Kuka olet?

[Kolumnisti]

Kuka olet?

Kysymys minuudesta ja olemassaolosta on puhuttanut niin filosofeja kuin psykologejakin. Siinä missä Descartes epäili aistihavaintojen todenperäisyyttä, Nietzschen mukaan ihmisten pitäisi luoda oma todellisuutensa ja Freud esitti seksuaalisten patoumien johtuvan ympäristön odotuksista.

"Palattuani" skeneen vuosien jälkeen ja tavattuani ihmisiä, en voinut välttyä miettimästä miten suurella osalla ihmisiä skenessä vaikuttaa olevan kaksi (tai useampia) roolia tai "minää"; siviiliminä ja skeneminä. Siviilissä ollaan tylsiä työssäkäyviä (tai mitä kukakin) ja skenessä taas eletään fooruminikkinä jännittävää elämää ja sellaisena millaisen kuvan nikistä on onnistunut luomaan. Psykologisesti asia on tietysti hyvin kiinnostava.

Mutta samaan aikaan kun ihmisten ego jakautuu useampaan persoonaan, herää kysymys siitä, mikä on kullekin sitä oikeaa minuutta ja mikä olosuhteiden pakosta omaksuttua roolia. Olosuhteiden johdosta omaksutut roolit ovat yleensä helppoja käsittää: töissä Vitun Kova Ammattimies, kotona Vastuullinen Vanhempi, sosiaalisissa suhteissa Hauska Seuramies. Mutta sitten ne valintojen perusteella omaksutut roolit ovatkin jo astetta tai paria monimutkaisempia asioita. Harva baarilainen on tietenkään mukana ihan vain "omaksi huvikseen", vaan kyseessä on tietysti aina sisäsyntyinen halu tai kyky kiihottua tai muutoin saada nautintoa BDSM/fetissileikeistä. Mutta kyse ei ole nyt siitä, mistä se nautinto tulee, vaan siitä miten valitset elää elämääsi omien mieltymystesi kanssa.
Elääkö sinussa kaksi puolta, toinen puoli haluaa sinun jäävän jumiin ja toinen puoli sinussa haluaa sinun vapautuvan.

Onko jompikumpi minä vain olosuhteiden pakon luoma pako todellisuudesta ja minkä verran tässä keinotekoisessa minässä on sinua itseäsi? Keinotekoisen minän luonti toki päästää irti ympäristön odotusista, mutta voi luoda uusia.

Entä yritätkö todistella muille olevasi jotain mitä toivoisit olevasi? Miksei. Skenessähän monesti toteutetaan omien ja toistemme haluja ja fantasioita, jolloin uskottavan mielikuvan luominen potentiaaliselle kumppanille on ensiarvoisen tärkeää. Tämä toki saattaa haitata pidempiaikaisen kumppanin löytymistä jos se "arkipersoona" ei enää vastaakaan annettua mielikuvaa.

Pyritkö luomaan itsellesi roolin millä purkaa seksuaalisia patoumia, arkielämän huolia, murheita tai paineita? Tai jopa paeta niitä? Jos tämä auttaa arkielämässä pärjäämistä, niin ei kai silloin voi mitenkään huonostakaan asiasta olla kyse.

Toisaalta, jos kuvitellaan skenen olevan täynnä "vaihtoehtoista todellisuutta", niin millaisena korttitalona koko skeneä voitaisiin sillä perusteella ajatella? Vai olisiko kyseessä sittenkin uhan sijasta mahdollisuus, joka elää dynaamisesti tilanteen mukaan.

Entäpä kaikki ketkä eivät koe olevansa skenessä eri minä kuin muussakaan elämässä? Onko heidän minänsä yhtään sen todellisempi kuin toisen minuuden kehittäneiden minät. Ihmiset ovat kuitenkin pakotettuja elämään havaittavassa todellisuudessa, jolloin periaatteessa ei ole merkitystä kuinka todellista se kunkin minuus on.

