Kinkyys seuranhaussa - Uhka vai mahdollisuus?

[Kolumnisti]

Kinkyys seuranhaussa - Uhka vai mahdollisuus?

Kinkyjen seuranhaku tuntuu olevan vaikeaa. Sitä omaa vastinparia ei löydy ja osalla sessioseuran löytäminenkin tuntuu olevan mahdottomuus. Toisaalta, moni kertoo kumppaneita löytyvän suunnilleen sormia napsauttamalla. Yhtä moni kertoo, ettei etsimällä löydä. Aika moni neuvoo myös tinkimään kriteereistään.

Ihmiset asettavat erilaisia tavoitteita parisuhteille. Ne voivat olla kovin vaniljaisiakin. Monosuhde tähtäimenä avioliitto, yhteinen asuntolaina, pari lasta ja kultainen noutaja. Samaan pakettiin toivotaan sisältyvän ne kinkyelementit, jotka itseä kiehtovat. Toiset etsivät vain leikkiseuraa. Jauhetaan markkina-arvoista, kriteereistä ja kemioista. Joillakin on jo olemassa se vakituinen parisuhde ja mausteita haetaan muualta.

Onko kinkyys seuranhaussa uhka vai mahdollisuus? Kuinka korkealle parisuhteen onnistumisen edellytyksissä pitäisi rankata kinkytaipumusten kohtaaminen? Entä ne maallisemmat tavoitteet? Ei ole harvinaista, että suhde päädytään rakentamaan vaniljan kanssa, jonka kohdalla kaikki muu natsaa. Sitten pohditaan, voisiko kumppanin saada johdateltua bdsm:n pariin. Tai uskaltaako edes kertoa taipumuksistaan. Joillakin onnistuu, joillakin ei. Suhteita kuitenkin rakennetaan pelkästään kinkytaipumustenkin pohjalta. Dominoiva sadisti etsii alistuvaa masokistia ja päinvastoin. Jotta suhde voisi edes alkaa, pitää jotenkin tulla huomatuksi. Monelle kinkyys voi olla tapa erottua. Pelkästään kinkytaipumusten kohtaaminen auttaa erottumaan edukseen kaikista niistä tinder-naamoista, joilla ei ole vaikkapa tarvetta alistua. Tuleeko silloin helposti ohitettua niitä muita elementtejä, joita olisi hyvä olla läsnä hyvässä suhteessa? Lähes jokainen joutuu joustamaan. Joustaminen voi tarkoittaa luopumista joistain tarpeistaan, joustamista kriteereissä tai joidenkin elementtien hakemista suhteen ulkopuolelta. Tekeekö kinkyyselementit seuranhausta ja löytymisestä oikeastaan helpompaa vai vaikeampaa? Onko vaikka alistumishalu enemmän uhka vai mahdollisuus?

Lopulta kyse on siis omien tarpeiden määrittelystä ja toisen tarpeiden ja halujen huomioon ottamisesta. Kun kaikki ei vain natsaa, tyydytään puolittaiseen. Leikkikavereita ja sarjadeittailua. Suhteita, joissa roikutaan, kunnes jompikumpi löytää sen, mitä on etsinyt. Tämä on pelkästään inhimillistä. Harva viihtyy yksin. Lopulta kuitenkin esimerkiksi se, että tyytyy olemaan jonkun sessiokumppani tai salainen sura, saattaa vaikeuttaa sen vakavamman parisuhteen löytämistä ja muodostamista. Etenkin, jos ei ole valmis heti luopumaan siitä, mitä jo on, vaan haluaa ensin varmistua.

Allekirjoittanut on päätynyt alistussuhteeseen puolivahingossa. En halunnut suhdetta. En tiennyt mitään bdsm-kulttuurista, enkä kokenut olevani valmis mihinkään vakavaan. Minulla ei ollut odotuksia. Ei niitä ollut vastapuolellakaan. Ajan kanssa onkin hioutunut jotain, joka on yllättänyt molemmat. Välillä saa ihan nauraa sille. Ei mun elämästä pitänyt tulla ällöromanttista hattarahöttöä, jossa tehdään suunnitelmia loppuelämän varalle. Ei sitä vaan multa kysyttykään. Jos olisin etsinyt jotain tällaista määrätietoisesti, olisipa käynyt äkkiä vaikeaksi. Olisiko silloin suhde ollut se itseisarvo ja kohtaaminen kumppanin kanssa kaikilla tasoilla toissijaista?

