niin... kun toinen on kinky ja toinen vaan opportunisti, mitä tuosta voisi sen kummemmin seurata? Toki (perustuen vain annettuun keltaisen lehdistön lähtökohtiin) toinen voi olla kinky ja harrastaa fyysistä D/s-seksiä, mutta selvästi vastapuoli ei saanut siitä BDSM- genren mukaista tyydytystä. Jos seksuaalista vastiketta tarjotaan urakehityksen, suhteiden, rahallisen vastineen saavuttamiseksi, sehän on vaan perinteistä protituutiota. Kinkympi mies ottaa kun on tarjolla, saa siitä jotain itselleen varattuna miehenä, konsulttina on sanavalmis ja tietoinen käytettävissä olevista resursseista ja tyydyttää itsensä. Tätä kuviotahan kestää juuri niin kauan kuin vastapuoli uskoo olevansa saamapuolella jollain mittarilla.
Selkeästihän naisella ei ollut itsellään vastaavaa kinkympää sopeutusmisentarvetta tai alistumisen painetta tutustua asemaansa sen syvemmin ja sitä(kin) kautta ilmeisesti sai vain siipeensä henkisesti. Puolivillaiset, romanttiset viittaukset Mr Grayhin ja siitä aukenevaan menestykseen ovat viihdeteollisuuden luomia myytteja, ja minusta harmillisesti vie fokusta juuri sinne väärään suuntaan BDSM- maailmasta. Mielikuvilla luodaan keinotodellisuutta kaupallisesti ja näillä kokemusasiantunjoilla vahvistetaan epämääräistä hyväksikäyttö-seksiorjuus- harhaa normien vastaisesta seksuaalisuuden ilmentyisestä.
Yhtään en puolustelisi kinkympää julkkiskonsultin rooliakaan tämän tekstin perusteella. Jos vastapuoli voi selvästi huonosti, halua eroon suhteesta usein, miksi jatkaa ja millä mittareilla voi tulkita alistuvan osapuolen olevan tietoisesti mukana seksileikissä? Kommunikaatiosta ja yhteisistä intresseistä on kuitenkin syvimmiltään kyse