Toki skeneen mahtuu myös oma porukkansa, kuka tätä kautta hakee pönkitystä omalle itsetunnolleen, tai narsisteja ketkä kuvittelevat löytävänsä subeista helppoja uhreja.

Tarkoitus ei ollut kertoa lukijalle mikä tämän pitäisi olla, vaan saada jokainen ajattelemaan omaa minuuttaan ja sen suhdetta sekä seksuaalisuuteensa että muuhun arkielämään.


Kinkykundi - mies kuka tietää kuka on

[latexbun]

Päivisin piiskaan persaukset vereslihalle ja sitten menen kotiin katsomaan teinihömppäsarjoja. Yön tullen painan pään tyynyyn ja otan pehmolelun kainaloon. Ihmisenä olen mm. pohdiskeleva, antelias, joustava ja impulsiivinen. Elämänkokemukseni ovat muokanneet minua ihmisenä. Elämäni on semi-jännää.

[Pip]

Mä olen mä, oli se sitten netissä nimimerkin takaa, tai livenä kasvotusten. Ainoa varsinainen ero on asioista puhuminen. Golfkentällä puhun muista aiheista, kuin esimerkiksi kinkybileissä.

Se merkittävin ero tulee siinä vaiheessä, kun elukka viehättyy jostain ihmisestä. Ainoastaan tämä henkilö saa kurkata häkin suuntaan, eikä sitä muut edes huomaa.

[nicolaus]

Noin psykologiselta kannalta katsottuna on hyvin tunnettu tosiseikka, että ihmisillä on monta roolia. On kotirooli, työrooli, harrastusrooli tai jos halutaan sano niin  - minä. Olisi sangen outo jos ei olisi bdsm-yhteyksissä päällä eli rooli kuin isänä tai äitinä.

Niin.... entä sitten?

[Anonyymi sissy]

Näin kun asustelee yksin. Ei ole työelmässäkään, joten aikaa olla ja toteuttaa itseään piisaa. Vaikeaa alkaa olla sanoa, onko kinkyminää tai siviiliminää erikseen. Vaikeuden luo ulkomaailma ja sen asettamat paineet. Juuri tulin kotiin lenkiltä ja ylläni oli lenkivaateet. Kotia kun pääsin, suihkun jälkeen varsin luontevasti ja miettimättä ylleni sujahti hame, pusero ja jalkoihin stayupit. Ei siksi, että kokisin niistä varsinaista seksuaalisempaa tyydytystä sen enempää kuin farkuistakaan. Ne vain on mukavammat ja tuntuvat nyt mukavammalta. Luonnolliselta.

Ongelmat ja paineet tulee ulkopuolelta. Miehestä löytyy niin vaniljaa kuin kinkyäkin, molempia aika runsaasti. Vaniljamaailma ei hyväksy eikä sinne mahdu mies joka pukeutuu kuin nainen ja kenen seksuaalisuus on alistuva kinky. Kinkymaailmaan taas ei mahdu alistuvamies, jossa on runsaasti myös vaniljaa, uskoo parisuhteeseen, uskollisuuteen kumpania kohtaan..on siis mono. Tunnustaapa vielä kehno sellaisenkin seikan kuin Rakkauden tärkeyden.

Tiedän, mikä olen. En kuitenkaan koe kuuluvani kumpaankaan ryhmään. Itseni kanssa olen sinut, mutta mihin kuulun? sitä mietin aika-ajoin. Ulkomaailman suhtautuminen pakottaa olemaan varovainen sen suhteen, miten ja missä asussa näyttäytyy.

[Katajanoksa]

Ongelmat ja paineet tulee ulkopuolelta. Miehestä löytyy niin vaniljaa kuin kinkyäkin, molempia aika runsaasti. Vaniljamaailma ei hyväksy eikä sinne mahdu mies joka pukeutuu kuin nainen ja kenen seksuaalisuus on alistuva kinky. Kinkymaailmaan taas ei mahdu alistuvamies, jossa on runsaasti myös vaniljaa, uskoo parisuhteeseen, uskollisuuteen kumpania kohtaan..on siis mono. Tunnustaapa vielä kehno sellaisenkin seikan kuin Rakkauden tärkeyden.

