Saako seksistä puhua?

[maasterix]

Totta kai saa! Duunissa on vanhainherrain ammuseisokkikin ilmoituksen arvoinen.

[Chmlnidae]

Pari iltapäivää sitten kahvipöydässä aloitin keskustelun siitä kuinka nykynuorten kiinnostus seksuaaliseen kanssakäymiseen on vähentynyt (käsittääkseni myös muualla kuin siellä Japanissa).
Enoni rupesi keskustelemaan täysin luontevasti aiheesta mutta hänen vaimollaan oli selvästi vaikeampaa. Hymyilytti ja silmät vaelsivat pälyillen ja etsivät sopivaa kohdetta turvallisesti tarttua.

Tuossa kun kurkkasin sun profiiliasi niin mietin sukupolvien välisiä eroja. Miksi viisikymppinen nainen pystyy, mutta häntä ehkä 20v vanhempi nainen ei pysty keskustelemaan seksistä luontevasti. Varmaankin kasvatukselliset tekijät ja eteenkin ajan ympäristölliset tekijät ovat syynä siihen että 80-luvun nuori on avoimempi kuin 60-luvun nuori seksin suhteen. Olkoonkin että 60-luvusta puhutaan seksin vallankumousvuosikymmenenä.

Niin, mistä puhutaan kun puhutaan seksistä? Sitähän tässä kysyttiin. Onko seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen sama asia?

Ei se ettei tartte käyttää rintsikoita, ja voi käyttää e-pilleriä, tarkoita että on seksuaalisesti vapautunut.
Seksuaalisuudessa on monta ulottuvuutta joiden tulee olla balanssissa jotta ihminen on seksuaalisesti vapaa. Fyysinen, sosiaalinen, älyllinen, emotionaalinen aspekti, niin ja se oleellisin energia-aspekti (jos heittäydyn hiukan henkiseksi niin käytän termiä aurinen-aspekti).

Kun katson äitiäni ja hänen ikäluokkansa 60-luvun nuoria naisia, niin en ihmettele ollenkaan miksi seksi, ja myös seksuaalisuus, on vielä hankalaa. Ja varsinkin kun katson kyseisen ikäpolven aviomiehiä ja isiä, ja heidän suhdettaan naisiinsa. Sitä kuinka kovaa henkistä - jopa fyysistä, väkivaltaa ihan normiavioliitoissa kohtaa aviopuolisoiden kesken. Miehissä jotka ovat naisen kautta tähän maailmaan tulleet, eivätkä ilman naista olisi edes olemassa. Se epäkunnioitus mikä vallitsi ja mitä vastaan silloin noustiin, ei vielä ole ohi.
Me 60-luvulla (sen loppupuoliskolla varsinkin) ja vielä 70-luvulla syntyneet naiset olemme taas ns. hukattu sukupolvi. Meidän äitimme elivät nuoruutensa murroksessa, jonka seuraukset me maksamme, olemme maksaneet, omassa naiseudessamme ja seksuaalisuudessamme. Onneksi matka jatkuu vielä.

[Raippa]

Pari iltapäivää sitten kahvipöydässä aloitin keskustelun siitä kuinka nykynuorten kiinnostus seksuaaliseen kanssakäymiseen on vähentynyt (käsittääkseni myös muualla kuin siellä Japanissa).
Enoni rupesi keskustelemaan täysin luontevasti aiheesta mutta hänen vaimollaan oli selvästi vaikeampaa. Hymyilytti ja silmät vaelsivat pälyillen ja etsivät sopivaa kohdetta turvallisesti tarttua.

Tuossa kun kurkkasin sun profiiliasi niin mietin sukupolvien välisiä eroja. Miksi viisikymppinen nainen pystyy, mutta häntä ehkä 20v vanhempi nainen ei pysty keskustelemaan seksistä luontevasti. Varmaankin kasvatukselliset tekijät ja eteenkin ajan ympäristölliset tekijät ovat syynä siihen että 80-luvun nuori on avoimempi kuin 60-luvun nuori seksin suhteen. Olkoonkin että 60-luvusta puhutaan seksin vallankumousvuosikymmenenä.

