Kuinka luoda tilaa rajojen ilmaisemiselle?

[Ninth]

Toimivan D/s-suhteen perusta on keskusteluyhteys. Ei voi kuitenkaan olettaa, että rehellinen puhe rajoista ja haluista olisi kaikille helppoa. Päin vastoin, se tuntuu olevan monille hankalaa, ja erityisesti alistuvan asemaan voi liittyä omanlaisiaan sudenkuoppia. Mielessä saattaa olla vahva kuva siitä, millainen on Oikea Subi - se on myytti, jota monet D-ihmisetkin pitävät puheissaan yllä. Tai sitten subille itselleen tyydyttävin alistumisen muoto voi olla ikäviin juttuihin taipuminen, jolloin saattaa olla vaikeaa erottaa, mikä on “hyvää pahaa” ja mikä “pahaa pahaa”. Tai joskus 24/7-suhteen rajat voivat tuntua veteen piirretyiltä viivoilta, mutta selventämisen tarvetta ei uskalleta tuoda esiin.

Puhutaan paljon jokaisen omasta vastuusta huolehtia rajoistaan, mutta fakta on se, että rajoja voi olla vaikea tunnistaa ja ilmaista silloin kun olosuhteet eivät rohkaise siihen. Siksi mua kiinnostaa löytää konkreettisia tapoja, joilla dominoiva voi luoda subille tilaa tunnustella ja ilmaista rajojaan rehellisesti - silloinkin kun kyseessä on CNC tai TPE. Toki tämä on tärkeää kaikkiin suuntiin ja kaikenlaisissa ihmissuhteissa, mutta itse lähestyn tätä dominoivana sadistina ja CNC:n harrastajana.

Omia mietteitäni siitä, mitä D:n asemassa voi tehdä:

• Kunnioitus subin arkisia rajoja kohtaan valtasuhteen ulkopuolella ja tutustumisvaiheessa. Ei vonkumista ja maanittelua edes vitsillä, vaikka kyseessä olisi pikkujutulta vaikuttava asia.

• Ääneen kiittäminen aina, kun subi sanoo turvasanan tai ilmaisee valtasuhteeseen liittyvää kritiikkiä (tietty sovitun brättäilyn yms. ulkopuolella). Ääneen kiittäminen aina, kun subi ilmaisee rajojaan valtasuhteen ulkopuolella ylipäätään.

• Jos rajanveto/kieltäytyminen tuntuu kipeältä torjunnalta, älä tee siitä subin ongelmaa esim. suuttumalla tai mököttämällä, vaan pyri käsittelemään ikäviä tunteita kypsästi.

• Ei mitään “kerrasta poikki”-sopimuksia. “Jos sanot ei, D/s-suhde loppuu” ei johda D:nkään kannalta kestävään valtasuhteeseen.

• “Jokaisen subin täytyy osata X”- ja “Oikea Subi ei Y”-tyyppisten lausuntojen välttäminen ja stereotypioiden aktiivinen kyseenalaistaminen. Ainoa piirre, joka kaikkia Oikeita Subeja yhdistää, on halu alistua tai tulla alistetuksi jollain tavalla valitsemassaan seurassa.

• Valtasuhteen ulkopuolelle astuminen säännöllisesti ja rehellisen palautteen pyytäminen: Miten menee? Mikä on ollut hyvää? Mitä voisi säätää tai muuttaa?

• Ei “kyllä/ei”-kysymyksiä tyyliin “onks tää ok?” tai “saanko tehdä sulle näin?”
  Olen havainnut hedelmällisemmiksi avoimet “miltä tuntui kun X?”- ja “mitä ajatuksia herää Y:stä?”-tyyppiset kysymykset, jotka eivät johdattele, joihin ei voi vastata yhdellä sanalla, ja joiden vastauksista huomaa epäröinnin helpommin.

• Jos tietää rajojen tunnistamisen olevan subille hankalaa, siitä voi tehdä osan koulutusta sillä perusteella, että pitäessään huolta rajoistaan subi pitää huolta D:n omaisuudesta.

Melkein kaikkia näistä voi tietty soveltaa molemminpuolisesti.

Onko teillä kokemuksia tai ajatuksia aiheesta? Erityisesti kiinnostaisi kuulla sellaisten ihmisten näkökulmia, joilla on (ollut) vaikeuksia kertoa fiiliksistään. Millainen tuki toimii? 

