Otetaan vauhtia vähän kauempaa, ei nyt kuitenkaan muinaisista roomalaisista. Jotenkin havahduin, kun uutisissa taannoin käytettiin ilmausta "työelämän tinder". Yksi jos toinenkin sovellus on jo julistettukin sellaiseksi. Pikainen tiukasti rajattu googlaus löysi 147 osumaa. Tuo havainto tarkoittaa, että potentiaalisten työntekijöiden ja -antajien suhdetta kuvataan tietynlaiseksi matchiksi tietyn sovelluksen termein. On saatu aikaan tietty ajattelutapa, josta pitää erikseen pyristellä irti.
Taidan olla jonkinlainen anarkisti. Aloin näet päivänä muutamana miettiä, onko meillä matchin lisäksi enää muita ajattelutapoja käytössä tai sallittuina, kun ajatellaan esimerkiksi vaikkapa omaa kiinnostustani, [spankingia] ja sen toteuttamista. [Tähän] voit ajatella oman kiinnostuksesi tai viiteryhmäsi.
Valdemar Melanko kuvaa kirjassa Puistohomot: raportti Helsingin 1960-luvun homokulttuurista (SKS 2012) sosiologin silmällä tekemiensä havaintojen ja haastatteluiden pohjalta niitä rakenteita, joihin ko. kulttuuri oli järjestäytynyt ja joita ko. kulttuurin jäsenten oli noudatettava, mikäli mielivät siihen osallistua. Esimerkiksi sivuilla 26-29 hän kuvaa seitsemän erilaista ympäristöä (kuten Pisuaari, Puistokujanteet ja Kenttä), joilla kullakin on omat lähestymisrituaalinsa.
Rakenteet tarkoittavat sitä, että ne määrittävät meitä tai joidenkin näkemysten mukaan suorastaan luovat meidät ja tätä vastaan minä mielin kapinoida. (Mennään asiaan, ennen kuin tämä liikaa venyy!)
Pidän piiskasta sekä saatuna että annettuna. Tämä on ihan ok tietokokonaisuus ja rakenne ilmaista se, tämän hyväksyn. Mutten pidä siitä, että match-kulttuuri haluaa tietää aina vaan enemmän (Foucault puhui kontrolliviranomaisten tiedontahdosta, mutta se taitaa olla laajempi kulttuuripiirre).
Tarve esitetään tietysti hyvin perustein. Hyvä kortti on turvakortti: Minusta on tiedettävä enemmän, koska muuten saatan olla vaaraksi. Tai moraalikortti: saatan olla liian erilainen tai vaan vääränlainen, jolloin toiselle tulee huono fiilis, moraalinen krapula. Kvantikortti on myös hyvä: liian löyhällä määrittelyllä 5000 ihmistä turhautuu, kun ei tiedä, ottaako kontaktia vai ei. Haluaisin oikeastaan kiistää myös tuon kontaktinoton idean ja keskittyä yhdessä tekemiseen.
Asetetaan siis tavoite ja kysymys näin: mikä on vähin määrä informaatiota, jolla voimme toteuttaa yhdessä jotain [kiinnostus]ta? Mahdollisuuksien mukaan vapaana matchin viitekehyksestä.
Edit: pisteen paikka. (hih!)