Deitti-ilmoissa törmää kaikenlaiseen. Osa on kovin kauniita idealistisia toiveita täydellisestä parisuhteesta. Osa taas kovin rajaamattomia ja summittaisia hakuja. Kunhan löytäisi jonkun. On varmaan helppo ajatella, että olisi helpompi vastata hakuun, kun lähtökohtaisesti ei edellytetä yhtään mitään. Rivien välissä voi lukea, että kuka tahansa käy, kunhan genitaalit on oikeat ja vaikkapa alistustaipumukset natsaavat. On vain yhtä helppo perustella, miksi kukaan ei oikeastaan halua olla ”kuka tahansa” vaan jotain ihan erityistä, jollekin ihan erityiselle.
Pariutuneet ja seuraa helposti napsivat ovat innokkaita jakamaan neuvoja seuranhakuun. Kerrotaan ainakin, mitä toinen tekee väärin. Jaetaan omia kokemuksia, hakuvinkkejä ja tarjoillaan näkemyksiä seuranhaun kriteerien realistisuudesta. Usein puhutaan vähän sarkastiseen sävyyn uniikeista lumihiutaleista. Sellaisia me kaikki kuitenkin olemme. Olipa kyse ominaisuuksista, toiveista, prioriteeteista tai elämäntilanteesta. Hyvän suhteen rakentuminen vaatii kemioiden lisäksi oikean ajan ja tilanteen asioiden tapahtumiselle. Puitteiden on oltava kunnossa. Mitä se nyt kenenkin kohdalla tarkoittaa.

Ei ole helppoa. Silti suurin osa varmaan allekirjoittaa, että tähtäimessä olevat asiat ovat niin tärkeitä, että onnistuessaan seuranhaku on ollut kaiken vaivan arvoista. Etsipä sitten rinnalleen ihmistä ylipäätään tai nimenomaan kinkyä kumppania. Olen ollut ”skenessä” nyt reilut pari vuotta. Sen aikana on tullut todistettua useita suhteiden muodostumisia, rikkoutumisia ja orastavia alkuja, jotka ovat saattaneet päättyä pettymykseen. Samoin on päässyt läheltä seuraamaan sitä tuskaa, kun vastinkappaletta ei löydy. On helppo tuntea vilpitöntä iloa ja surua toisten puolesta. Jotkut tarinat ovat yksinkertaisesti kauniita. Siinä kun kaksi toivotonta tapausta kohtaa toisensa ja kaikki yhtäkkiä toimiikin ja synnyttää valtavan määrän kaikkea vaaleanpunaista hc-sadomasokismin ympärille – siinä on jotain, mikä voittaa minkä tahansa romanttisen komedian juonet. Ihmisellä on hyvä olla suhteessa, jossa häntä arvostetaan ja hyväksytään kaikkine vikoineen ja ominaisuuksineen. Huonoina ja hyvinä päivinä. Ihan omana itsenään. Toivottavasti yhä useampi päätyy siihen tilanteeseen.
Onnittelenkin niitä, joita onni on jo kohdannut ja toivotan onnea niille, jotka yhä etsivät. Molemmista vaiheista voi nauttia, kun asennoituu oikein. 

-Tuumii lemmikki, joka kokee arvostusta juuri sellaisena kuin on, mutta ei silti välittäisi vielä kohdata Omistajaansa hernekeittopäivän jälkeen.

