Ilmestynyt 2006.
Romaani kertoo Annikin ja Samuelin rakkaudesta. Mies antautuu naiselle ja nainen tuhoaa miehen täydellisesti, siis kirjaimellisesti kuolemaan saakka.
Vaikka onkin fiktiota (toivottavasti), on todentuntuista mitä nyt hieman överi lopussa, kait se kirjassa pitää ollakin. D/s 24/7 suhde (siis todella 24/7) on kuvattu niin, etten oikein tiedä mitä sanoisin. Minun maailmassani Dominoiva kantaa vastuuta myös subista, Mäkelän maalimassa Dominoiva tuhosi ihmisolennon ja -arvon. Orjalla on vaan käyttöarvoa ja jos se on loppu, loppuu orjan elämäkin. Orja nimittäin kuopattiin elävänä paketina mökin taakse.
Minusta Mäkeälä on naisvihaaja. Asian perehdymätön voisi saada käsityksen että kaikki naiset ovat pohjimmiltaan monstereita. ""He puhuivat naisten valtakunnasta, jossa miehiä kuohitaan liukuhihnalla, vatsallaan makaavat miehet tulevat leikkuria kohtaan, kuuluu vaan huuto ja hetken huudon jälkeen miehiltä katkea myös pää. Sen valtakunnan kuningatar syö vain tuoreita sukuelimiä ja käy päivittäin kuuntelemassa hihnan huutoja".
Tarinan kertoja Samuel kuitenkin vannoo: "Miksi minä tämän kerron? Varoittaaksenko? Annikki voi sanoa minua epäluotettavaksi kertojaksi, mutta tämän minä vannon: En varoittaakseni, vaan kertoakseni, kuinka hienon elämän minä vietin."
Suosittelen ihan varmasti. Vaikka onkin hieman musta-valkoinen ja totinen.