A Dangerous Method (Jungista ja Freudista kertova elokuva) 2012

[hiz]

A Dangerous Method on David Cronenbergin elokuva jossa näyttelee Keira Knightley, Michael Fassbender ja Viggo Mortensen. Tarina ajoittuu 1900 luvun alkuun ja kertoo Carl Jungista ja yhdestä hänen naispotilaistaan, sekä Jungin ystävyydestä Sigmund Freudin kanssa. 

Elokuva on kiinnostava D/s mielessä siksi, että naispotilas on subi, jonka mielenterveysongelmat pitkälti pohjautuu häpeään omista nöyryyttämiseen ja piiskaukseen liittyvistä seksimieltymyksistään. Kiinnostavaa on myös se, että Jung näyttää huomaavan itse omaavansa Dom-haluja, ja vaikka "seksipsykologi" onkin, niin tämän sulattaminen ei ole hänelle aivan helppoa. Asiaa vaikeuttaa erityisesti se, että hän on vanilja-avioliitossa, ja näkee pettämisen ja omiin potilaisiin "sekaantumisen" moraalisesti väärinä asioina (mutta sortuu niihin silti).

Olen tässä nyt ehkä hiukan paisuttanut elokuvan D/s puolta, koska se minusta on niin päivänselvä. Elokuva itse ei kuitenkaan millään tavoin mainitse D/s:ää, vaan naissubia kuvataan hysteria-tapauksena jonka piiskamieltymykset oletetaan syntyneen siksi että hänen isänsä pahoinpiteli häntä lapsena, ja myöhemmässä vaiheessa piiskaaminen esitetään enemmänkin jonain vaihtoehtoisena hoitomuotona kun rakasteluna.

Elokuvassa on eniten vaan dialogia eikä siinä oikein tapahdu paljoa, mutta mielestäni sitä oli mukava katsoa, se oli kauniisti kuvattu ja siinä oli hyviä näyttelijöitä. Pari juttua mitä he ohimennen mainitsivat, herätti myöskin mielessäni muutaman minusta kiinnostavan oivalluksen.

Traileri löytyy esimerkiksi täältä : http://www.youtube.com/watch?v=664eq7BXQcM

Onko joku muu nähnyt tämän elokuvan? Ajatuksia?

[SpankingDaddy]

Kävin katsomassa pätkän.
Kovin kevyttä ja pinnallista oli anti lupaavasta aiheesta huolimatta. Kun katsotte trailerin , niin olette nähneet 99,99 % leffan kinkykohtauksista.
Tämä leffa on tarkoitettu tavallisille ihmisille, jotka haluavat vähän tirkistellä jotain pikkuisen tuhmempaa.
Ainoa kiinnostava juttu on Jungin ja Freudin välisen ystävyyden ja myöhemmän oppiriidan kuvaus, ja ehkä myös Jungin omantunnontuskat , kun hän petti vaimoaan.
Minusta naispääosan esittäjä ei onnistunut roolissaan häiriintyneenä subina.
Tässä siis vain päällimmäiset nopeat kommentit.

[Riverlady]

Katseltiin dvd eilen. Elokuvalla on tunnettu ohjaaja (David Cronenberg) ja se perustuu todella eläneiden psykoanalyytikkojen elämään. Myös Jungin potilas Sabine Spielrein eli oikeasti, kunnes natsit hänet tappoivat
http://en.wikipedia.org/wiki/Spielrein

Itse näin Spielreinin hahmossa masokistin enkä alistujaa. Alussa, kun nainen oli vielä potilas eikä lääkäri, hahmo oli niin ylinäytelty että vaikea oli ottaa vakavasti. Ja niinkuin tositapahtumiin perustuvien leffojen kohdalla aina, jäin miettimään miten tapahtumat 'oikeasti' menivät. Sanoisin että aika perinteinen romanttinen draama ainakin jos Cronenbergin aiempiin leffoihin vertaa.

[Myssy]

Näin leffan kun se pyöri teattereissa, 22 huhtikuuta 2012.
Elokuvan Cronenbergin teos on parempi kuin Elisabeth Mártonin Nimeni on Sabine Spielrein v. 2002, koskaa uudempi leffa on monipohjaisempi.  A Dangerous Method ei liiku niin monella aikatasolla, kertoja nykyajassa puttuu.
Keira Knightley näyttelee vakuuttavammin mielipuolisempaa kuin Eva Österberg.

[Riverlady]

Keira Knightley näyttelee vakuuttavammin mielipuolisempaa kuin Eva Österberg.

Mulle tuli leffan alkuosasta mieleen, että oliks hänen ahdistushäiriöisen / skitsofreenikon sijasta kuitenkin käsketty esittää cp-vammaista. Pakkoliikkeitä sen verran paljon. Sinänsä oikein dramaattinen potilasesitys, jos hahmon esikuvan todellista tautia oteta huomioon. Mahtoi ottaa päähän, kun ei saanut ei oscaria ei ehdokkuutta.

[raafael]

Tykkään useammasta Cronenbergin leffasta ja eXistenZ sekä Crash ovat ehdottomasti kiihoittavimpien leffojen listalla. Myös A History of violence ja Eastern promises ovat tykkejä leffoja mutta tämä ei vaan jotenkin toiminut. Ihan ok mutta jotain puuttui, en tykännyt naispääosan esittäjästä. Cronenbergillä tuntuu olevan ainakin omaan makuun sellainen tyyli että ensin tulee kaksi tykkiä leffaa ja sitten yksi huono/hieman meh-leffa ja sitten taas kaksi hyvää.

[Qumma]

Eikös olekin hienoa että tälläisiäkin leffoja tehdään Amerikan Pie tyyppisten pätkien menestysten oheistuotteina 

[Kettu vinossa]

Tykkään useammasta Cronenbergin leffasta ja eXistenZ sekä Crash ovat ehdottomasti kiihoittavimpien leffojen listalla.

Enpä ole ennen kenenkään kuullut käyttävän termejä "eXistenZ" ja "kiihottava" samassa lauseessa. Mikä elokuvassa kiihotti?

Muistan toki kerran kun yksi elokuvaa katsonut henkilö koki selässä olevat "bioportit" lievästi kaksimielisinä ja hihitti niille (ja minä ihmettelin, miksi se oli hänestä hauskaa, kun itse en niitä tajunnut kaksimielisinä vertauskuvina, vaikka muuten tuppaan näkemään kaksimielisyyksiä kaikkialla), mutta siinä kaikki elokuvan pervoiluanti hänelle.

eXistenZ on omien suosikkielokuvieni listalla lähinnä siksi, että se on mielenkiintoinen pohdinta tulevaisuuden videopeleistä, ja lisäksi se tiivistää koko Matrix-trilogian filosofian yhteen, huomattavasti parempaan elokuvaan. Onhan se toki omanlaisensa guro-elokuva elävää olentoa muistuttavine pelikonsoleineen, mutta ei tarpeeksi veri- ja sisäelinpitoinen että suosittelisin sitä veren ja suolestuksen ystäville runkkumateriaaliksi. eXistenZ on ennen kaikkea videopelinörttifilmi.