Kun Hänelle seksi kanssasi on ihan kiva...

[Athene]

...mutta sen toisen kanssa mahtava ja sinä et sellaiseen pysty (koska et vaan pysty eikä se ole edes halusta kiinni) - syveneekö kuilu aina vai tottuuko siihen vai tuleeko hetki kun ei enää välitä? Lopettaa välittämisen ja samalla rakastamisen ja antaa piut-paut kaikelle.

Oikeastaan: mikä on päällimmäisenä ongelmana, tietoisuus omasta riittämättömyydestä/sopimattomuudesta Hänen ruokahalulle vai se, että on vaan omistushaluinen? Olenko niin omistushaluinen etten soisi hänelle nautintoa jota itse en pysty tuottamaan? Vai syökö se minua jostain muusta syystä? Vai onko perimmäinen syy se että ajatus "mieheni panee aikuisten oikeasti toista naista" kuitenkin niin lopullisen lannistava että menee puhekyky. Retoorinen kysymys se viimeinen.

 

[Nuppuorja]

On aina surullista ja itsetuntoa koettelevaa kun tietää että ei kelpaa. Varsinkin jos itse suunnilleen palvoo toista. Elämä on.

[-katy-]

Vai onko perimmäinen syy se että ajatus "mieheni panee aikuisten oikeasti toista naista" kuitenkin niin lopullisen lannistava että menee puhekyky.

Mielikuvien ja aivan pienen todellisen kokemuksen perusteella: Riippuu kai paljon tilanteesta..jos mitään muita suhteita ei ole sovittu luvallisiksi eli "petetään" niin se kai sattuu eniten.

Jos ei olisi syviä tunteita kumppania kohtaan,se ei kai niin sattuisi,jos toinen on muiden kanssa, vaikka salaakin.

Olen ymmärtänyt, että polyamoriset eivät tuosta vain ja suinpäin summanmutikassa lähde "panemaan muita" vaan asioista keskustellaan ja harkintakykyäkin saa käyttää

Itse en näkisi tällä hetkellä ja näissä tilanteissa mitään järkeä alkaa suhteeseen,jossa jo alussa tietäisi, ettei voi antaa toiselle sitä mitä toinen tarvitsee. Miksi alkaisin,jos jo lähtökohtaisesti toisen on parempi olla muiden kanssa?

Salailu tai tarkoituksellinen loukkaaminen ei kai välttämättä tarvitse kuulua aikuisten ihmisten suhteeseen,mutta ymmärrän senkin jos vuosia on yritetty ja ei vain enää toimi yrityksistä huolimatta-

Jos ja kun kyse on BDSM- ja kinkysuhteesta, onko sisällöisesti pelkkä paneminen ja panotaidot miten ratkaisevia vai sisältääkö kinky muutakin kuin panemiselementin...Eikö se "nussiminenkin" ole ihanata, jos on tunteita muutoinkin ihmistä kohtaa, kunnioitusta, arvostusta ja muuta yhteistä henkistä kemiaa? <- Juurikin tuon vuoksi en enää ole vuosiin harrastellut satunnaisia panohommia,kun en saa mitään niistä, jos henkinen puoli puuttuu kokonaan..<- ja juuri tuon takia mun on kovin vaikea käsittää, että lähdetään vain pelkän munan tai pillun takia jonkun toisen matkaan..eihän se voi olla niin?

Lisäys : vaikka sanoin, että "pienen todellisen kokemuksen", niin en tarkoittanut sattumisen ja kivun määrää. Kyllä se sattuu ihan helvetisti,kun "jää lehdelle soittelemaan"

[Haaveilija]

Aika monitahoinen kysymys. Tuosta nyt ensimmäisenä tuli mieleen että kuinka paljon meille on kulttuurissa opetettu olemaan mustasukkaisia/hajalla sillon kun toinen osapuoli saa jotain hyvää. Tarkoitan että olemme onnellisia kun puoliso saa palkankorotuksen, hyvän lenkin juostua, tai uuden hyvän ystävän, mutta kun kyseessä on seksi niin emme voi tässä yhdessä asiassa olla onnellisia toisen puolesta?

Miten taas saa "pyydystettyä"  rakastamansa ihmisen? Niin kuin perhosen, juosta haavin ja eetterin kanssa se kiinni ja tökätä se neulalla  kartonkiin jolloin se on enemmän muisto perhosesta. Tai sitten nauttia päivästä niityllä ja odottaa sen laskeutuvan kädelle räpyttelemään siipiään.

Ajatusmallit ja päätelmät voivat olla virheellisiä liittyen ihmissuhteisiin, mutta tunteet ovat aina aitoja eikä niitä pidä väheksyä. Mutta tunnekin voi tulla jostain syvemmältä kuin siitä asiasta kuin luulee. Mielestäni tunteita kannattaa kuunnella ja tutkailla ja hyväksyä, mitä muutakaan niille oikeastaan voi?

Voimia sinulle!