Kirjoittaja Aihe: Hardcore sadomasokismi eettisestä ja turvallisesta näkökulmasta  (Luettu 15935 kertaa)

Pip

Mä oon omassa päässäni laittanut noi pysyvät jäljet samaan kategoriaan, kuin tatuoinnit. Jos joku niitä haluaa, niin se menee ottamaan niitä. Tatuointia en näillä piirtämisenlahjoilla ala kenellekään tekemään.

Lady Whip

  • Turun Baletti
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 3443
  • Sadistinen Gfe-Domina
  • Galleria
Hetken luulin, että mulle on kasvanu moraali.


🤔 Turha pelko 😂 eikun oikeesti..

Monia tekoja määrittelee se voiko elää itsensä ja omien tekojen herättämien tunteiden kanssa lopun elämää.
Ihminen on aika hyvä selittämään itselleen huonotkin päätökset sekä teot positiivisiksi. Kyse lienee itsesuojeluvaistosta, oman mielen suojelusta. Sekä häpeästä.
Paljon riippuu myös siitä minkälaisen jäljen se jättää mieleen, oliko teko tahallinen vai vahinko.

Oma keho - oma päätös... Vaikka D:llä olisi täydet rajattomat oikeudet tehdä subille mitä tahansa, matka on kuitenkin yhteinen ja päätökset yhteisiä. Näin sen näkisin. Kummallakin mahdollisuus käyttää turvasanaa. Missä tilanteissa tahansa. Oli syy mikä tahansa.

Fia

  • Vieras
Hullut rakastuneet ihmiset tekee myös lapsia, ottaa 20 vuoden asuntolainoja ja ostelee yhdessä remppapommihometaloja... Nämäkin asiat saattaa eron hetkellä kaduttaa. Kenties jopa enemmän kuin joku arpimuisto kehossa. Kenties vähemmän. Yksilöllistä.

vila

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 382
  • Ghetto subi
  • Galleria
Tämä on mielenkiintoinen ketju. En tiedä olenko nyt oikeutettu vastaamaan tänne kun näkökulma on vain pitkän suhteen sisällä. Toisaalta aihetta on tullut tässäkin suhteessa tullut pohdittua :)

Minusta HC-sessioinnissa on kahdenlaisia fyysisiä riskeja: selkeästi fyysisesti havaittavia riskeja (esim. luu murtuu, nivel vääntyy tai jää pysyviä jälkiä) ja sitten mahdollisuus keholliseen traumaan. Selkeästi havaittavista fyysisistä riskeistä on aika helppo keskustella ja päättää yhdessä miten/kuka riskin kantaa - yleisesti helppo sopia ja arvioida. Mutta kun keholle on aina shokki kun se kohtaa kovaa kipua, etenkin intensiivisesti tuotettuna - ja siitä voi syntyä samantyyppinen kehollinen trauma kuin vaikka väkivaltaisten rikosten uhreille. Mieli tietää, että se oli konsensuaalista eikä kukaan tehnyt mitään väärää - mutta keho ei tiedä sitä. Esimerkiksi itse olen ollut tilanteessa, jossa keho reagoi "pakene"-reaktiolla puolison kosketukseen pitkään erään session jälkeen (minulle ei jäänyt pitkäaikaisia jälkiä ja kaikki oli 100% konsensuaalista).  Sitä piti työstää pitkään, että keho oppi pois automaattisesta reaktiosta. Ei sellaista voi ennakoida, ei sellaiseen voi antaa suostumusta eikä vastuuta voi jakaa. Jälkityöt ovat aika pitkiä kun pitää kouluttaa kehoa johonkin toiseen suuntaan.

Kenellä se vastuu sitten sitten on? Ihmisellä on aina lopulta vastuu itsestään - se voi tarkoittaa myös, että päättää millaisten ihmisten kanssa ja millaisissa suhteissa HC SM:aa harrastaa. Ne suhteet ja ihmisethän sen määrittävät ketkä mahdollisen vastuun kantavat ja missä määrin.

Lainaus
Missä menee raja, jota ei pidä ylittää ja miksi?

