Ehkä olet niuho, mutta jos se on hinta siitä, että pidät kiinni omista arvoista, niin halvalla pääset.
Mähän olen käytännössä aina avoimesti tavannut ihmisiä omassa kodissani ekalla kerralla, myös tietämättä nimeä tai mitään muuta kuin anonyymin sähköpostiosoitteen. Ne (hyvin kevyet) huonot tilanteet mitä on tullut, en usko että niiltä olisi säästynyt vaikka olisi ensin tavannut julkisella paikalla.
Mutta kannustan silti tapaamaan julkisella paikalla, koska onhan se kiva lisäturva. Haluan vain sanoa, että minusta ihminen ei ole huithapeli itsensävaarantaja vaikka tapaa ihmisiä heti kotonaan, ilman sukunimeä jne - suomi on ääriturvallinen paikka. Mutta omat rajat on aina se juttu, ja jos joskus vaikka ehdottaisin julkisella paikalla tapaamista ja toinen sanoisi, että ei halua, niin soisi kyllä hälytyskellot lujaa. Neuvottelutilannehan se aina on: jos toinen sanoo, että kuulen tarpeesi, mutta minun tarpeeni päinvastaiselle on korkeampi, niin sitten on vaan punnittava, miten tärkeä se oma tarve on.
Mä en halua olla missään pettämiskuvioissa, joten jos toinen ei kerro sukunimeään koska pelkää paljastuvansa puolisolleen, niin en lähtisi mukaan kuvioon. Mutta jos mulle pettämiskuviot olisi ok, niin kysyisin, että miksi toinen haluaa sessioida mun kanssa, jos ei luota muhun sen vertaa, että ei pelkää mun heti olevan soittelemassa kumppanilleen?
