Introvertti pervertti

[Guide-Master]

Itse tälläisenä hyvin puhtaana Introverttinä (INFP), niin en ole yleisesti mitään saanut bileistä, lukuun ottamatta muutamaa hyvää keskustelua. Eli sen mitä voin introverteille kertoa, niin seuraa löytää kun vastailee ilmoituksiin, sillä yleisesti me introvertit ollaan vähemmistöä, joiden ymmärtäminen eksoverteillä on pikkasen haasteellista.

Eli itse introverttinä mietin tossa kun deitti maailmassa aloin olemaan taas, millä näitä ihmisiä tavataan, niin varmaan puolen Tinder matsin kanssa olen kahvilla käynyt, eli päätin vain lähteä niin monelle kahville kuin vain tarjouksia tulee, eli laskin omaa rimaa siinä milloin lähden kahville paljon.

[pikkusisko]

Kiitos pikkusisko tästä kolumnista ja näkökulmasta!

Kiitos kaikille jälleen hyvästä keskustelusta, ja sorit kun kolumnistilla lipsahti välillä taas pikkusen turhan syvälle sydämeen tämä aihe 

[Xipetotec-A]

Mä olen tosi introvertti, mutta jotenkin silti uskallan juhliin mennä ja muuhun sosiaaliseen menoon.
Ihmettelen sitä jälkikäteen useasti, miten oon "selviytynyt" sieltä jotenkin hengissä. En nauti small talkista ja yleensä kanssani kulkeekin joku sosiaalinen (sub)henkilö joka hoitaa höpöttelyt ja minun esittelyni muille.
Sellaiset ihmiset, joiden seurassa viihdyn ovat helmiä meressä, useimmiten jäävään itseni sosiaalisesta kanssakäymisestö ja keskityn ympäristön tarkkailuun, ja hiljaiseen analysointiin.

Välillä silti on pakko haastaa itsensä ja alkaa höpöttämään, kuitenkin kuin töissä.

[Rappe]

Millä tavalla te, jotka ette mielellänne käy miiteissä ja bileissä, neuvoisitte toista samanmielistä hakemaan seuraa?

Suoraan sanottuna neuvoisinkin käymään niissä. Ainakin tähän asti jonkinlaisia kokemuksia jäänyt käteen joka kerralta, sen sijaan virtuaalisesti ei tule mistään nykyään hittoakaan. Vaikka myönnän etten erityisemmin panosta profiilien sisältöihinkään, edellisen päivän mussutuksia jaksa itsekään lukea.

Parempi kun antaa hormonien ja tilanteen viedä henkilökohtaisesti.

Itseasiassa kaikki ne neuvot jotka toteutettuina ei toimi on huonoja.

Yksikään ohje ei toimi kaikilla, eikä kaikki neuvot toimi kellään.

Ylipäätään toisten neuvominen on melko toivotonta puuhaa.

Parempi on kertoa omista onnistuneista kokemuksista, fiksu ihminen osaa koostaa useasta lähteestä kuulemista kokemuksista itselleen sopivan tavan toimia.

Mut tossahan toi loogistettuna. Ahistavinta miiteissä on tuntea olonsa ulkopuoliseks, että kai sitä joku voisi koittaa tutustua "saattajaan" jos muuten ei saa onnistumaan. Ei sieltä välttämättä seuraa löydä, mutta yksikin juttu-tuokio riittää tuomaan onnistuneen olon. Sit voi kaikki stressipäät analysoida iltaa jälkikäteen, mikäs sen hauskempaa.

[vila]

Jotkut ihmiset vaikuttavat olevan niin kovin entitled. Ei voi mennä IRL-tapahtumiin syystä x, ei voi kirjoittaa viestejä foorumille syystä Y, ei voi yrittää tutustua ihmisiin muuta kautta syystä Z ja deitti-ilmoituskin on tasoa "pillua tarvis saada, kysy lisää yksärillä jos kiinnostaa". Kaikki tämä on sinänsä fine (olenhan minäkin saavuttanut introverttiydessäni jo mytologisen satuolennon tason), mutta onko silloin oikeutta ihmetellä että mikäs nyt on kun minä uniikki lumihiutale en löydä seuraa? Lähtökohtaisestihan kahden aikuisen suhde on kahden kauppa, joka syntyy jos molemmat osoittavat kiinnostusta toiseen. Sitä kiinnostusta ei voi syntyä jos ei anna itsestään mitään. Jos suojelee itseään kaikin mahdollisin keinoin niin onko oikeutta olettaa, että toinen kantaa kaiken riskin tuntemattomaan tutustumisesta?