Tiedän, mikä olen. En kuitenkaan koe kuuluvani kumpaankaan ryhmään. Itseni kanssa olen sinut, mutta mihin kuulun? sitä mietin aika-ajoin. Ulkomaailman suhtautuminen pakottaa olemaan varovainen sen suhteen, miten ja missä asussa näyttäytyy.

Uskon myös parisuhteeseen ja uskollisuuteen. Ja rakkauteen ilman muuta, se on parhaita asioita tässä maailmassa. Silti koen että voin olla vapaasti yksi kinky muiden joukossa omien erityispiirteideni kanssa. Ulkopuolisille, joita kai voi tässä vanilijoiksi kutsua, olen tosin vielä vahvasti kaapissa tämän puoleni suhteen, mutta ajan myötä aion avautua tästäkin. Niille joille koen asian jollain lailla kuuluvan.

[scar]

  Tarkoitus ei ollut kertoa lukijalle mikä tämän pitäisi olla, vaan saada jokainen ajattelemaan omaa minuuttaan ja sen suhdetta sekä seksuaalisuuteensa että muuhun arkielämään.

Tämä ja tätä. Että siis jos muuta ei olekaan tehnyt,niin ajatellut ja ajatellut ja vielä kerran.

Jos kuvittelisi,että olisi kirjoittamaan oppiessaan kommunikoinut muiden kanssa vain kirjoittamalla ja koko minäkuva olisi ollut muodostettava kirjoittamisen kautta sekä kuva muista,jotain olisi jäänyt ehkä puuttumaan. Muistelen kuulleeni,että yhteydenpito jatkossakin painottuu yhä enemmän verkkoon ja varsinaisia äänipuheluitakaan ei enää niin soitella,argh.

Kun tänne baariin tulin takaisin,niin kieltämättä jotain painetta oli todistaa jotain. Profiilissa on nyt kumminkin se olennainen,siis ettei selkeästi asetu mihinkään.

Jos on yksineläjä,se vaikuttaa siihen,kuka on. Suhteessa ollessa tulee ihmisestä enemmän esiin..ellei sitten ole niitä mielikuvituskavereita ja niiden kanssa "ole suhteessa".
Aikanaan 3 hyvää ystävää tämän foorumin kautta saanut ja tiedä vaikka lisää.

Arkimaailma on kyllä tehokas,siis siellä menee suurin osa ajasta eli töissä.

Korttitalot lakoavat aikanaan- se mikä ei ole riittävän todellista,ei kestä ajan ja elämän haasteiden edessä.

Luulin olevani alistuva,syntymäsellainen,mutta se olikin ympäristö vaatimuksista johtuva "rooli",mutta myös pakoa ja ehkä halua,että joku muu ottaisi isoimman vastuun.. Leikkinä sitä voisi vielä kokeilla,mutta siihenkin tarvitsisi todelliset halut ja henkilökemiat..ja ajan hammas on mua purrut jo jonkin verran 

(Oikeasti alkaa rajusti pänniä kovin pomottavat henkilöt ja niskarvat nousee pystyyn- "Minuahan ei määräillä,prkl"-ajatuksin)

Lisäystä: Jos vielä tuosta "TheSkenestä" oma ajatus ja kokemus: Vaikka aihepiiri on kinkyys,niin ei se tarkoita jotain täysin yhtenäistä ja samanhenkistä porukkaa,yhtä suurta perhettä,itselleni.
Sitävastoin erilaisuutta,erilaisia mielipiteitä,eri kirjoa mahtavuudessaan,erilaisia elämäntarinoita- yhtenevyyttä saa hakea...mutta jos sen kuuluisan Ihmisyyden näkisi,niin voisi nähdä jotain yhteistäkin..
Harrastuksista ja työstä kun puhutaan,niin aika hauska vitsi on se että onko seksi harrastus vai työtä...Vakavammin sitten että onko seksuaalisuus yhteinen asia,joka pitäisi tuoda kaikkialla esille tai jopa tuputtaa omaa itseään ja oma seksuaslisuutta/aseksuaalisuutta kaikille ja kaikkialla..

