Taas mennään!
Pyysivät (vuonna 2019), että ketjun aihe liittyisi nallekarhuun ja Liisaan ihmemaassa, joten istukaapa rinkiin tuohon noin niin setä kertoo teille tarinan.
Nimittäin.
Kauan, kauan sitten kaukaisessa galaksissa eleli kani, joka kaikkien muiden jäniseläinten tapaan teki tarpeensa metsään. Ei siis pellolle, ei McDonaldsin invavessaan, ei naapurin karaokevirtuoosin kattotuulettimeen, vaan metsään. Kani oli tästä hyvin tarkka, vaikkei ollutkaan se sama pupu, joka johdatteli Liisan ns. koloonsa.
Voi nyt vittu teidän kans, ettekö muka osaa muuta ajatella kaninkolosta? Pervot.
No, kanin kanssa samassa metsässä asusti nallekarhu, jonka kolossa oli tarttumishenkinen saniteettiongelma. Siitä lisää myöhemmin. Kuten monilla muillakin metsän eläimillä, nallekarhulla oli myös tapana kakata metsään. Ei pellolle, ei McDonaldsin invavessaan, ei naapurin karaokevirtuoosin kattotuulettimeen, vaan metsään. Kuten kanimme, myös nallekarhu oli tarpeidentekopaikastaan hyvin tarkka, jollei jopa neuroottinen.
Niinpä sekä kani että nallekarhu pitivät siis visusti huolen, että tarpeet oli tehty metsään torstaina 28.3.2024 iltapäivästä. Niillä oli nimittäin elämää suurempi tavoite, päästä tutustumaan Tampereen legendaarisiin torstaimiitteihin. Vaikka miitti pidettiinkin pienessä kylässä, kanin ja nallekarhun määritelmä metsälle ei täyttynyt kovin lähellä miittipaikaksi päätettyä ravintola 2h+k:ta, Aleksanterinkatu 33:a. Varsinkin Kaksion baarin (vihreä ovi) takanurkkapöydästä oli sietämättömän pitkä matka lähimpään standardinmukaiseen metsikköön.
Kaikkihan tietävät, että metsäksi luokiteltavan alueen tulee olla vähintään 0,5 hehtaarin kokoinen ja latvuspeittävyyden yli 10 %, minkä lisäksi puuston pitää saavuttaa vähintään 5 metrin pituus. Eikä sitä paitsi hulluinkaan kani pasko niin pieneen metsään, että naapurin kurittomat kakarat pääsevät keskeyttämään toimituksen nakkelemalla nuuskamällejä.
Nallekarhu ja kani olivat kuulleet, että miitit pidettäisiin klo 18 alkaen, joten reippaina metsäneläiminä ne kipaisivat paikalle jo neljältä. Eihän siellä tietenkään ketään vielä silloin ollut, joten istuivat he alas ja tilasivat odottelua jouduttamaan talon kuuluisat burgerit. Syötyään ne nauttivat kattavasta olutvalikoimasta, ja pian alkoikin hilpeätä miittiväkeä saapua paikalle. Nyt pitää skarpata, tuumivat nallekarhu ja kani yhteen äänettömyyteen.
No eikä pitänyt, huomasivat he melkein saman tien. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ensikertalaiset otettiin mukaan muitta mutkitta. Kanilla ja nallekarhulla oli huikean hauskaa, eivätkä ne olisi halunneet lähteä kotiin ollenkaan. Valitettavasti aikainen lähtö oli kostautunut, ja periaatteidensa vuoksi kani ja nallekarhu eivät halunneet käyttää Kaksion laadukkaita, puhtaita WC-tiloja. Niinpä he joutuivat suuntaamaan takaisin kohti kotimetsäänsä.
Matkalla nallekarhu ja kani muistelivat, mitä kaikkea olivat kuulleet ja nähneet. He miettivät höyrypanokoneen ja gigabanaanien syvintä merkitystä, eivätkä malttaneet odottaa seuraavaa tapaamista. Legenda kertoi, että se tapahtuisi jo seuraavalla viikolla.
Kun he pääsivät takaisin metsään, nallekarhu muisti kolo-ongelmansa. Se oli jo vuosia kärsinyt rekkamiehen pastilleista, jotka häiritsivät elämää jokaisen metsäreissun jälkeen. Niinpä se kysyi kanilta:
"Kuule, tarttuvatko sinullakin kikkareet turkkiin?"
"Ei, miten niin?"
Ja niin nallekarhu asettui mättään juureen, punnersi minkä jaksoi ja töräytti sammaleeseen niin ison läjän, että Tarastenjärven jäteasemakin kalpeni. Sitten se tarttui jänikseen, nosti sen ilmaan ja pyyhki kolonsa sen turkkiin. Ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
---
Oletko sinäkin kani, johon kinky-tietämättömät vaniljakaverit pyyhkivät monotonisen seksielämänsä tylsyyttä? Vai oletko sittenkin nallekarhu, jonka kolo kutisee jatkuvasti? Ei se haittaa! Tule miittiin ja pyyhi kaikki arkiset murheesi pois, lupaamme että se on huomattavasti mukavampaa kuin krapulassa synnyttäminen!
Sivustoa kannattaa