[Aino]

monnimaisen liimautuvien tutustujatyyppi-ihmisten ulottumattomissa (hyi olkoon niitä..!)

Ihan vain tän viittauksen takia on syytä laittaa  ja rakastan sua!  

[pikkusisko]

Voi Aino, minäkin rakastan sua Ihanaa että sinä ymmärrät

Jotkut ihmiset vaikuttavat olevan niin kovin entitled. Ei voi mennä IRL-tapahtumiin syystä x, ei voi kirjoittaa viestejä foorumille syystä Y, ei voi yrittää tutustua ihmisiin muuta kautta syystä Z ja deitti-ilmoituskin on tasoa "pillua tarvis saada, kysy lisää yksärillä jos kiinnostaa". Kaikki tämä on sinänsä fine (olenhan minäkin saavuttanut introverttiydessäni jo mytologisen satuolennon tason), mutta onko silloin oikeutta ihmetellä että mikäs nyt on kun minä uniikki lumihiutale en löydä seuraa? Lähtökohtaisestihan kahden aikuisen suhde on kahden kauppa, joka syntyy jos molemmat osoittavat kiinnostusta toiseen. Sitä kiinnostusta ei voi syntyä jos ei anna itsestään mitään. Jos suojelee itseään kaikin mahdollisin keinoin niin onko oikeutta olettaa, että toinen kantaa kaiken riskin tuntemattomaan tutustumisesta?

Minusta tässä kiteytyy juuri se asenne joka on niin ongelmallinen.

Jos jotkut ruikuttavat julkisesti seuranpuutettaan, mitä tekemistä sillä on kaikkien introverttien kanssa? Mikä edes sanoo sen, että valittajat ovat aina välttämättä introverttejä? Aivan yhtä lailla ekstrovertti ihminen voi olla seuranhaussaan kovin entitled, kuten myös heitä joille irl-tapailu ei jostain syystä sovi tai maistu. Eikä introvertti todellakaan ole synonyymi sulkeutuneelle. Ei ole vain yhtä tapaa olla auki ja valmiina laittamaan itsensä likoon.

Laajemmassa mittakaavassa maailma toimii aivan hienosti niin, etteivät kaikki ole sosiaalisesti yhtä aktiivisia ja aloitteellisia kuin toiset. Ihmiset saattavat itse asiassa löytää toisilleen sopivia toisiaan paremmin kun sitä variaatiota on. Ihmisten välinen yhteys voi ihan yhtä oikein alkaa rakentumaan toisinkin, kuin niin että kaikki menevät reippaasti tykö ja alkavat juttusille kun mielenkiinto herää. Kiinnostustaan voi osoittaa monin eri tavoin, eikä mikään sano että eksplikoiminen olisi aina parempi tai viehättävämpi tapa kuin implikoiminen. Puhumattakaan siitä että introvertit koko hela ryhmänään olisivat kykenemättämiä kumpaankin.

Introverttejä on aivan yhtä monenlaisia kuin ekstroverttejäkin, ja monet meistä ovat itse asiassa enemmän tai vähemmän molempia. Kummankin sorttisista persoonallisuuden piirteistä voi kummuta yhtä lailla positiivisia kuin negatiivisiakin ominaisuuksia tai käytösmalleja. Se, että toiseen liitetään sinnikkäästi kaikenlaisia kielteisiä mielleyhtymiä ja toiseen kaikkea ikuisesti ihannoitua on omiaan luomaan turhia paineita ja syyllisyydentunteita. Ja aivan suotta, koska todellisuudessa me sovitaan tänne kaikkine sortteinemme sangen mukavasti.

Saatammepa toisinaan jopa täydentää toisiamme.

[Lasher]

Tulipa huomattua tämä kirjoitus vasta nyt, erittäin osuvaa tekstiä. Olen epäsosiaalinen, siedän smalltalkia erinomaisen huonosti enkä liiemmin ole tavannut miiteissä ihmisiä joiden kanssa olisi muuta yhteistä kosketuspintaa kuin kinkyily, joten lähtökohtaisesti suhtaudun niihin nuivasti. Täällä Tampereella on onneksi Bar Bertelin miitit sekä Mixein köysimiitit, joissa on varsinaista sisältöäkin pelkän tyhjänpäiväisen jutustelun sijaan ja niissä tuleekin ajoittain käytyä. Mieluiten kuitenkin otan yhteyttä kiinnostavalta vaikuttavaan ihmiseen yksityisviestillä ja pyrin tapaamaan kahden kesken. Tämä on minulle huomattavasti mielekkäämpi ja toimivampi tapa kuin se, että istun liian isossa seurueessa ärsyyntymässä hälinästä.