Minusta se raja on siinä mitä ihminen kykenee tekemään dissosioimatta. Jos ei pysty osallistumaan toimintaan ilman, että kytkee tunteita tai kipuaistimuksen pois päältä niin ei kannata osallistua. Joillekin "kivunsietokyvyn" taustalla on oikeasti vain kyky dissosioida kipuaistimus pois, jotkut menevät tosi pitkällekin. Mutta voi se Top-puolellakin toimia, vaikkapa "kovettamalla" itsensä jotta kykenisi HC-juttuihin joita ei oikeasti halua tehdä (eli ei kykene hyväksymään itseään niiden asioiden tekijänä vaan luo itselleen jonkun "sessiominän" suojaksi). Yleensäkin olen sitä mieltä (myös muissa kuin kinkyasioissa), että jos täytyy jollakin tavalla "kovettaa itsensä" tai opetella olemaan "vähän herkkä" kyetäkseen tekemään jotain niin kannattaa ottaa aikalisä. Vaikka HC SM on näennäisesti tosi fyysinen laji, niin fyysistä ei ole ikinä ilman psyykkistä. Se että fyysisesti kykenee johonkin, ei tarkoita että siihen kykenisi psyykkisesti. Uskon myös siihen, että kun ihminen pyrkii olemaan kosketuksissa itsensä kanssa niin hän kykenee itse arvioimaan omat psyykkiset mukavuusalueensa.

Snadistisadisti

  • Porttikiellossa
  • V.I.P.
  • *
  • Viestejä: 1506
  • TrueMaster and proud of it!
  • Galleria
Oma näkemykseni on, että HC sessiointi on enemmän nimen omaan henkistä, kuin fyysistä peliä. Kipu on vain työkalu, jolla tuntemukset välitetään vinkulelun kehoa käyttäen koskettamaan osapuolten mieliä.

vanDaali

  • Turun Baletti
  • Baarikärpänen
  • *
  • Viestejä: 697
  • Kutsumapronomini: "se"
  • Galleria
Oma näkemykseni on, että HC sessiointi on enemmän nimen omaan henkistä, kuin fyysistä peliä. Kipu on vain työkalu, jolla tuntemukset välitetään vinkulelun kehoa käyttäen koskettamaan osapuolten mieliä.

Samaa mieltä, ja tämän voi ymmärtää myös sitten että subilta ei vaadita ihan minkä tahansa kestämistä, vaan ainoastaan siihen asti että tuo mieleen pääsy saavutetaan ja rajat on yksilöllisiä. Kaiken kestävä subi on hankala kun piiskaajalle voi tulla joku tenniskyynerpää, tai sitten homma päätyy pitkäaikaisiin tai lääkäriä vativiiin seurauksiin. Tämän ymmärtäminen auttaa myös turvalliseen sessiontiin.

Kokemattomat saattaa yrittää kompensoida mieleen pääsemisen puutteita fyysistä voimaa lisäämällä, tai sitten lähdetään suoraan kopioimaan joitakuita muita joilla rajat on erilaiset.

vila

  • Kanta-asiakas
  • ***
  • Viestejä: 382
  • Ghetto subi
  • Galleria
Miten määritellään kuka on kokenut HC:n harjoittaja? Teknisesti voi jonkun tempun osata tehdä hyvinkin taitavasti, mutta en näe HCtä HCna jos mukana ei ole riskielementtiä. Minusta se "tiedän mitä tekee" liittyy enemmän siihen, että tiedostaa menevänsä korkeilla riskeillä (eikä esim tekniseen taitoon). Tekninen taito on sitten riskien vähentämistä, mutta taito tuo myös mahdollisuuden ottaa isompia riskejä.

Fyysinen voima ja etenkin sen voimakkuus on myös vähän kaksipiippuinen juttu. Esim. Rough body play ei oikein onnistu ilman kunnollista voimankäyttöä kun taas vaikka kepityksessä taito voittaa voiman. Ja toisaalta pervoista kun on kyse niin jonkun kinkki on varmasti se ihan vastuuton meininki.

Jäin miettimään myös kipua välineenä. Se voi varmasti olla sitäkin, mutta minusta HC SM:n ei tarvitse pitää sisällään mieleen pääsyä. Niinkuin eräs foorumin herrasmies kerran sanoi: Sadisti voi olla myös masokistin dildo. HC SM-sessio voi loppua myös turvasanaan.