Kirosin seksuaalisuuden, en elämää. Pieni mutta, suuri ero. Vaikka seksuaalisuus on iso-osa ihmistä. Ei se kuitenkaan ole läheskään kaikki ihmisessä. Aika-ajoin, itsekullekin tulee eteen tilanteita ja asioita jotka saavat meissä aikaan erinlaisia tunteita. Niin pitää ollakkin, se on sitä inhimillisyyttä se. Itsekin jo tähän ikään..(vaikka pojankloppi vielä olenkin) olen monenlaista tahkoa ehtinyt tahkota. On ollut huonompia aikoja mutta, huomattavasti enemmän niitä hyviä hetkiä ja aikoja. Se olisi tärkeää muistaa meidän jokaisen. Kokemus on opettanut että, aina..poikeuksetta..sen huonon ajanjakson jälkeen tulee se hyväkin aika. Ennemmin tai myöhemmin. Monasti olen miettinyt että, on asia josta soisi puhuttavan enemmän. Se asia on myönteinen ajattelu..ajatus ja ymmärys siitä että, ajatus ohjaa mieltämme. Hienosti sanottuna kognitiivinen ajattelu. Aina se ei ole helppoa, eikä aina sitä muista. Kuitenkin se taito on opeteltavissa..aivan kongreetisesti. Vaatii sinikkyyttä ja paljon opettelua mutta, jokainen sen oppii kyllä. Esimerkkinä vaikka...olet kävelemässä, mieli mustana. Näet tienposkessa vaikka nyt kevään ensimmäisen leskenlehden. Pysähdy...mieli on maassa, et näe kaunista. Kuitenkin kun katsot leskenlehteä. Tiedät että, normaali olossa pidät sitä kauniina. Sano silloin ääneen itsellesi. Onpa kaunis kukka..sen jälkeen voit polkea sen vaikka littaan. Olet kuitenkin tiedostanut yhden kauniin asian.. Näin harjoitellen homman oppii...vaatii vain monta kukkaa ja aikaa..mutta tulosta tulee varmasti..sen voin luvata. En tällä kirjoituksella halua mitenkään "kävellä yli" kenenkään mahdollista tuskaa..en suinkaan. On tosiasia että, tälläiset sanonnonat kuin "ota itseäsi niskasta kiinni" ja "kyllä se siitä" pitäisi poistaa ja deletoida pois koko suomenkielestä. Kriisi ihmisellä, olisi se mikä hyvänsä. On aina kriisi ja koskaan se ei ole "kyllä se siitä juttu" se pitää aina käsitellä. Tavalla tai toisella. Puhuminen on omasta mielestäni se kaikkein paras. Ihmisen tuskaa, tulipa se sitten mistä syystä "ihtahansa, ei voi mitata..ei voi laitaa numerointia 1 - 10. Parasmääre minkä minä tiedän on.
.ihmisen tuska on täsmälleen niin suuri, kuin hän sen tuntee" Olipa syy jostakusta toisesta vaikka kuinka mitätön. Mikä on kriisi ja tuskan tuottaja toiselle..voi olla toiselle pikkujuttu. Jokainen kriisi on myös yksilökriisi. Se pitäsi muistaa kun kuuntelee ystävää. Jos oma kriisi tuntuu ylivoimaiselta ja jatkuu, yksi keino on hakea sille vertailukohtaa...menee vaikka kylpylään joka on tunnettu kuntoutuskeskuksena viikonlopuksi...katsoo ympärilleen. Monenlaista kuntoutujaa on...vammaisia jotka on sidottu pyörätuoliin aamupalalla ja syötetään. Kuitenkin siellä nauru soi...Itse sentään pystyy liikumaan, toimimaan, tekemään...eli paljon on hyvin...tulee sitä perspektiiviä omaan itseensä. Tapoja on monia. Niinkuin sanoin aiemmin. Tuo
[Ajatus ohjaa mieltä...sen jos sisäistää. Niin auttaa jo monasti paljon. Aina sitä vain ei muista..en itsekkään. Eikä se aina ole hallittavissa mutta, opettelin sen itse aikoinaan. Oppiminen vei minulta n. 2v sen jälkeen huomasin että, tulosta alkoi syntyä. Vaati vain paljon paljon niitä leskenlehtiä ja käveltyjä kilometrejä koiran kanssa. Juisen kappale, "musta aurinko nousee" se pitää paikansa. Mikään ei ole niin arvokas asia kuin elämä, elämä itsessään...niine hyvin kuin huonoine aikoineen..Huonon päivän hyvä tarkoitus on siinä että, huomaamme paremmin ne hyvät päivät. Molemmat päivät taas osoittavat yhdessä...elät, olet elossa ja saat tuntea koko ihmiselon tunneskaalan yhden elämän aikana. Tosinsanoin..elät täysillä!! Vaikka väliin ottaa päähän ja rankasti..toivotan kuitenkin aurinkoista kevättä lukijoille
Sivustoa kannattaa
