Kysymisen vaikeus

[QueenM]

Hei,
Tiedättekö, kun joskus on sellainen olo, että olis paljon ajatuksia ja pohdintoja, kysymyksiäkin, mutta ei saa jäsenneltyä niitä päässä. Tietää, että olisi hyvä päästä niistä keskustelemaan, mutta ei tiedä oikeastaan, mistä aloittaa. Mieheni on ilmeisesti huomannut tämän minussa ja haluaa auttaa mua oikeaan suuntaan antamalla näitä pikku tehtäviä, nartulleen, jonka pitäisi saada välillä avattua solmuja päässään. Tänään sain tehtävän aloittaa viestiketju täällä. Aiheena kysymisen vaikeus 🙄 Sain tehtävänannon samalla, kun hän sormetti minut sohvalla maaten märäksi, ihan rajalle asti.
Onko jotain kysymyksiä tai aiheita, mistä on vaikea kysyä tai puhua täällä?

Kivaa illan jatkoa kaikille

[SaRu]

Vaikeita asioita on, niitä sen enempää erittelemättä.
Mutta yhtä vaikea niitä on ottaa puheeksi henkilökohtaisestikaan.

[BioFB]

Tiedän tunteen, kun on mielessä jäsentelemätön kysymys. Jos kyseessä on johonkin suuntaan tökkivä vai vetävä kolkutus, niin lähden monesti jäsentelemään psykologian puolen tarveteorioiden kautta (Esim Maslow https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia ja hänen teoriansa pohjalta eteenpäin kehitetyt). Päässä piippaava mielihyvä ilmoittaa tarpeen täyttymisestä tai sen ennustamisesta. Pelko taas ilmoittaa ennusteesta, että jokin tarpeen täyttyminen on uhattuna. Vaikka teorioissa ilmoitetut tarpeet ovat yksilökohtaisesti eri voimakkuudella piippaavia, ne kannattaa ottaa vakavasti ja lähteä miettimään, onko jäsentelemätön kysymys saanut niistä alkunsa. Oma intuitio ei välttämättä ole aina oikea ja vääriä jälkiä saattaa tulla seurattua aikansa, mutta eri jälkiä ei ole määrättömästi noissa teorioissa.

Nonviolent communication https://en.wikipedia.org/wiki/Nonviolent_Communication#Four_components on myös aika näppärä jäsentelymetodi, siinä keskitytään ilmaisemaan oma havaittu tunnetila ja muotoilemaan kysymys, joka olettaa mahdollisimman vähän, tukeutuu havaintoihin ja tarpeisiin. Mikäli pyynnöt eivät saavuta toivottua lopputulosta, tilanne pyritään näkemään myötätuntoisesti toisen osapuolen näkökulmasta.

Omasta näkökulmastani yhteiskunta atomisoi meitä, eikä ohjaa kovin aktiivisesti tukeutumaan toisiimme tai organisoitumaan. Vääristynyt sen kaupittelema ihanne on muista riippumaton ihminen, jolla on loputon tahdonvoima ja aina jokin keino selviytyä kohti lentävistä haasteista. Avun pyytäminen nähdään tuomittavana heikkoutena. Tämän vuoksi kysymisen ja pyytämisen ympärillä on pelkoehdollistumia torjutuksi ja hylätyksi tulemisesta ja näin kynnys kasvaa. Päässä olevan solmun monimutkaisuutta edistää kulunut aika ilman sen onnistunutta käsittelyä.

En tiedä, oliko tämä vastaus alkuperäiseen kysymykseen, mutta toivon viitoittaneeni tietä kohti etsimääsi määränpäätä.   

[Helmi77]

Vaikeita asioita on, niitä sen enempää erittelemättä.
Mutta yhtä vaikea niitä on ottaa puheeksi henkilökohtaisestikaan.

Ja kun vihdoin saa otettua puheeksi niin toinen ei osaa vastata tai valehtelee. Ei vika aina kysyjässä ole. Yhtä usein se on myös vastaajassa. Vastaaminenkin voi olla varsin vaikeaa. Ainakin todenmukainen vastaaminen.