[TätiHapan]

Oon nainen, joka miettii paljon, kyseenalaistaa ja pyörittelee asioita mielessään. Ihminen, jolle on hyvin tärkeää, että jokaisella läheisellä on kaikki hyvin. Tyttönen, joka rakastaa kaikkea pinkkiä ja glitterihattaraa. Tytär, joka on aina läsnä. Ystävä, jolla on aikaa ja neuvoa, kykyä kuunnella ja olla tukena vaikka siellä mustassa hiljaisuudessa.
Tuota olen vaikka seksuaalinen puoleni onkin jotain muuta. Kontrolloiva, palvontaa ja miellyttämistä vaativa D.

En koe, että kumpikaan on toisiltaan millään lailla pois. En nyt ehkä suvulleni kerro missään kahvipöytäkeskustelussa ohimennen mitä miehelleni makuuhuoneessa teen, mutta kertooko kukaan vaniljainenkaan. Tuskin.

Mulla tuskin on montaa roolia tai persoonallisuutta. Vahvasti omanlaiseni, tietyssä seurassa ei vaan toteuteta kaikkia asioita mitä mielessä liikkuu ja se on ok.

[D79Mies]

Kuka olet?
[...]
Mutta kyse ei ole nyt siitä, mistä se nautinto tulee, vaan siitä miten valitset elää elämääsi omien mieltymystesi kanssa.
Elääkö sinussa kaksi puolta, toinen puoli haluaa sinun jäävän jumiin ja toinen puoli sinussa haluaa sinun vapautuvan.

Tuosta tulikin mieleen aihetta sivuuttaen YLE:n tuorehko artikkeli Miksi olemme niin väsyneitä? Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus. (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/03/09/miksi-olemme-niin-vasyneita)

Arvelen olevani yksille käsittämätön ja toisille melko tylsä. Kuitenkin enemmistölle ennen kaikkea yhdentekevä.

Sisimissäni pyrin olemaan ennen kaikkea autenttinen itselleni. Ja jos seuraavana päivänä minä katselen itseäni peilistä vailla moraalisia värähdyksiä, niin se on aina parempi. Siispä käyn kinkybileissä vaihtelevan harvoin ja annan aikani niille, joista pidän. Seksin suorittaminen tuntemattoman osapuolen vuoksi ahdistaa. Itsensä antaminen minulle taas rakkauden kieltä.

Tulin tänne löytämään ja profiilini kertoo itsestäni jotakin, sillä tässä maailmassa on vain muutama ihminen, joka voi väittää tuntevansa minua ihan oikeasti.

Huomaan avaavani Baarin usein iltaisin ennen nukkumaan menoa. Väitän näiden juttujen lukemisen lähinnä rentoutuvan minua, sillä näin unohdan työt parhaiten.

Ottakaa siis ihan iisisti. Olette aivan OK. 

[vila]

En osaa vastata kysymykseen siitä kuka minä olen, mutta osaisin vastata kysymykseen siitä mitä minä olen. Määritän itseni mitä-vastausten perusteella, mutta ajattelen että vastaus kuka-kysymykseen on paljon monimutkaisempi. Osaan myös määritellä mitä haluan elämältä ja millaista elämää haluaa viettää, mutta sen vastauksen löytäminen ei ole ollut mitenkään yksinkertaista.

