En pääse kunnolla headspaceen

[Pawbaby]

En ole tietääkseni koskaan päässyt kunnolla syvälle headspaceen, oli se sitten little- tai puppy headspace tai subspace. Olisiko kenelläkään neuvoja miten se onnistuisi yksin harjoitellessa? Entä jonkun kanssa?
Usein kun esim leikin leluilla lattialla pukeutuneena bodyyn, tutti suussa, jne, alan miettiä että näytän varmasti hassulta ym mikä häiritsee ja estää täydellistä rentoutumista. Jotenkin tulee huonommuuden tunne, enkö osaa edes leikkiä, pikkulapsetkin osaavat? Jotenkin alan kuvitella itseäni ulkopuolisen tuomitsijan silmin ja alan stressata ja tavallaan nolostua, vaikka tykkään siitä mitä teen. Kummallinen tilanne.
Kaikki vinkit tervetulleita!

[misternorthwind]

Uskoisin, että se mielentila tulee kuin on tullakseen. Ei kannata yrittää pakottaa itseään pikkuis-, lemmikki- tai mihinkään muuhunkaan tilaan koska liiallinen pakottaminen voi vain tuoda stressiä ja näin vain tuottaa lisää stressiä. Koetko pikkuistellessasi syyllisyyttä, paineita tai stressiä arjen kiireistä? Nämä voivat olla syitä, miksi "tilaan" pääseminen voi tuntua tavallista hankalammalta.

Tähän on näin daddyn silmin aika hankala mitään yleispätevää vinkkiä antaa, mutta yksi juttu mikä voisi helpottaa on, että yrittää löytää itselleen vaikka yhden vapaan päivän, jolloin voi esim. pikkuistella juuri miten paljon haluaa, jos siltä tuntuu. Lisäksi jos tämä yhtään lohduttaa sinua, voin näin "daddyn silmin" sanoa että tuskin näytät mitenkään erityisen "hassulta" pikkuistellessasi - ja jos tykkäät käyttää esimerkiksi bodya ja tuttia, niin sehän on vain ja ainoastaan sinun asiasi.

Toivottavasti saat löydettyä ratkaisun ongelmaasi - ja onnea pikkuistelun tiimoille

[Kesyeläin]

Omasta mielestäni tilat ei ole mitenkään pakollisia. Tämä sillä kokemuksella, että olin ollut kinkyissä suhteissa kuutisen vuotta ennen kuin ekan kerran speissailin. Se tapahtui eräässä riiputuksessa, vaikka asento tuntui hiukan epämukavalta se ei enää tuntunut pahalta ja pää tuntui jotenkin sumuiselta, ja olo oli mukavan tyyni. Riiputukset ovat edelleen itselleni paras tapa päästä tiloihin. Suoria kiputiloja on ollut ehkä kaksi, alistumisfiiliksestä muutamia. Mutta vaikken sessiossa menisi tiloihin, ei se jää omalla kohdallani vajaaksi, enkä halua "pakolla" pyrkiä siihen. Silloin se sujuukin helpommin.

Jos kuitenkin haluat harjoitella, suosittelen kokeilemaan (varovasti) itsehypnoosia. Olen itse hypnoosia kokiessani todennut että tilat ovat ainakin omalla kohdallani tietynlaisia transseja.

Tuon itsensä tuomitsemisen tunnistan. Aiempi kumppanini ei suhtautunut kovin lämmöllä lastenohjelmien katseluun tms "liian nuorten" touhuihin. Sen jälkeen olen saanut lähentyä pikkuispuoleni kanssa ja sitä on kannustettu, (koska olen kuulemma söpö...). Ja hyväksyntä on auttanut itseänikin hyväksymään pikkuispuoleni paremmin. Eli tätä fiilistä jakaakseni, sun pikkuisuus sopii sulle täydellisesti!

[Havunen]

Speissi-tiloja voi olla helpompi käsitellä samalla tapaa kun nukahtamista:
Jos yrität yrittämällä nukahtaa, niin uni ei todellakaan tule.
Propit, äänet, tunteet ja ties mitkä voi auttaa tilan saavuttamisessa mutta pakottaa sitä ei voi.

Myös itsetuomitseminen voi hyvinkin olla estävä tekijä. Siihen ehkä paras lääke on vertaistuki. Jos et ole ikinä livenä nähnyt sinun kaltaista porukkaa, niin suosittelen lämpimästi. Tutti suussa leikkiminen ei olekkaan niin outoa kun vieressä on kymmenen muuta vaipassa ja potkupuvussa
 
Ainoastaan tekemällä ja hyväksymällä se helpottuu, ja usko vain, se kyllä helpottuu

(Edit:) Lisäksi speissitila ei välttämättä ole mikään onnistumisen mittari. Kaikesta voi nauttia vaikkei syvälle headspeisseihin pääsisikään. Tämähän on nauttimista, ei suorittamista

[notreallyhere]

Sanoisin että tämä on vähän sama asia kuin orgasmi - tulee kun tuntee itsensä, osaa rentoutua, ja etenkin luotettavan kumppanin kanssa mutta joillekin heikosti ja joillekin ei lainkaan. Muita vinkkejä en voi antaa kuin että tutustu kumppaniin rauhassa, rentoudu, opi tuntemaan itsesi, älä yritä pakolla. Leikkiminen on nautinnollista ilman minkäänlaisia headspaceja - itse päätän tietoisesti haluanko sellaiseen nykyään itseni päästää vai en (ja tiedän myös hyvin, mistä se juuri minulle tulee), ja aika harvoin haluan. Tosin vahinkoja on käynyt

[pikkusisko]

Ehkei yksin tarvitsekaan, ainakaan heti..? Mulle ainakin uppoutuminen alistumiseen on samalla sukeltamista toisen läsnäoloon, enkä sitä edes muulla tavoin kaipaa enkä usko että siihen pystyisin. Yksin voi kokeilla ja tunnustella, oppia tykkäämään siitä mitä tekee ja miten on. Ehkä jossain vaiheessa se vie sfääreihin sellaisenaan, tai sitten on valmis jakamaan sen tilan jonkun kanssa.

Mutta joskus kun se sukeltaminen toiseen on vaikeampaa ulkoisten ärsykkeiden takia, ainakin minua on auttanut se että minun silmäni on peitetty ja kuuntelen kuulokkeista jotain tilanteeseen/tunteeseen sopivaa musiikkia. Sen pystyy tekemään ihan itsekin, voisin kuvitella että auttaa karsimaan sitä tunnetta että on jonkun suurennuslasin alla

Ihanaa että pystyt miettimään ja kyseenalaistamaan näitä asioita!  Muista vain, ettei kaikkea yksinkertaisesti voi miettiä valmiiksi. Suurin taika tapahtuu juuri siellä minne kenenkään järkeily ei yllä