[Rebekka]

Välillä on vaikeaa jäsennellä omia ajatuksia ja tunteita. Silloin on ollut hyödyllistä keskustella niistä toisen kanssa, jolloin saa uusia näkökulmia tai huomioita omiin pohdiskeluihin. Aina keskustelu ei ole mahdollista tai asia on ollut niin hankala, että pelkään ettei toinen saa kiinni siitä mitä haluan sanoa. Silloin olen usein kirjoittanut toiselle ajatuksistani ja sen pohjalta on ollut helpompaa aloittaa keskustelu. Kirjoittaessa on joutunut jäsentämään omia ajatuksiaan sekä tutkimaan tunteitaan ja olen ollut valmiimpi keskustelemaan rakentavasti vaikeistakin asioista.

Löysin alistumisen edellisen suhteen myötä ja aiemman kumppanin kanssa oli helppoa keskustella D/s suhteeseen liittyvistä asioista. Minut opastettiin todella turvallisesti ja kauniisti tähän maailmaan, mistä olenkin hänelle todella kiitollinen. Eron jälkeen oli vaikeaa kun ei ollut ketään kenen kanssa aiheesta puhua. Silloin tuli tänne eksyttyä ja olenkin tutustunut muutamiin uusiin ihmisiin ja saanut vähän lisää uusia näkökulmia aiheeseen. Kiitos siitä heille. Keskustelujen lisäksi on ollut hyvä lukea täällä toisten kirjoituksia ja tehdä oivalluksia omaan elämään niiden pohjalta.

Tällä hetkellä asiat joista on vaikea kysyä tai puhua täällä liittyvät parisuhteen (johon liittyy D/s asetelma) päättymiseen, koska aiempi kumppani on myös täällä. Yleisesti erosta on toki voinut keskustella omien ystävien kanssa, mutta suhteeseen liittyneestä D/s puolesta en ole heille kertonut. Uusien tuttavien kanssa taas ei heti tunnu hyvältä lähteä avautumaan erosta. En ajattele, että olisi tarpeellista ruotia omaa eroa tai siihen liittyviä syitä yksityiskohtaisesti täällä, mutta on kuitenkin yleisiä eroamiseen liittyviä asioita (erityisesti D/s suhteen näkökulmasta) joihin kaipaisi vertaistukea. On kuitenkin vaikea niistä täällä kirjoittaa tai ottaa puheeksi, koska ei halua toista loukata tai käsitellä henkilökohtaisia asioita julkisesti.

Tuskin olen ainoa, joka tämän asian kanssa on kipuillut. Miten te muut olette asiaa käsitelleet?

[QueenM]

Upeita pohdintoja! Kiitos niistä. Itse olen välillä (varsinkin aiemmin)miettinyt, että kannattaako jotain kysyä tai ottaa puheeksi, onko asia vähäpätöinen, eikä ”ansaitse” sen enempää huomiota. Olen kuitenkin oppinut ajan saatossa, että mikään asia ei ole niin vähäpätöinen, etteikö siitä kannattaisi jutella, jos se kerran on käynyt ajatuksissa. Vaikeinta on ottaa puheeksi jostain syystä toisen ihmisen käytökseen liittyvät asiat. Mutta sekin on enemmän kuin kannattavaa.. oppii uutta itsestä ja toisesta.

[SaRu]

Vaikeita asioita on, niitä sen enempää erittelemättä.
Mutta yhtä vaikea niitä on ottaa puheeksi henkilökohtaisestikaan.

Ja kun vihdoin saa otettua puheeksi niin toinen ei osaa vastata tai valehtelee. Ei vika aina kysyjässä ole. Yhtä usein se on myös vastaajassa. Vastaaminenkin voi olla varsin vaikeaa. Ainakin todenmukainen vastaaminen.

Onneksi omalla kohdalla ei tarvitse tuota murehtia.
Kuunneltu on, vastattu on, yleensä jopa autettu kohti ratkaisua, jos on ollut sellainen asia, joka ratkaisua kaipaa.
Toki menneisyydessä ollut henkilöitä, joiden puheisiin jäänyt paljon ilmaa, mutta siitä syystä ovatkin siellä menneisyydessä.