Holdingin kautta luottamukseen?

[-katy-]

Jos aikuinen ei pysty jonkinlaiseen tunteiden ja käyttäytymisensä hallintaan niin tilanne ei ole terve.

Esim. minä voin ajatella rasittavasta tyypistä suuttuessani että vedän kohta lättyyn, mutta pystyn hallitsemaan itseni enkä tee sitä.
Sitten on taas ihmisiä jotka eivät sitä osaa, vaan oikeasti kulkevat ympäriinsä ja vetävät ihmisiä kuonoon suuttuessaan. Ihmisellä on oikeus tuntea kaikenlaisia tunteita ja heittäytyä sopivassa tilanteessa niiden vietäväksi, mutta kuitenkin pääsääntöisesti hallita itsensä ja käyttäytymisensä.

Ihmissuhteet ovat yksi hyvinvoinnin kulmakivistä, mutta en itse haluaisi joutua tilanteeseen jossa seksuaalisessa kontekstissa itse olisin nautiskelemassa ja toinen olisikin parantelemassa traumojaan.

Tunnustan,että itse olen pelännyt tunteita ja oppinut todella hyvin olemaan näyttämättä niitä- kunnes sitten tuli eräs ihminen lapsen muodossa,jonka kanssa oli ihan pakko ottaa härkää sarvista ja miettiä että kuinka vaarallista lopulta onkaan näyttää tunteita vai aina tuloksena jokin hillitön tuho ja turma-
jos en muuta ole oppinut vajaassa 20 vuodessa niin muiden purkaukset eivät ainkaan tarkoita maailmanloppua-
omista tunteista ja ilmaisuista en ole vielä aivan varma-ainakin usein pelkään,että ne ovat maailmoita suurempia ja kukaan ei kestä niiden edessä-vaikka jonkun mielestä ehkä myrsky vesilasissa lopulta-

minusta tuntuu,että tunteiden tukahduttaminen ja kieltäminen aiheuttaa enemmän tuhoa kuin niiden näyttäminen-olivat kuinka lapsellisia tai siltä tuntuvia,itsestä,
tahansa-

Mutta siis ylipäätään,jos ja kun toinen ihminen on vain keino ja asia,jolla pyrkiä jonnekin,välittämättä objektista muutoin,on se tosi itsekästä ja sairaalloista-mutta ei harvinaista-onhan toisilla ihmisiä eri tarpeisiinsa-jonkinlaisena "lihapalana",muistelen

[Sudenmorsian]

Kiitos aloittajalle, oivalsin tänään itsestäni jotain olennaista lukiessani tätä domini luona ja kun keskustelimme asiasta.
Itse testasin tiedotamattani hänet ensi kerran tavatessamme haastamalla painiin. Minä sen aloitin rimpuilemalla ja kävimme tahtojen taistoa fyysisesti.
Luulin testanneeni vain omia rajojani, kunnes sitten luin tämän keskustelun. Tajusin, että vaistomaisesti kokeilin, onko domistani
hommaansa. Saako hän minut aisoihin (paitsi fyysisesti, niin myös psyykkisesti) ja kestääkö hän rimpuiluni ja vastusteluni tyynesti räjähtämättä. Minusta dominoivan on hallittava ehdottomasti itsensä, ennen kuin voi hallita toista. Ensimmäisten kokemusteni jälkeen voin nyt sanoa, että arvaamattomiakin tunteita voi tulla ilmoille ja silloin alistavan on kyettävä ottamaan se kaikki järkevästi vastaan. Kun huudan kivuissani turvasanaa ja olen poissa tolaltani, ei hän saa siinä hermostua. Silloin on lopetettava heti ja annettava tukea. Valtavan syvissä alistumiskokemuksissa en ole vielä käynyt, mutta kovan kipukäsittelyn jälkeen tarvitsen ehdottomasti syliä. Oma psyykeni ei varmasti kestäisi sessiointia, jossa ei ole tilaa hellyydelle.

