Tässä kontekstissa minua on puhutellut Anaïs Ninin tunnettu lainaus - vahva ihminen ja hieno taiteilija, ei vähääkään itseään ja naiseuttaan anteeksipyytänyt:
“I do not want to be the leader. I refuse to be the leader. I want to live darkly and richly in my femaleness. I want a man lying over me, always over me. His will, his pleasure, his desire, his life, his work, his sexuality the touchstone, the command, my pivot. I don’t mind working, holding my ground intellectually, artistically; but as a woman, oh, God, as a woman I want to be dominated. I don’t mind being told to stand on my own feet, not to cling, be all that I am capable of doing, but I am going to be pursued, fucked, possessed by the will of a male at his time, his bidding.”
Toki epäilemättä voi ylitulkita, mutta uskonpa että tässä saattaa olla muutakin kuin pelkkää yksilöllisyyttä, jotain laajempaa pätevyyttä. Enkä oikein usko että tälläinen asenne edellyttää jotain olennaisia kompromisseja elämässä, itsestä tai urasta tinkimistä.