Hei,
uutena henkilönä täällä, päätin nyt heittää ensimmäiset löysät pois, kysymyksen/kysymyksien muodossa.
On tullut aika paljon netistä luettua kaikenlaista aiheeseen liittyen ja täältäkin olen lukenut todella paljon keskusteluja ko. aiheeseen liittyen. Päällimäisenä on jäänyt fiilis, että monet pariskunnat ovat 24/7 suhteista huolimatta täysin kiinni arjessa ja näin ollen kokonaispaketti on hallinnassa.
Omassa suhteessani olemme nyt vajaan vuoden yrittäneet ylläpitää 24/7 suhdetta. Suhteessa itse olen orja ja nainen toimii Dominana/Valtiattarena. Molemmat haluamme tätä ja olemme todenneet, että tämä tuottaa molemmille suunnatonta mielihyvää. Olemme molemmat myös vankasti olleet sitä mieltä, että olisi vaikea palata enään ns. "normaaliin" vanilja suhteeseen.
Ongelmat kuitenkin tulevat siitä, että itselläni tietyllä tavalla ns. kajahtaa välillä tässä hommassa päässä. Jään tietyllä tavalla niin koukkuun tähän juttuun, etten voi keskittyä okein kunnolla mihinkään muuhun. Nautinto, jonka saan kokonaisuutena alistumisesta ja palvelemisesta on niin suuri. Kuitenkin itselläni on samanaikaisesti myös palava halu ulosmitata omaa potentiaalia yhteiskunnan työelämässä. Joten käy niin, että opiskelut ja nousujohteinen työura kärsii tästä. Tämän lisäksi, kun nautinto alistumisesta on viety äärimmilleen ja tilanne on voinut kestää useamman päivän, niin kun saan palkintoni, eli saan laueta. Niin minun päähäni iskee epäröinnin kehä, joka esittää kysymyksiä, joka vie minut hetkeksi pois tästä jutusta. Alan miettimään, että olemmeko me ihan sekaisin? Voimmeko me oikeasti tehdä näin? Voinko minä olla tälläinen? Silloin saatan kysyä, dominaltani kysymyksiä ja lannistaa koko jutun, koska hänen psyykeensä tuntuu kestävän hommaa paremmin. Tällöin seuraa vaihe, jossa tuotan hänelle pettymyksen ja hänkin joutuu tulemaan hommasta pois, koska fiilikset menee. Sitten taas vähän ajan päästä palaamme asian ytimeen.
Pystyykö joku jakamaan jotain vinkkejä itsensä psyykkaamiseen? Onko jotain vinkkejä siihen, että miten pysyä kiinni ns. normaalissa arjessa mutta elää samalla toisen omistamana orjana? Onko jollain ollut, joskus alkutaipaleella samanlaisia pohdintoja ja miten olette päässeet sujuiksi, sisäisen tarpeenne kanssa?