Sessio-väsymys

[Tyler]

Minulla oli elämäni ensimmäinen sessio 26.7. tänä vuonna, se kesti 4h ja oli ihanaa. 26.8. mennessä olin ollut jo viidessä sessiossa.
Elikkä kuukauden sisään ne viisi.
Kaksi neljän, kaksi kolmen ja yksi vajaa kahden tunnin sessio. Ekan Dommen jälkeen 3 seuraavaa samalla dommella ja viimeisessä kaksi dommea. Tää ”oma domme” ja hänen virkasisko.

Tunnetilat kuluneen kuukauden aikana ovat olleet lähes kaoottiset. Olen suunnattoman iloinen  ja kiimainen, välillä itken lohduttomasti. Jälkiä en halustani huolimatta voi kehooni ottaa kun seurustelen vanilja-naisen kanssa, eikä hän vielä tiedä tästä uudesta asiasta elämässäni.

Omaan dommen olen säännöllisesti yhteydessä viestein ja puheluin jos täytyy puhua jostain. Minulla on hyvä olla kun puhun tai kirjoitan hänen kanssaan, mutta hän on kumminkin palveluntarjoaja ja minulla on tunne, että olen harmillinen asiakas, joka rasittaa viesteillään, kun ajattelen noin niin taas tulee itku. Välillä mietin, että jätän sessiot tähän, mutta sekään ei tunnu hyvältä.

Rahallisesti kulunut kuukausi vei paljon, mutta ei se kumminkaan ole iso ongelma. Työskentelen lähihoitajana ja vaikka peruspalkka ei iso ole niin alallani on paljon töitä jos haluaa ja jaksaa tehdä. Teen töitä mielelläni, voi sanoa, että rakastan työtäni apua tarvitsevien ihmisten kanssa.

Toistaiseksi en kerro kumppanilleni näistä jutuista ( olemme olleet yhdessä vajaa 5v ja emme asu yhdessä) tässä kuussa lähdemme viikoksi lomalle ulkomaille ja sen jälkeen mietin jos ottaisin asian esille.
Se tietää ehkä eroa, mutta valmistaudun siihen. Ero olisi tavallaan helpotus minulle, mutta tuntuu pahalta jos loukkaan ja satutan kilttiä, mukavaa, reilua kumppaniani teoillani.

Lähinnä kavereita ollaan suhteemme viime vuodet oltu. Seksiä minimaalisesti, kuluneen vuoden aikana ei lainkaan. Hän on mua 2v vanhempi.

Mutta kertokaa onko teillä ollut sessio-väsymystä.

[Jan-sw]

Eihän mitään jaksa jatkuvasti. On kyse töistä, seksistä, harrastuksesta, tai mistä hyvänsä, niin kaikesta tarvitsee tauon ennemmin tai myöhemmin. 

[HuulillaPiirrettyM]

Ompa hieno ja rohkea pohdinta.

Yleensä tulee kyseltyä enneminkin kaiken muun arjen ja elon seassa että ethän vaan droppaa viiveellä jostain mitä on tehty. Nyt tekisi mieleni kysäistä toisinpäin, oletko varma että tuon upottavan ehkä epätoivoisenkin monivalintaelämän äärellä se kuormittaa oloa enemmän kun sessiot?
Ja kyllä sessioväsymys tai droppaus tai miksi sitä kutaua haluaakin on todellisuutta, swn tunnistaminen kaiken muun joukosta on joskus hankalaa, joskus ilmiselvää, aiksi meillä on kommunikaatio, jälkihoito ja kanavat saada siitä kinni. Jos on tai ainakin pitäisi olla.

Ristiriidat ja salaisuudet kalvaa, käy raskaiksi, siinä missä tarpeet ajaa itseään toteutumaan. Oletko keskustellut näistä puolista kumppanisi kanssa koskaan? Aika yllättäviä asioita voi tulla ilmi toisesta pitkienkin aikojen jälkeen, kuten itse huomaat ei ole helppoa noin vaan ottaa puheeksi tarpeitaan. Varsinkaan jos ja kun olemme saaneet tuta tai ainakin yhteiskunnallisella tasolla kuulla, ihan tautiluokituksia myöten miten "sairasta paskaa" meidän tarpeemme voivat olla ja sitä tuomiota odottaen, varsinkin yhyään merkityksellisiltä ihmisiltä on pelottavaa odottaa.

Ihan ensimmäisenä, puhu kumppanisi kanssa, tunnustele, ilman keskustelua ei voi tietää mitä toinen on, vaikka vaniljaisuus olisi ilmiselvää niin myös siellä on dynamiikkaa, tarpeita ja ties mitä, keskustelematta et voi välttämättä tietää kohtaavatko ne kumppanin kanssa. Makuuhuoneessa kaksi alistuvaa voi kohdata ihan "iltasanoma" mukiin menevästi, siinä missä kaksi dominoivaa voi vääntää toisensa sen ulkopuolella hengiltä, mutta kohdata siellä silti toisensa ja tarpeensa enemmän kun upeasti.

Kissa pöydälle, et voi tietää puhumatta, me olemme joskus piirteidemme kanssa todella syvissä piiloissa ja toteutamme opittuja kaaavoja, kuten sinäkin olet tehnyt, muuten et olisi pitkässä vaniljasuhteessa vaan ihan jossain muussa.
Ja hei! Ole vaikeaksi itsensä kokevana asiakkaana ovela, sinulla on jo vakiintunut dynamiikka, halutessasi saat varmaati tukea ja apua, pontta ja pakottavaa tarvetta ottaa asiat kumppanisi kanssa puheeksi, koska kuten toteat tilanne on kaukana hyvästä saati reilusta teitä kumpaakaan kohtaan.

