Meneekö kinkystä maku?

[Peppi]

Miten siitä voi mennä jos jokin fetismi kumpuaa syvältä sielun sopukoista?
Se tietty huolestuttaa, että miten meidän asian suhteen ujojen tapausten käy, jos miiteissä käy semmoista 'seisovasta pöydästä maistelijoita"? Eli jengiä jolta asia ei kumpua syvältä vaan vähäniiku muodinvuoksi hengailevat. Sehän ei sinänsä haittaa, mutta meille, joilla iso kynnys avautua omasta seksuaalisuudestaan ei tosiaankaan motivoi lähteä tapahtumiin missä wannabevaniljat käyvät noukkimassa rusinoita pullista- niitä vaniljamiisuja voi halutessaan treffailla ihan muualla.
Kuten joku aiemmin mainitsi, olisi turvallisemman tuntuista kun paikalla olisi vain ne mainitsemani sielun sopukoista pervot. Tämä oli lähinnä bile yms tapahtumiin liittyvä pohdinta.

[LehA]

Mikä tahansa porukka, tai ryhmä johon tulee ulkopuolelta paljon uusia ihmisiä joilla ei ole samaa syväintressiä asioihin laimentaa kyllä keittoa.
Yksi harrastuksistani on lautapelit. Moni kertoo tänä päivänä myös diggailevansa lautapeleistä, koska nekin kuten kinkyys ovat nyt pop. Sitten ihmiset ihmettelevät kun minulle 'lautapeli' ei tarkoita aliasta tai monopolia.

Minulla on vastaava kokemus ajasta, jolloin LA-puhelimet vapautuivat käyttöluvista. Pian kaikki kanavat olivat täynnä uusia kutsuja, joilla ei ollut hajuakaan kanavaetiketistä.

En usko että bdsm-seksin harrastamisesta on tullut kovinkaan paljon yleisempää. Kinkyys kun on monelle ulkoisiin elementteihin perustuvaa höttöä. Ei kaikkia kiinnosta tulla alistetuiksi tai käytetyksi. Ei kaikkia kiinnosta kiinni sitominen, tahdon poistaminen tai kipu. Halutaan leikkiä isoilla pörröleluilla ja lukea satukirjaa. Kasata turripukuja ja tehdä pilvilinnatarinoita. Viettää romanttista harlekiinikirjaelämää. Sellaista kevyen tuhmaa puuhastelua.

Mikä kenellekin on kinkyä, on varmaan paljon myös sukupolvikysymys. Nuoremmat, joilla kinkyssä ei koskaan ole ollut mitään hävettävää, todennäköisesti myös yhdistävät erilaisia asioita tuohon termiin kuin vanhemmat ikäluokat, jotka ovat oppineet että on asioita, jotka ovat tabuja ja joista puhutaan (saati harrastetaan) vain makuukamarissa, pimeässä lauantaisin saunan jälkeen.

Näin 60v rajapyykin häämöttäessä, olen huomannut että suuri osa samaan ikäluokkaan kuuluvista naisista ilmeisesti pelästyy termin kuullessaan ja vaikenee täysin - ehkä pitäen asiaa pelottavana tai tabuna. Joku saattaa todeta, etten olisi tosissani. Nämä kokemukset ovat siis luonnollisesti skenen ulkopuolelta. Tältä osin ikäluokkamme suhtautuminen ei omien kokemuksieni mukaan ole kovinkaan muuttunut siitä, mitä se oli 80-90-lukujen vaihteessa.

Joskus kuulin selityksen, että keskustelukumppanini kuvitteli minun hakevan termin käytöllä huomiota, enkä olisi tosissani. Kun sanoin olevani tosissani, hän kertoi sen olevan vastoin hänen vakaumustaan. Tuohon tulokseen hän tuli ennen kuin olimme edes ehtineet keskustella sen sisällöstä - siis pelkän termin käyttö riitti.
Joku taas ei ymmärrä koko termiä ollenkaan, ja pari lausetta riittääkin paljastamaan keskustelukumppanin täysin vaniljaksi.

Siitä huolimatta, pidetään kinkylippu liehumassa - vaikka ihan kiusallaan 

[toysnstuff]

Mikä kenellekin on kinkyä, on varmaan paljon myös sukupolvikysymys. Nuoremmat, joilla kinkyssä ei koskaan ole ollut mitään hävettävää, todennäköisesti myös yhdistävät erilaisia asioita tuohon termiin kuin vanhemmat ikäluokat, jotka ovat oppineet että on asioita, jotka ovat tabuja ja joista puhutaan (saati harrastetaan) vain makuukamarissa, pimeässä lauantaisin saunan jälkeen.