Niin, mistä puhutaan kun puhutaan seksistä? Sitähän tässä kysyttiin. Onko seksistä ja seksuaalisuudesta puhuminen sama asia?

Ei se ettei tartte käyttää rintsikoita, ja voi käyttää e-pilleriä, tarkoita että on seksuaalisesti vapautunut.
Seksuaalisuudessa on monta ulottuvuutta joiden tulee olla balanssissa jotta ihminen on seksuaalisesti vapaa. Fyysinen, sosiaalinen, älyllinen, emotionaalinen aspekti, niin ja se oleellisin energia-aspekti (jos heittäydyn hiukan henkiseksi niin käytän termiä aurinen-aspekti).

Kun katson äitiäni ja hänen ikäluokkansa 60-luvun nuoria naisia, niin en ihmettele ollenkaan miksi seksi, ja myös seksuaalisuus, on vielä hankalaa. Ja varsinkin kun katson kyseisen ikäpolven aviomiehiä ja isiä, ja heidän suhdettaan naisiinsa. Sitä kuinka kovaa henkistä - jopa fyysistä, väkivaltaa ihan normiavioliitoissa kohtaa aviopuolisoiden kesken. Miehissä jotka ovat naisen kautta tähän maailmaan tulleet, eivätkä ilman naista olisi edes olemassa. Se epäkunnioitus mikä vallitsi ja mitä vastaan silloin noustiin, ei vielä ole ohi.
Me 60-luvulla (sen loppupuoliskolla varsinkin) ja vielä 70-luvulla syntyneet naiset olemme taas ns. hukattu sukupolvi. Meidän äitimme elivät nuoruutensa murroksessa, jonka seuraukset me maksamme, olemme maksaneet, omassa naiseudessamme ja seksuaalisuudessamme. Onneksi matka jatkuu vielä.

No joo... käsitin että olit myös itse puhunut alussa kertomassa tilanteessanne seksuaalisen kanssakäymisen vähentymisestä. Ymmärsin siis väärin. Ja mun kommenttini ei mitenkään ottanut kantaa siihen miten jotkut miehet käyttäytyvät naisia kohtaan. Eikä myöskään tosin päin.

Omassa lähipiirissäni vaikka isosisäni olikin kiivasluonteinen mies, ei hänkään ollut väkivaltainen naisia kohtaan. Ei myöskään isäni, eikä hänen velipuolensa joka oli sodan käynyt mies, kuten isosisänikin. Isäni ei ollut sodassa, mutta sota-ajan lapsi.

Mutta puhuminen seksistä, josta sinäkin puhuit, on paljon luontevampaa meidän ikäpolvellemme kuin meidän vanhemmillemme. Siihen on vaikuttanut moni asia. Tiedon saannin helppous etupäässä ja tiedotusvälineet, joiksi en kyllä laske pornolehtiä. Sekä kasvatus, joka ei ole ollut ihan niin ahdasta enää meille kuin heidän ollessaan lapsia.

[Chmlnidae]

^^Ei, en puhunut missään vaiheessa mitään omasta tilanteesta. Ihan yleisellä tasolla pidin.
Ennemminkin viittailin hiukan siihen samaan suuntaan kuin esmes poisongrrrll tuolla seuranhaun mahdottomuus(?)-langassa. Eli jotkin asiat vain ovat jo kulttuurisista ja yhteiskunnallisista syistä niin ytimissä yksilötasolla (sosiaalistuminen yhteiskuntaan tarkoittaa myös tunnejuttuja, ei vain ulkoisia sääntöjä ja normeja) että vaikuttaa henkilökohtaisella tasolla suhteisiin aikas lailla.

[Raippa]

ok... no mä ymmärsin sitten tuon sun kirjoituksen ihan mettään. Niin mun tapaista kuten huomaatte.