Onnea matkaan, tällä tiellä mieltymyksistä ja tarpeista huolimatta ei aina tai edes koskaan ole helppoa, olet ottanut ensiaskeleet, nyt on ehkä aika valita risteyksessä otatko omantunnon mukaan vai jätätkö sen siihen.

Ja jos olet sama jolle joskus paut kuukausi sitten sanoin täällä että et ole menossa Dommella vaan suihkuun, nukkumaan ja aamulla töihin, niin tämähän on sitä mainiompi keskustelu, olin mielelläni väärässä.

Parempi puhua kun aikanaan selittää kaatuneensa haravakoneeseen kun selkä on oman elämän upeimpien muistojen viikkokausiksi raidoittama 

-HPM

"Laulu on paikka, jossa suru etsii avaimia
Pölyttyneen pitkän mustan takin taskuista
Laulu on paikka, jossa haudattuna kukkapenkkiin
Löytyy nippu kultaisia lapsenhiuksia
Laulu on matka uuteen valoon, missä tuuli leikkii
Kauan sitten pudonneilla haavanlehdillä
Laulu on tukahtunut itku onnen tiellä
Joka väittää ettei kaikki ole menetettyä
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme suruun
Anna meille meidän syntimme anteeksi
Anna meille meidän
Jokapäiväinen
Kykymme
Suruun, sillä emme tiedä
Erheidemme kantomatkaa
Laulu on kaikki nämä sanat välillämme
Kulkematon pitkä tie, päivä kohoamaton
Laulu, välittömän tyydytyksen ansa
Paholaisen suurin työ - ettei häntä oo
Ja meri kiehuu, horisontti matala
Kuin esirippu joka turhaan kaipaa repeämistään
Kun laulu kulkee kaikki valheet kantaen
Ja tietää etten niitä nää, ne hetken lämmittää
Turhuutta vain
On ihoon raapustetut pyhät luvutkin
Turhuutta vain
Jokainen tyhjä aika, katkeroitunut"

[Greta]

Itsekin samaa työtä tehneenä voin kertoa, että sä et ole harmillinen asiakas. Ammattilaisen työhön kuuluu yhteydenpito ja jälkikäteen tsekkailu mikäli asiakas kokee sen tarpeelliseksi. Jos olisit harmillinen asiakas, hän ei vastailisi sulle. Sun sessiot on pääsääntöisesti olleet pitkiä ja sen perusteella myös intensiivisiä, joten on jopa odotettavissa, että ne herättää monitahoisia tuntemuksia.

Mitä väsymykseen tulee, niin se on tosi normaalia. Se ei tarkoita, etteikö alistuminen olisi sun seksuaalisuuden kannalta oleellinen juttu. Ihanatkin asiat voi kuluttaa voimavaroja, joten on hyvä että kuuntelet niitä.

[Tyler]

Kiitos vastauksesta, aamut on joskus ”parempia” kuin illat ja yöt. Herään iloisena ja reippaana mihin aikaan heräänkin kun nukkumaanmeno venyy.

Nyt luin kaikki kommentit mitä viestini näin lyhyellä ajalla oli poikinut. On niin hienoa, että ihmiset välittää. Oikeastaan koko ikäni olen etsinyt turvaa ja välittämistä, sain sitä viime sessiossa kun muoviin käärittynä, silmät peitettynä makasin hoitopöydällä.
Tunsin valtiattareni painon ja lämmön päälläni kun hän syljeskeli suuhuni ihanaa, vaahtomaista räkää.
Ihan erilainen, mutta syvimmiltään sama fiilis tuli kuin näin vastaukset täällä. Tänään on parempi päivä ja se jatkuu.

[Tyler]

Ei olla aiemmin kirjoiteltu, mutta kiitos veli tästä 🖤
Luen tekstisi vielä pariin kertaan ja ymmärrän joka kerralla hiukan lisää.
Kolmesti olen nyt lukenut sen.

[Tyler]

Eihän mitään jaksa jatkuvasti. On kyse töistä, seksistä, harrastuksesta, tai mistä hyvänsä, niin kaikesta tarvitsee tauon ennemmin tai myöhemmin. 
- Näinhän se on, kiitos tuesta🎶❤️

[Tyler]

Itsekin samaa työtä tehneenä voin kertoa, että sä et ole harmillinen asiakas. Ammattilaisen työhön kuuluu yhteydenpito ja jälkikäteen tsekkailu mikäli asiakas kokee sen tarpeelliseksi. Jos olisit harmillinen asiakas, hän ei vastailisi sulle. Sun sessiot on pääsääntöisesti olleet pitkiä ja sen perusteella myös intensiivisiä, joten on jopa odotettavissa, että ne herättää monitahoisia tuntemuksia.

Mitä väsymykseen tulee, niin se on tosi normaalia. Se ei tarkoita, etteikö alistuminen olisi sun seksuaalisuuden kannalta oleellinen juttu. Ihanatkin asiat voi kuluttaa voimavaroja, joten on hyvä että kuuntelet niitä.


- Kiitos ihanasta, kannustavasta vastauksesta. Sinunkin käsittelyssä varmaan ”viihtyisin”, ilmeesi ja olemuksesi näyttää pelottavan kujeilevalta.