Kirjoittaja Aihe: Kinkyily ja valtaepätasapaino suhteessa: kehittävää vai taannuttavaa?  (Luettu 1887 kertaa)

Black Orchid

  • Vieras
Olen miellyttämishaluinen, alistuva, psykologisesta kivusta ja nöyryytyksestä nauttiva. Fyysinen kipu ei ole lempijuttuni, mutta myös se kiehtoo jossain määrin. Taipumukseni aiheuttavat minulle haittaa arjessa, sabotoin opintojani ja jossain määrin myös ihmissuhteitani, koska kiihotun epäonnistumisesta, tyhmänä, huonona ja epäkompetenttina esiintymisestä, sekä siitä, että jään alakynteen, luovutan vallan muille.

Haluaisin olla vahva, itsenäinen ja kukoistava nainen, mutta päädyn kerta toisensa jälkeen etsimään nautintoa itsesabotaasista.

Olen pyrkinyt hakemaan ratkaisua kinkyilystä, mutta jotain jää vajaaksi, koska minä ja kumppani ujostelemme siitä pelosta, että kinkyily vain pahentaa alemmuuskompleksiani ja itsesabotaasi pahenee.
Emme siis uskalla täysin heittäytyä.

Toinen asia, mitä olemme kaavailleet on, että antaisin kumppanini ohjata itseäni arjessa itseilmaisun esteettisyyteen liittyen. Koetun kömpelyyteni ja kurittomuuteni sijaan haluaisin olla elegantti ja sulokas. Parhaimmassa tapauksessa pääsen lähemmäs sitä, kuka haluan olla, säästyn yliajattelun aiheuttamalta hämmennykseltä ja hän saa miellyttävän lemmikin, johon käyttää valtaa.
Pelkään kuitenkin, että tulen kumppanistani liian riippuvaiseksi ja kykyni ajatella itsenäisesti ei kehity, vaan taantuu. Saattaisi käydä myös niin, että koen olevani entistä kelpaamattomampi ja ahdistun vaatimuksiksi muuttuneista ohjeista.

Mitä mieltä olette, ovatko pelkoni perusteltuja ja jos ovat, kuinka estää niitä toteutumasta (muuten kuin ilmiselvällä tavalla eli pidättäytymällä kinkyilystä ja vallan jakamisesta epätasaisesti suhteessa itseilmaisuuni).

KnottyLover

  • Vieras
Olet tehnyt hyvää pohdintaa koskien mieltymyksiäsi, persoonaasi ja mieltymystesi vaikutuksista elämässäsi.

Uskallan väittää, että et ole pohdintasi kanssa yksin. Kinky-yhteisöissä on paljonkin meitä, joiden seksuaaliset ja muuten elämään liittyvät preferenssit eivät istu sellaisenaan "normaali"yhteiskuntaan, mutta elämä ilman olisi tyhjää jja joillekin jopa merkityksetöntä.

Sinä pohdit, että mieltymyksesi erilaisiin psyykkisen kivun muotoihin haittaa arkiselviytymistäsi ja ajattelet, että kinkyilystä voisi löytyä apua tähän. Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Turvallisessa ja luottamuksellisessa kinkysuhteessa voit(te) tutkia erilaisia kivuntuoton tapoja turvallisesti ja niin, että niistä saatu nautinto kohottaa sinua. Kerrot, että sinulla on kumppani mutta teidän on vaikea päästä syvemmälle tähän teemaan. Tästä vuosikymmenten kokemuksen tuoma neuvo: älkää kiirehtikö, puhukaa, rakentakaa luottamusta. Ensin pienin osin ja vähitellen syvemmälle. Sanot itsekin, että ujostelette ja siitä varmasti on kysymys. Jos tällainen seksuaalisuuden muoto on teille suhteessa verrattain uusi, niin se voi kaikesta halusta ja kiinnostuksesta huolimatta tuntua vaikealtta. Aluksi.

SSC:n periaatteita noudatten siirtäisin tämän psyykkisen kivun kokemisen nautinnot kokonaan parisuhteeseen ja herkuttelisin niillä siellä ja keskittyisin rakentamaan arkielämän sellaiseksi, että voit olla itsestäsi ylpeä silloinkin, kun seksuaaliset mieltymyksesi muuttuvat ja kehittyvät.

Toinen mitä mietit, on että tekeekö valtadynamiikka subista riippuvaisen. Joskus ehkä. Itse olen aina TPE-suhteessa subieni kanssa ja oma haluni on kasvattaa lelujani aina pärjäämään omin voimin maailmojen tuulissa. Tämäkin asia vaatii keskustelua, kokeilemista ja lisää keskustelua. Vallansiirtosuhteisiin ei hypätä pää edellä, vaan ensin kastetaan varpaita ja sitten taas jutellaan.

Olet tehnyt hyvää pohdintaa itsesi kanssa ja suosittelen keskustelemaan lisää kumppanin kanssa.