tuo nuoruus niin kyllä siinäkin riittää jo muisteltavaa vanhainkotiin

[viana]

Mullakin onneksi riittää hurjassa nuoruudessa muisteltavaa

[Smooth]

Mullakin onneksi riittää hurjassa nuoruudessa muisteltavaa

Se on sitten näköjään näin, että jos nuoruus ei ole kovin hurja, meno hurjistuu myöhemmin. Jos vaan nyt sattuu olemaan sellainen, että uskaltaa jo "valmiina ihmisenä ja yhteiskunnan tukipilarina" hypätä tuntemattomassa paikassa veteen.

Minä olin hyvin nuoruudessa kohtuullisen säyseä ja voisin sanoa, että jossain vaiheessa elämää jopa äärikonservatiivinen, erityisesti parisuhteessa. Toki voi kysyä, millainen on "säyseyden" mittari?

Mitalilla on kaksi puolta. Silloin normina oli tavallaan helpompaa. Seksuaalisuus voi olla myös raskas kuorma kantaa. Kun tuntuu, että aika ja ajatukset ovat liikaa siinä kiinni. Villi veikkaukseni on, että normipariskunnilla on enemmän tekemistä keskenään kun tapailevilla pervopariskunnilla. Kas kun seksiin menee vähemmän aikaa...

Kiikkustuoliin ja vanhuusmuisteloihin on onneksi vielä matkaa minullakin .

[telle]

Pääasia lienee se, että niiden aikoinaan tehtyjen "väärien" valintojen kanssa pystyy elämään, ja hyväksymään itsensä ja valintansa. Tehty mikä tehty, ja siitä on syytä kantaa vastuu kuin mies. Kiikkutuolissa on täysin turhaa vaipua itsesääliin, kun syyttää voi vain itseään. Heh, multa ei tipu myötätuntoa

[Riihipiru]

Liudan huonoja ja täysin surkeita valintoja tehneenä en silti kadu mitään. Ei mulla ole aikaa sellaiseen  Kuten telle tossa ylempänä asian tiivisti: elä niin ettei tartte vanhainkodissa valehdella (taijotainsinnepäin) ja se sopii mulle todella hyvin. Meno oli hurjaa nuoruudessa, ja sitä se on vieläkin. Vaikkakin aivan toisella tavalla

Nykysellään jää paljon tekemättä, toteuttamatta ja kokematta ja minut tunnistavat ymmärtävät miksi. Vaikka köpöttelen Jaguaarinin kanssa mummotahtia eteenpäin, en silti anna sen häiritä. Monetkin asiat bdsm:n saralla voi muokata itselleen sopiviksi ja juuri siitä syystä eräs ei antanut minun luovuttaa, vielä

[VonD]

Mr W, hieno ja ajatuksia herättävä ajatelma!

Itse olen hukannut ja uhrannut niin monta vuotta seksuaalisesta täyttymyksestä, etten halua edes ajatella asiaa. Masentaisi vain.

[swan]

Itse olen hukannut ja uhrannut niin monta vuotta seksuaalisesta täyttymyksestä, etten halua edes ajatella asiaa. Masentaisi vain.

Näinhän se. Kunpa pystyisikin olla ajattelematta, mutta aivojen narikoittaminen vielä ollut työlästä.
Sekin tietysti, että kuinka kannattavaa on murehtia aikaa joka on mennyt ja joka ei enää tule takaisin.

Jossain kohden tuli kirjoitettua, ettei ole menneisyyttä eikä huomista, mutta toki se menneisyys on muovannnut sellaiseksi joka on, plus pari muuta seikkaa muokkaajana.

Miten sitä voisi tehdä carpe diemit..

[Arka]

4. Elä sen mukaan, mitä olet, et sen mukaan, mitä ulkopuoliset paineet haluavat.

Tämä filosofia on johtamassa nopeassa tahdissa luonnon kokonaisvaltaiseen tuhoon ja resurssien loppumiseen. Seurauksena on koko yhteiskuntajärjestelmän tuho.

Minusta ihmisiä pitäisi kannustaa pikemminkin kohtuuteen ja yhteisön huomiointiin kuin yksilöllisten tarpeiden kritiikittömään tyydyttämiseen. Yksilölllisyydelle perustuvalla järjestelmällä ei ole tulevaisuutta, koska ihmisen perusmotiiveihin kuuluvat ahneus ja itsekkyys.

Seksuaalisten tarpeiden tyydyttämisestä ei kuitenkaan ulkopuolisille haittaa ole. Harkintaa seksuaalisissa valinnoissa kannattaa kuitenkin harjoittaa, koska todellista rohkeutta ja elämistä ei ole se, ettei kestä valintojensa seurauksia ja pienenee niiden alla. Todellinen rohkeus kasvattaa ja vahvistaa. Siksi sen perusta on harkinnassa ja hitaassa oivaltamisessa. Rohkeutta on myös perääntyminen.

Joidenkin persoonallisuudet ovat sellaisia, että he voivat hypätä ja sen jälkeen kestävät, mitä eteen tulee, mutta se ei koske kaikkia.