AikaKirjoituksen aiheena ei ole mennä metafyysiseen keskusteluun ajan olemuksesta, sen enempää kuin tarkkailla aikaa jonain tiettynä hetkenä, vaan katsoa kullakin yksilöllä käytettävissä olevaa aikaa – esimerkiksi kun aikanaan lupauduin kirjoittamaan Baariin pari kolumnia, kuvittelin silloin käytössäni olevan aikaa vaikka millä mitalla kirjoitusten tekemiseen, mutta toisin kävi ja kolumnit ovat valmistuneet deadlinejen kanssa hikoillessa, mikä harmillisesti onkin sitten näkynyt kolumnien laadussa.
Pidemmän linjan pervona olenkin ehtinyt tässä elää monia elämänvaiheita, millä kullakin on ollut eri määrä aikaa käytettävissä itsensä toteuttamiseen seksuaalisesti. Aikanaan teini-iässä vanhempien luona asuessa pervoilut piti hoitaa rajatun ajan puitteissa silloin kun vanhemmat ja sisarukset eivät olleet kotona, eikä silloinkaan tiennyt koska muut palaavat.
Nuorena miehenä ajokortin saamisen jälkeen pääsikin kätevästi vierailemaan naisten luona näiden kotona, mutta omalle kohdalle tuntui osuvan muutaman vuoden vanhempia naituja naisia, mikä taasen tarkoitti hommien hoitamista ennen kuin mies tulee töistä tms. kotiin.
Ajankäytössä ongelmat ovat tietysti samat ihan seksuaalisista mieltymyksistä riippumatta, mutta onhan se helpompaa hoitaa ajanpuutteessa pikaiset vaniljana kuin kehitellä pikasessioita BDSM-leikkeihin – toki aina ehtii avokämmenellä läpsäistä poskelle ja takaisintullessa kämmenselällä toiselle poskelle muistuttamaan narttua paikastaan, mutta kovin tyydyttävänä tuollaista ei voi pitää, vaikka se jollain tapaa fyysisenä alistusmuotona toimisikin.
Omilleen muuttamisen jälkeen aikaa sessioimiseen oli vaikka millä mitalla, tai siis oli siihen asti kunnes suhteen osapuolet olivat kaksi vuorotyöläistä. Tietysti yhteisiä vapaapäiviä, -aamuja ja -iltojakin sattui kohdalle, mutta monesti yhteistä aikaa rajoitti univelkojen nukkuminen ja jaksamista taas univeloista johtuva väsymys.
Suurin rajoite sessiointiin käytettävään aikaan tuli kuitenkin siinä vaiheessa kun lapset syntyivät. Sen lisäksi, että lasten hereilläollessa aikaa ei ollut lainkaan, saattoivat nämä milloin tahansa myös herätä ja kömpiä isin ja äitin viereen – eikä lapsia tietysti saanut mummoillekaan hoitoon kuin harvoin.
Lopulta se ero sitten koitti ja tietenkin aikaa oli jälleen vaikka kuinka, kunhan sopiva kumppani vain löytyi – joka mikä toki tapahtui – mutta parin tunnin ajomatkan päästä. Lapset joka toinen viikko ja ajomatka juuri sen verran pitkä ettei arkisin töiden jälkeen pääse noin vain käymään on sekin tehokas rajoite toisen kanssa käytettävissä olevalle ajalle.
Miten sinä järjestät elämäntilanteessasi sessioinnille aikaa ja paikkaa? Anna parhaat vinkkisi jakoon kanssapervoille!
-Kinkykundi, ajaton pervo