Todella hyvä huomio LehA:lta. Occamilta myös osuva vertaus lautapeleihin. D&D olisi voinut toimia myös, sen tultua muodikkaaksi sitcomin myötä.

Pari vuotta sitten - kun intoa vielä riitti ja käytin Tinderiä - tapasin määrätietoisesti uuden subin joka kuukausi. Viidennen jälkeen lähti Tinderi poistoon. Huomasin, että tämä on kerrasta toiseen samanlaista, eikä anna juuri mitään muuta kuin I) alun odotusmielihyvän eli session suunnittelusta saatavat kiksit, sekä II) uuden viehättävän naisen panemisesta saatavan hyvän mielen. Vaikka en enää taida jaksaakaan pidempikestoisia tutustumisia ennen sessiointia (esimerkiksi 4-6kk), niin ihan toinenkaan ääripää ei tuntunut mielekkäältä. Paitsi siinä alussa. Kun olihan se jännää, että Tinderissä vajaalla kymmenellä viestillä natsaa nainen kahleisiin. Ja nämä olivat naisten puolelta määrätietoisia toimia.

Vaikka ihmisinä mukavia olivatkin, niin olihan tässä tunnelmaltaan ja tunnetasolla eroa siihen, kun toisten kanssa on puhuttu miten ne omat ajatukset teini-iässä on tuntunut sopimattomilta ja kieroilta - ja sen jälkeen on lähdetty yhdessä toteuttamaan niitä kieroutumia. Tältä kantilta katsottuna, jos piiskaamisesta tulisi normaali esileikki vaikka puolessa ihmisten välisistä seksisuhteista, niin en tiedä saisiko siitä paljoakaan sitten enää irti? Tulisiko siitä lopulta sellainen "no minäpä nyt lätkin vähän tota sun peppua" läts läts-rituaali, jos kumpikaan ei koe asiaa minään tissien puristelua ja klitoriksen nuolemista kummoisempana asiana?

Se, että asialla on merkitystä toiselle - oli se sitten kaulapanta, piiskaus tai hiuksista pitäminen - on kytköksissä omaan tunnelmakokemukseen ja sen myötä tilanteesta saatavaan nautintoon. Kun tapahtumilla on merkitystä molemmille, päästään syvemmille vesille sekä kumpainenkin omassa mielessään, että keskinäisessä yhteydessä. Siitä ne kiksit tulee. Kun jaetaan sitä menoa ja meininkiä. Kun toinen välillä katsoo sua ja näkee, että oot todella sisässä siinä, mitä teet. Ja se saa tän toisen uppoutumaan jälleen omiin fiiliksiinsä, mikä taas lisää sitä omaa hekumaa. Nautinnosta utuiset silmät on ihan hemmetin kiihottava näky. Ja se välillä ilmaantuva tarkka, tutkiva silmäys kesken sessioinnin - kun toinen haluu nähdä, mitä sulla liikkuu mielessä - on myös oikein herkullista huomata. Etenkin kesken piiskauksen, hetki ennen seuraavaa ruoskaniskua. Silloin vastaus on varma ja vakuuttava. Ja tuskanparahduksessa voi kuulua erityinen tyytyväisyyttä ilmaiseva korostunut uikahdus.

[onez]

Omalla kohdalla muiden tekemiset ei vaikuta siihen miten koen kinkyyden. Se on osa mun seksuaalisuutta eikä se siitä laimene vaikka skeneen tulisi "posereita". Mutta en oikeastaan ole osa mitään skeneä, hengailen välillä täällä ja that's it. Joten en juuri havaitse noita ongelmia.

Ajatuksen tasolla mun mielestä ei ole mitään ongelmaa siinä että kinkyydessä yleistyy myös pehmeämmät muodot, jokainen tavallaan. Hyi vittu kommentit on vaan merkki kommentoijan moukkamaisuudesta, valitettava ilmiö johon kaikki vähemmistöt törmää.

[Guide-Master]

Itselle ollut jo aika kauan aivan liian monimutkaista, eli ei sovin näin laiskalle personalle.

[Päpälämäen Krister]

Ongelmahan ei ole koskaan ollut siinä, etteikö joku muu kuin alkuperäiskarjalainen osaisi leipoa yhtä hyviä karjalanpiirakoita. Ongelma piirakanleivonnassa syntyy silloin, kun joukkovoimalla väitetään alkuperäisiä piirakoita huonommiksi kuin niitä, jotka on tehnyt piirakanleivonnan kirjekurssin suorittanut alkuperäisporilainen, koska oletetun paremmuuden kannattajissa on enemmän porilaisia kuin alkuperäiskarjalaisia.

