Baarin kannatusmaksut
Kummeksun ajatusta, että jos A:lla on B-tyypin kanssa on jotain yhteistä kivaa tekemistä, niin C-tyypin kanssa ei voisi sitten tehdä sitä samaa juttua. Joissain tilanteissa käsitän, mutta kun tässä on suhdekuvioita nähnyt ja elänyt, niin enemmän olen siellä kummeksunnan puolella. Jos A:n ja B:n välinen suhde alkaa rajoittaa A:n suhdetta C:n kanssa, niin missä kohtaa C:llä vielä on hauskaa? Ja miksi B:llä on hänen suhteeseensa valtaa? On tekemisten rajoittamista ja tunteiden rajoittamista. Nihkeää.
Ei reiluus perustu tiukkaan samanlaisuuteen vaan yksilöiden tarpeisiin.
Onko juuri tuossa se ydin? Kun toisella tai molemmilla osapuolilla on tarpeita tai haluja, joita vakikumppani ei voi tyydyttää syystä x, silloin niitä voi hyväksytysti hakea muualta? Missä rajat menevät? Suuntautuminen? Sukupuoli? Kiinnostuksen kohteet? Voiko fetissi tai kiinnostus vaikka sitomiseen toimia perusteluna sivusuhteisiin tai sessioihin toisten kanssa? Mihin asti leikit voivat mennä niin, että voi puhua lähinnä harrastuksesta suhteiden tai sessioiden sijaan? Bilepiiskaus, kuvaussessio, sidonta vaatteet päällä tai ilman? Onko kolmas osapuoli ok vain, jos hänen kanssaan leikitään yhdessä? Osoitan kysymykseni lähinnä monoille.