[bikantti]

Jonon jatkoksi että joillekin keskustelu esim. fyysisesti ihan poikkeavassa ympäristössä (vaikka hotelliloma ns. vaniljaympäristössä että perspektiivi vaihtuu) toimii tai vaikka ns. subin reviirialueella keskustelu. Joillain yleinen säännöllinen fiiliksistä kirjoittaminen.

[Tuli]

Tossa on hyviä asioita jo listattu. Mä kyselen aiemmista huonoista kokemuksista ja mieluusti käyn läpi sen, mitä aiotaan tehdä ja kysyn että onko huonoja kokemuksia, traumoja tai muita rajoja jotka voisivat tulla vastaan. (Jos pointtina on se, että toinen ei tiedä, mä käyn tosi paljon keskusteluja siitä, minkälaisia kokemuksia aikaisemmin on ihmissuhteista ja seksistä.)

Toinen, mitä teen, on se, että kerron itse siitä minkälaisia tilanteita on tullut vastaan ja miten olen ne hanskannut. Ja kerron myös niistä kerroista, kun jotain on mennyt pieleen enkä ole tiennyt, koska olen itse ollut huolimaton tai koska en ole tiennyt jotain olennaista toisen historiasta. Se saa yleensä kumppanin miettimään asiaa tarkemmin.

Noista Ninthin listaamista tuo kiittäminen on mulle tosi tärkeää. Koen, että alistuva osapuoli jakaa jotain todella arvokasta ja herkkää ja että haluan ottaa sen lahjan vastaan kiitollisena.

[KnottyLover]

Erinomainen aloitus.

Kiittäminen on ihan mahtava tapa vahvistaa subin kykyä pitää omia rajojaan. Ja kiittäminen, niin että se tuntuu uskottavalta. Esim. kosketus vahvistaa sanallista viestintää. Pysähtyminen hetkeksi siihen.

[violet]

Hieno keskustelunavaus ja hyviä pointteja näin subin näkökulmasta katsottuna. Rajojen aito kunnioitus on edellytys ylipäätään minkäänlaiselle D/s-suhteelle.

[dollgod]

Mulla oli d/s suhde (ensimmäinen) erään tosi hiljaisen Herran kanssa. Olin tosi häpeissäni omasta menneisyydestäni, tytöistä ja yläaste jutuista, joten valehtelin (tosi epäsubmaista) entisistä seksikumppaneistani. Herra Historiafriikki oli vaikea tavoittaa sen jälkeen. On off tyylinen suhde jatkui jotakuinkin 2 vuotta ja olin tosi ujo kaappilairnen. Me ei palljoa leikitty, mutta  hän.näki mut ihan läheltä, ja mä taas olin sokea, ei sillä että en olis halunnut leikkiä.   
Hän ei taas jaksanut tietsikkapeliensä lomasta. ehkä hän ei tajunnutkaan, etten ole mikään panokone.., vaikka niin annoinkin olettaa.. taidan pistää viestiä, vuoksi Herran hymyn.

[elanor]

Älyttömän hyvä lista, Ninth.

Itselleni oli aiemmin vaikeeta käyttää turvasanaa. Nykyinen Dom opetti siihen ihan sillä, että vähän treenattiin, ja sittemmin kiittämällä. Se kiitoksen saaminen rajojen ilmaisusta on ollut kyllä tosi hieno kokemus. Lisäks se on auttanut tosi paljon, että on puhuttu asiasta ja oon ymmärtänyt, miten tärkeää Domin henkiselle turvallisuudelle on tietää, että voi luottaa siihen, että mä ilmaisen rajani. Ja että sitten mäkin voin saada mahdollisimman pidäkkeetöntä kohtelua, kun Domin ei tarvitse pohtia, arvailla ja vaistota asioita jatkuvasti.

[Mr.Mod]

Se kun pitäisi olla raju ja spontaani ja sitten ei saisi kysellä mikä on ok ei ennen, ei aktin aikana eikä oikein jälkeenkään koska se "tappaa fiiliksen" vaan pitäisi arvailla missä ne rajat sitten oikein on köh. Vaikka sitä ikää karttuukin niin ajatuksenluku taitoa tuskin kenellekään kehittyy. Onneksi tässä vaiheessa on jo itse toivottavasti (koputan puuta) ottanut opikseen eikä toivottavasti koskaan ajaudu tällaiseen suhteeseen. Mutta joo ei siitä mihinkään pääse, puhukaa toisillenne hyvät ihmiset. Helpommin sanottu kun tehty  Nii ja