[pinkton]

Nyt kolahti! Itse tässä jokusen vuoden etsinyt kumppania Tinderistä jne. Se on jo yksistään aivan kamalien ihmisten kaatopaikka (on varmasti niitä hyviäkin, mutta itselle osunut kohdalle kaikki törkeästi käyttäytyvät tapaukset). Tähän kun lisää että on BBW ja haluaa suhteelta kinkymeininkiä, niin alkaa olla mahdollisuudet todella rajalliset. En kuitenkaan halua parisuhdetta missä seksi ei toimi ja suhde ylipäätään
Toki sitä täydellistä puolisoa ei ole, mutta tietyt asiat pitää täyttyä. Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa. Eli sitä ihmettä tässä kai odotellaan 

[Tuhmakisu74]

Haasteellinen yhtälö on tuo. Mulla on kokemusta suhteista, joissa kinky-puoli toimii ainakin ajoittain mutta muu ei sitten toimikaan. Ei hyvä.

Nyt sitten olen vaniljaisen swingerin/suhdeanarkistin kanssa avoimessa suhteessa , jossa kinkyys on kaukana taka-alalla mutta kakki muu toimii paremmin kuin ikinä kenenkään kanssa. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ihan kaikkea ei voi saada niin luovun sitten mieluummin täysipainoisesta kinky-puoleni toteuttamisesta kuin mistään muusta tärkeästä. Etenkin kun pystyn suhteen swingeriaspektin ansiosta toteuttamaan erinäisiä seksiin liittyviä taipumuksiani, mikä osin korvaa tuota puutetta. Ehkä me vielä löydetään tapa, jolla kinkyyskin saadaan liitettyä tähän settiin.

Muuten tämänhetkiseen suhteeseeni sopii kyllä tuo kolumnistin osuva luonnehdinta: "Ihmisellä on hyvä olla suhteessa, jossa häntä arvostetaan ja hyväksytään kaikkine vikoineen ja ominaisuuksineen. Huonoina ja hyvinä päivinä. Ihan omana itsenään." 

[Isrika]

Onko kinkyys seuranhaussa uhka vai mahdollisuus? Kuinka korkealle parisuhteen onnistumisen edellytyksissä pitäisi rankata kinkytaipumusten kohtaaminen? Entä ne maallisemmat tavoitteet?

Yleisellä tasolla väitän, että molempia. Oman kokemuksen pohjalta. Kun on omat intressit kuuluu kinkypopulaatiossa marginaaliin, niin vastinkappaletta voi olla hankala löytää, edes omiin fetisseihin mätsäämään. Puhumattakaan siitä, että saisi kaiken muunkin kolahtamaan yhtä kovaa. Ehkä se on jokaisen henkilökohtaisesti mietittävä, onko avoin/polysuhde vaihtoehto, jos kinkymieltymykset tai -tarpeet eivät kohtaa, kuinka tärkeää seksi ja seksuaalisuus ylipäätään on. Onko lapset ja omakotitalot ehdottomia jne. Vain itse voi jokainen kohdallaan tietää, mitkä ovat ne ehdottomat vaatimukset. Tietenkin sitten jos alkaa vaikuttaa omat vaatimukset pidemmän päälle epärealistiselta (kukaan ei niitä täytä koskaan), niin silloin voi olla aihetta miettiä, mikä sitä pakollista on todellisuudessa. Kun ottaakin avoimen mielen ja lopettaa pakonomaisen seuran hakemisen, sieltä voikin tulla vastaan joku, joka tosissaan kolahtaa hyvin yllättävällä tavalla.

Jotkut tarinat ovat yksinkertaisesti kauniita. Siinä kun kaksi toivotonta tapausta kohtaa toisensa ja kaikki yhtäkkiä toimiikin ja synnyttää valtavan määrän kaikkea vaaleanpunaista hc-sadomasokismin ympärille – siinä on jotain, mikä voittaa minkä tahansa romanttisen komedian juonet. Ihmisellä on hyvä olla suhteessa, jossa häntä arvostetaan ja hyväksytään kaikkine vikoineen ja ominaisuuksineen. Huonoina ja hyvinä päivinä. Ihan omana itsenään.

Sitten kun se joku kolahtaa, niin voi syntyä sitä vaaleanpunaista hc-hattaraa. Allekirjoittaneenkin hattara syntyi juuri näin, vahingossa. Ihan vaan sillä, että lähdin kahville mielenkiintoisen persoonan kanssa ja annoin virran viedä. Ilman vaatimuslistoja, ilman odotuksia. Ikinä en kenenkään muun ihmisen seurassa ole ollut niin oma itseni kuin nyt, ikinä en ole psyykkisesti voinut yhtä hyvin kuin nyt. Ikinä en ole ollut yhtä onnellinen kuin nyt. 