[Eccentric]

Huh

Tämän alkuperäisen viestin kirjoittaminen kai kävi aika lähellä sellaisia henkilökohtaisia kipukohtia, joiden suhteen olen herkkänä, koska en ole useaan päivään uskaltanut avata ketjua lukeakseni viestejä. Olen pelännut jollakulla olevan hyvät perustelut (siis oikeasti sellaiset että ymmärtää mitä tarkoitan ja perustelee mut silti suohon) sille miksi tällainen olisi kerta kaikkiaan väärin. Siis torjunnan pelko se siellä nostaa päätään. Pohjimmillaan se varhaislapsuudessa iskostunut käsitys omasta itsestä sellaisena jota kukaan ei oikeasti voi täysin hyväksyä ja rakastaa. Eli "nyt ne huomaa millainen oikeasti olen ja huomaa mun olevan ihan kelvoton ja ai helvetti että se sattuisi". Niin että juu "ihan pikkuisen" tässä on työstettävää vielä tän päänupin luottamiskyvyn kanssa.

Daeka ja Ms.M sekä Katykin vaikuttaisivat ymmärtäneen aloituksen kuten sen tarkoitin. En siis todellakaan ajatellut että sub vetäisi Domin kanssa räkäraivarit ja Dom toimisi siinä jonkinlaisena fyysis-seksuaalisena psykoterapeuttina. Tarkoitin juuri tuota, että tällaisille luottamusvammaisille ja -haasteisille tällainen fyysinen vastustussessio olisi ensisijaisesti keino selvittää ja Domille todistaa kuinka kärsivällinen, sinnikäs ja tyyni kykenee olemaan jos toinen käyttäytyy haastavasti. Ainakin mulla pelon ytimessä on se, että toinen joko hermostuu tai hylkää jos en satu toimimaan juuri kuten toisen mielestä pitäisi. Jotta taas pystyisin toiseen luottamaan, mun pitäisi olla melkoisen varma siitä että toinen on riittävän kykenevä suhtautumaan kärsivällisesti ja hyväksyvästi silloinkin kun käyttäydyn haastavasti. Jos aion luopua itsekontrollista ja sitä myöten estoista, se tarkoittaa että on mahdollista sessioiden nostaa pintaan myös ikivanhaa sontaa, jonka käsittely ei ole mikään huviretki. Olennaista on, että kestääkö Dom empaattisena sen, että saatan joutua tunnekuohuun ja sen jälkeä keräilemään itseäni sekä toipumaan ja jäsentämään tapahtuneen ennen kuin voidaan taas palata sellaiseen toimintaan, mistä toinen saa nautintoa. Jos pääsisi syntymään tällainen tilanne ja Dom ei sitä kestäisikään, vaan lähtisi menemään tyyliin "vittu mitä paskaa" tai "sä oot sekasin", niin se voisi olla erittäin traumaattinen tilanne, mistä toipuminen ei todellakaan olisi yksinkertaista. Siinä kävisi toteen juuri se pahin pelko, minkä takia toisen valtaan antautuminen ylipäätään on ollut vaikeaa.

Tällainen sovittu kiinnipitopainihetki on psyykkisesti luottamusongelmaiselle huomattavasti vähemmän riskialtis ja sen kautta pystyy toisen osapuolen venymistä ja sietokykyä testaamaan melko hyvin. Ainakin näin teoriassa. Jos Dom ei jaksa eikä kestä eikä pysty, niin parasta on että se selvisi ennen kuin sub on avautunut sielultaan erittäin herkkään ja haavoittuvaan tilaan. Jos Dom taas kestää ja pystyy ja sub saa kokemuksen siitä että toinen säilyttää luotettavuutensa, on mahdollista että onnistunut kiinnipito on valtavan tehokas ja nopea työkalu luottamuksen saavuttamiseksi.

Luulisin ainakin. En oo vielä kokeillut.

Musta on ihanaa jos tän aloituksen kautta joku, esim. Sudenmorsian voi oivaltaa itsestään jotain.