Luurangot sukujuhlissa“
Moi äiti! Tässä on x ja y”
“No päivää! Mistäs te tunnette?”
Tässä kohdassa paatunut kaappikinky miettii että öööhh… Koska eihän äitille voi kertoa että on pervo. Tai että tuntee pervoja. Sehän vielä luulee että kaverit hakkaa sua! Tai sinä niitä! Ja kaikkeen liittyy sitä seksiä… Ja jotain leluja… Näissä tilanteissa onnekkaita ovat ne, jotka ovat kaappinsa mäiskineet palasiksi, mutta itse vein sinne peittoja, hyvän kirjan ja ledivalosarjan. Siellä on tunnelmallista hengailla sukujuhlien aikana.
Mennäänpä hieman taaksepäin. Uskon, että monet täällä voivat samaistua siihen, että joistain kinkypiireistä löytyneistä tyypeistä on tullut osa ihan sitä arkista elämää. Itsekin olen löytänyt elämääni muutamia kultakimpaleita Baarin syövereistä, ja vielä hyvin ironisesti korona-aikana. Kinkypiireissä tutustuminen on ihan hauskalla tavalla myös käänteistä, sillä ensin uusien tyyppien kanssa puhuu seksistä ja pervoiluista, ja sitten jos on sitä jotain sielunkumppanuutta löytynyt niin aletaan jakaa perhesuhteita, asuinpaikkaa yms. Lopussa ehkä jopa se oikea nimikin. Muualla ihmissuhteita solmiessa tulee menemään toisinpäin. Ensin jaaritellaan kaikki muut ja lopuksi ehkä päästään sinne seksiin. Useimpien kanssa ei koskaan. Noh, kuitenkin näiden kultakimpaleiden lipuessa osaksi arkea, tulee tilanteita joissa heidät täytyy esitellä perheelle, sukulaisille ja muille tärkeille ihmisille. Jos ei ole halunnut kertoa seksielämänsä vivahteista perheelleen, voi iskeä vähän tenkkapo. Mitä sanoa?
Tiedän, että joukossamme on niitä, jotka sanovat että anna mennä! Räjäytä kaappi! Julista maailmalle olevasi pervo! Mutta ikävä kyllä on myös meitä, jotka emme halua koko maailman tietävän. Ei sillä, että se koko maailmaa kiinnostaisikaan, mutta silti ajatus voi olla inhottava. Koen, että kinkykaapista tuleminen on laajempi käsite, kuin esimerkiksi homokaapista. Jos sanoo olevansa kinky, on vähän pakko tarkentaa, sillä kuulija ei voi mitenkään tietää mistä oikeastaan on kyse. Tämä suo on valtava ja suunnattoman värikäs. Käytännössä joudut ehkä raottamaan makkarinovia, ellet sitten anna kuulijan itse googlettaa ja olet valmis kestämään seuraukset. Homokaapista tulijan ei tarvitse kertoa yksityiskohtia seksielämästään. Valtaisa askel sekin on, mutta koen, että siinä saa säilyttää yksityisyyttään hippusen enemmän.
Eikä kaikille tarvitsekkaan kertoa. On ihan fine haluta salata joitain juttuja sukulaisilta. Kummassakaan toimintamallissa, kertomisessa ja salailussa, ei ole mitään hävettävää. Tärkeintä on, että pystyy olemaan avoin ja suvaitsevainen itselleen ja plussaa tietty, jos on jokin paikka, missä vaihtaa ajatuksia. Kiitos Baari.
Kinkypiirejä vaivaa toisinaan semmoinen ikävä piirre, että kaikkien kuvitellaan panevan kaikkia. Jos suunnittelen meneväni hyvän arkistuneen ystäväni herra X:n kanssa syömään, sehän tietenkin tarkoittaa silti sessioimaan. Eikäku? Hyvin usein chateissa ja äänikanavilla on se joku/jotkut jotka niin tekevät. Koen sen olevan hivenen väsynyttä ja jopa fossiilista toimintaa. Täällä missä liputetaan vapaan seksuaalisuuden puolesta, pitää myös muistaa, että kaikilla on oikeus olla myös toteuttamatta seksuaalisuuttaan ihan kaikkien kanssa ja kaikkialla. Rauha myös sille. Joillekin voi luoda kynnystä tavata uusia ihmisiä, jos saa päälle kuulla irstasta vitsailua ja muuta leukomista. Vaikka seksi ja pervoilu edellä monissa keskusteluissa mennäänkin, ei kaikki halua viedä sitä henkilökohtaiselle tasolle. Kaikkia ei tarvitse mielessä parittaa, kyllä ne kertoo jos ne panee.
Hetkonen? Menipä kummalliseksi rönsyilyksi. Oliko tässä joku kysymyskin? Niin joo!
Tuolla mun kaapissa on niin paljon tilaa, että kaveritkin mahtuu sinne pakollisten sukujuhlien ajaksi. Teemme kaakaota ja laitamme kermavaahtoa päälle. Olen myös keksinyt sen täydellisen, ilmiselvän vastauksen siihen kysymykseen. Jos joku kysyy missä ootte tutustunut, niin sano, että netissä.
Kirjoittaja:
Chennai