Vaniljaminä ja kinkyminä ovat oikeastaan sulautuneet ajansaatossa yhdeksi minäksi, mutta kieltämättä on ottanut aika kovilla sulattaa "natural submissive"-identiteetti yhteen sen kanssa, että vaniljaminä on sosiaalisesti hyvin tarkka ja aika no-nonsense-tyyppi. On pitänyt tutustua itseensä ja tutkia sitä, että mikä on ollut palvelualttiin superempaattisen sisimmän suojelua ja mikä on ollut todellista syvältä persoonallisuudesta tulevaa kyvyttömyyttä sietää paskanjauhamista BDSM-maailmassa indentiteetin luominen on hankalaa, koska täällä on omanlaisiaan käyttäytymissääntöjä joita pitäisi noudattaa kun identifioituu tiettyyn rooliin. Yksi ongelma on se, että itse kykenen tunnustamaan Masteriksi vain ihmisenä joka kykenee tietynlaiseen johtamiseen. Ketään muuta en enää automaattisesti kohtele "ylempänä".  Kaikki muu on sitten ihan turhaa nöyristelyä, mutta en ole uskalla enkä kehdannut sitä sanoa. Sitä vain istuu hiljaa ja pyörittelee silmiään - ja miettii, että mitä helvettiä. Näiden asioiden tasapainoon saaminen omassa mielessä on vienyt aika paljon aikaa.

[scar]

    Ketään muuta en enää automaattisesti kohtele "ylempänä".

Tuossa on nuo heittomerkit,jotka viittaa tietynlaiseen ylempänä pitämiseen.. Ehkä se nöyristely ja asenne on jossain vaiheessa ollut jokin hyve ihan. "Herrat ja työväki"-tyyppisesti. Ankara kuri ja isompien kunnioitus mennyt joskus menneinä vuosikymmeninä liian pitkälle..

Miksi ketään tulisi pokkuroida tai nöyristellä- eikö kaikki ole lopulta samalla viivalla,samaan suuntaan menossa,lopulta..

No,itse en voi ajatella ketään edes M:na, koska koen sen olevan liian vaativa tehtävä..että ihminen olisi jonkinlainen kaikkivaltias. Eiköhän sellaisessa roolissakin väsy.. En tiedä,arvelen vain.
Jokaisella toki tapansa elää ja olla sekä toteuttaa itselleen tärkeitä asioita.

[fen84]

Erittäin OT: kiva bongata vila taas täältä.

[Adrenalynnie]

Erittäin OT: kiva bongata vila taas täältä.

Sama!

[vila]

Erittäin OT: kiva bongata vila taas täältä.

Sama!

Ette pääse oikeesti ikinä eroon musta Olenhan virallisesti ees-taas-käyttäjä

[HereticMartyr]

Mielenkiintoinen aihe.

Minusta ainakin tuntuu että BDSM-hommissa olen se oma yhdinitseni, ei sen takia että haluaisin olla kaikilla elämän osa-alueilla alistuva, vaan sen takia että "oikeassa" elämässä ei saa useinkaan näyttää olevansa peloissaan, heikko, tai muuten vajavainen. Kuulostaa aivan jäätävältä kliseeltä mutta niin se vain on.

Näyttelin eräässä teatterikappaleessa jossa roolihahmoni oli äärimmäisen brutaalisti kaltoinkohdeltu, ja se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun todellisuudessa en esittänyt mitään.

Muu elämä on täynnä vastuuta jota en pysty ottamaan, johon olen liian rajallinen, mutta sitä rajallisuutta ei hyväksytä, vastuuta täytyy kerta toisensa jälkeen ottaa ja sitten saa noottia kun siihen ei taaskaan pystynyt. Vaikka asiasta yritti ihmisiä infota. Kinkyminässäni on tehty näkyväksi se että "tämä ihminen ei oikeasti pysty." Sen vuoksi olen silloin vapaa elämäni suurimmasta stressitekijästä.

Niin ja se tärkein summaus: Kyse ei ole siitä että kun rantautuu "tavalliseen" maailmaan niin esittäisin aktiivisesti muuta kuin olen. Se mitä olen ei vain ole näkyvää muille vaikka minä ampuisin hätäraketteja. Kukan ei voi KÄSITTÄÄ että minä olen kykenemätön johonkin. Kinkymaailmassa se on näkyvää.