[scar]

Toisessa ketjussa puhuttiin vaikeasta henkilöstä- en iihan varma ole että tarkoitetaanko muuten vaan vaikeaa ja hankalaa persoonaa vai tätää vaikeutta ettei mieltymykset kohtaa.

Onhan se sitä vaikeampaa mitä spesifimmät toiveet ja fetissit on,eikä pysty niistä joustamaan-
Itseäni jopa hieman kiusaannuttaa,kun joku näkee vaikka vain pyllyn(reijän),ei niinkään sitä ihmistä sen ympärillä.

Itse olen niin helppo,että menee vaikean puolelle,näemmä.

Tai oikestaan nähnyt niin paljon ja näen koko ajan,että en usko mahdollisuuksiini pariutumisessa.

Rakastan vapautta ja tilaa,sekä sitä ettei tarvitse säätää,ei ole dramaa. Joskus tosin vähän yksinäistä kyllä.

[Armand]

Lapissa asuminen suojelee seuran saannilta miestä pitkiäkin toveja jos on "julkikinky". Toisinaan ole hakenut myös pelkkää seksiseuraa ilman kinkyelementtejä, mutta ei sekään tahdo onnistua pikkupaikkakunnilla. Yleensä kaikki tuntee ikäryhmästä kaikki ja joku sit esim mahdolliselle tindermatsaukselle kuiskaa että tuo on se "puskahuohottaja".

Mutta mä oon kokenut ihan "tarpeeksi" paljon kinkyilyä elämäni aikana ja ollut sellaisesssa suhteessa johon kuului lapset, lemmikki ja oma talo ja suurinpiirtein omiin mieltymyksiin sopiva vaimo. Eli en panikoi minkään asian kanssa, vaikka tosin tää lähes 4 vuotta ilman kinkyilyä ja hmm viimeksi kait normiseksiä sain noin 2 vuotta sitten, alkaa jo pikkuhiljaa käymään mielen päälle. Valitettavasti en siteideni takia täältä voi poiskaan muuttaa.

[orjamies]

Niin jos mies vaikka haluaa pukea hameen ja ei jousta siitä tavallaan reilua sanoa se suoraan sitten toinen päättää hyväksyy sen  tämmönen karkea esimerkki.

[Raippa]

Kun nyt itse olen kaivellut deittipalstoja ja niiden tekstejä, olen hiukan yllättynyt. Tinderiä en tunne, enkä aijo tutustua. Se on liian laaja. Mutta kun etsin naisia, niin luen aina myös heidän profiilejaan. Olen ymmärtänyt, että naiset olisivat verbaaliagropaattisempia kuin miehet. Haluaisivat kertoa itsestään jotain. Mutta kertooko se tekstien paskuus siitä, että naiset eivät tiedosta, että mieskin osaa lukea ja yleensä myös ymmärtää lukemaansa. Minulle on muodostunut käsitys, ettei hyvässä deitti-ilmoituksessa saa vongata ja, että sitä pidetään miesten ajatuksen juoksuna, jossa ajatellaan vaan pippelin kautta. Nyt kuitenkin se näyttää olevankin päälaellaan. Eli miehiä varten kirjoitetaan tekstiä jota toivotaan ajateltavan pippeli edellä. Jos sellainen teksti tulisi suusta korviini, saattaisin oksentaa. Voisiko sitä ihan rehellisesti kertoa mitä itse tahtoo ja mitä odottaa, että voi sitten miettiä, että kohtaako kysyntä ja tarjonta. Mielellään itse lähden siitä, että tutustumiset pitäisi pystyä aloittamaan ihan arjen asioista keskustelemalla, johon sitten voi sovittaa niitä pervoja elementtejäkin, joilla sitten tunnustellaan vastapuolen reaktioita. Virheitäkin voi tulla, mutta niistä pitää oppia. Jossain vaiheessa ne huudot tuo vastakaikua ja siitä on hyvä jatkaa.