Valokuvaus yksin on täysin eri asia kuin mallin kanssa. Pitää hallita vuorovaikutus, taito nähdä ja hallita jokainen mallin ele, taittuneista silmäripsistä hiukseen silmien edessä, hassu käden tai jalan asento, jalusta näkyy kuvassa, heijastus silmälaseissa, taustalla oleva esine vinossa, kuvaajan pärstä heijastaa lateksista... Ja sitten pitäisi vielä kyetä ohjaamaan malli oikeaan asentoon. Kokonaisuuden hahmottelu paikan päällä on uskomattoman tärkeää. Jokin pikkuvika, jonka korjaaminen paikan päällä vie vain pari sekuntia, voi viedä Photoshopissa useita tunteja.
Aloittelijan kannattaa käyttää aikaa ja rahaa oppaiden lukemiseen. Internetiin ei kannata kuitenkaan luottaa liikaa, sillä täällä jokainen amatööri voi väittää olevansa maailmankuulu valokuvaaja ja käyttää esimerkkikuvinaan toisen ottamia teoksia.
Vasta kun kuvaaja osaa käyttää kameraa ja valaistusta hyvin, kannattaa harkita mallin kanssa yhteistyötä. Mikä olisikaan, ihan ei-kinkysti pukeutuneestakin, mallista turhauttavampaa kuin kuvaaja, joka sanoo jokaisen kuvan jälkeen ootas, eiku, hetki, ei näin ku siis. Ja kun on vielä tiukka kumipuku päällä, -10 celciusta ja hyytävä tuuli. (kannattaa muuten jättää auto päälle ja lämmittimet hohkaamaan täysillä siksi aikaa kun käy räpsimässä noissa olosuhteissa, nimimerkillä kokemusta on)
Valokuvaajan pitää myös muistaa, että myös mallin työ on myös haasteita täynnä eikä sitä pidä vähätellä lainkaan. Pitää ymmärtää miten valaistus osuu omaan kehoon, jotta voi löytää oikean poseerauksen, pitää tietää missä asennoissa näyttää hyvältä, ettei esim. kaksoisleuka näy, pitää olla monipuolinen, muistaa kontrolloida koko kehoa, kasvoja, silmiä, suuta, käsiä, jalkoja, sormia... Ja kaiken lisäksi pitää sietää sitä kuvaajaa joka hienosäätää ja tahtoo saada visionsa sentilleen oikein.
Sivustoa kannattaa