[Hornblende]

Miten siitä voi mennä jos jokin fetismi kumpuaa syvältä sielun sopukoista?
Se tietty huolestuttaa, että miten meidän asian suhteen ujojen tapausten käy, jos miiteissä käy semmoista 'seisovasta pöydästä maistelijoita"? Eli jengiä jolta asia ei kumpua syvältä vaan vähäniiku muodinvuoksi hengailevat. Sehän ei sinänsä haittaa, mutta meille, joilla iso kynnys avautua omasta seksuaalisuudestaan ei tosiaankaan motivoi lähteä tapahtumiin missä wannabevaniljat käyvät noukkimassa rusinoita pullista- niitä vaniljamiisuja voi halutessaan treffailla ihan muualla.
Kuten joku aiemmin mainitsi, olisi turvallisemman tuntuista kun paikalla olisi vain ne mainitsemani sielun sopukoista pervot. Tämä oli lähinnä bile yms tapahtumiin liittyvä pohdinta.

Jaan tämän ajatuksen.

[Dante79]

Oma pidemmän ajan ennustukseni on että kinkyyden ympärillä oleva nyky-tyylinen skene tapoineen, bileineen, ja yhdistyksineen tulee pikkuhiljaa katoamaan. Kuinka nopeasti, sitä en tiedä.

Siinnä missä 20 vuotta sitten tunnelma oli tiiviimpää ja intensiivisempää, hyvässä ja pahassa rajoja etsivää underground-meininkiä, oltiin vielä tautiluokituksessa, ja oli jotenkin enemmän kaikilla sellaista halua kehittää kaikenlaista räikeää iloa ja sisältöä marginalisoidulle yhteisölle ja ihmisille jotka olivat löytäneet toisensa. Oma fiilis on että mitä arkisempi asia kinkystä tulee yhteiskunnassa ja siihen suuntaan ollaan selkeästi menossa, sitä vähemmän uusilla tulokkailla on kaipuuta tehdä mitään yhteisöllistä ihan vaan kinkyseksuaalisuutensa takia. Ihmiset enempi vaan tulevaisuudessa harrastavat privaatisti kinkyyttään siinnä missä normiheterot seksiä toistensa kanssa omissa suhteissaan. Kinkyskene tällaisenaan katoaa pikkuhiljaa koska jossain kohtaa se vaan ei enää ole sellainen juttu mitä kukaan tarvii elämäänsä.

Nyt ollaan kuitenkin viime vuosikymmen elelty sitä sellaista buumiaikaa, "post- tautiluokitus/fifty shades", kun epäröivät ihmiset ovat vihdoin uskaltautuneet ulos kaapeistaan tsekkaamaan mikä meno täällä skenessä nyt sitten oikein on mistä on aina kuullut huhuja ja juttua, muttei vaan oo uskaltanut tulla kattomaan vielä. Ainakin Turun Baletin jäsenmäärien/miittien kävijämäärien kasvua kun on seurannut niin jotain sellaista väenpaljousräjähdystä on ollut nähtävillä. En tiedä kuinka kauan tämä kestää. Ja mitä jää käteen sen jälkeen. En ainakaan usko että meno koskaan palaa 20 vuotta takaiseen. En usko että kaikki katoaa hetkessä tuhkana tuuleen. Mutta, huomaan kyllä vaikkapa miiteissä näkeväni paljon ihmisiä hyvin hyvin erilaisista taustoista jotka ovat sielä yhdessä isona joukkona vain koska ainoa yhdistävä tekijä on se että ollaan kaikki jonkinsortin kinkyjä. Tällä hetkellä se vielä riittää. Mutta, näen jo mielessäni sen ajan kun se yhdistävä tekijä muuttuu niin arkiseksi ettei se enää riitä vetämään ihmisiä yhteen näin suurissa määrin. Mutta tämä vain oma doom and gloom -ennustukseni. Jokatapauksessa olen henk koht iloinen että olen ollut mukana skenen kehityskaaressa viimeiset 20 vuotta, kävi tulevaisuudessa tälle kaikelle mitä tahansa.

[Voitto]

Pysyvää on vain muutos ja ainoa varmuus on epävarmuus joten ihan kaikesta menee maku ajallaan, no, täytyy korjata sen verran että oikein syvä rakkaus ei menetä makuaan eikä kyllä lihapullista ja pottumuusista mene maku, eikä nakkikastikkeesta mutta ei näitäkään joka viikko pysty nauttimaan edes pervo.

Jos sitä omaa elämäänsä haluaa (yllä)pitää jotenkin erikoisena, maukkaana tai erilaisena kuin "muilla" niin sitten pitää olla ahkera ja somettaa kaikki oletetut uutuudet jos ei nyt päivittäin niin vähintään viikottain reilusti suorittaen ettei mene maku omasta elämästä

Muuten voi olla oma itsensä, oma tuttu ja turvallinen itsensä ja elää aidon mauttomasti mautonta elämää