Vähän vaikea muotoilla aihetta,mutta yritän.
Sanotaan,että kunnioitus on ansaittava..Tarkoittaako se,että vapaaehtoisesti tekee asioita,jotka miellyttävät muita/toista ihmistä..
Voiko toisen pakottaa tekemään,niinkuin itse haluaa..
Eikö kestävät asiat synny "vapaasta tahdosta" ja siitä,että itse todella haluaa tehdä pakottomasti jotain ja omalla tavallaan-
Miksi tuntuu joskus,että erilaiset tavat ovat sietämättömiä ja se oma olisi vain paras-
Onko mahdonta sittenkin antaa vapaus muille ja siltikin olla "yhteishengessä"..
Kuka haluaisi tahdottomia peltinukkeja,jos oikein tosissaan ajatelmoi?
Entäpä jos ei vaadi mitään toisilta ja itseltään,jääkö sitä sittenkin "tyhjän päälle" ja yksinäisyyteen?
Tämmöstä hiljaisen sunnuntain pähkimistä