Subin kouluttaminen pehmein metodein

[vorona]

Toisaalta ei minua edes saisi sinne vessaan sen hammasharjan kanssa, luultavammin haistattaisin pitkät paskat koko ajatukselle ja lähtisin laivan baariin huoraamaan.

+1 

[Viridian]

Oikeasti vähän hämmentää (D-)ihmisten armottomuus... Useampi kirjoittaja tässä ja toisessa ketjussa on kommentoinut ylipäätään sekä Virin esimerkkitapaukseen liittyen että jos subi tekee/sanoo kerran jotain väärin niin suhde loppuu siihen Kaikki mokailevat joskus ja tällä metodilla kuvittelisin ihmissuhteiden jäävän aika lyhyiksi.

Amen, eri juttu sitten jos tuo on jatkuva trendi, mutta kaikki me mokaamme silloin tällöin, osa pahastikkin. Onneksi pystymme keskustelemaan asioista, jottei toista tarvitse hylätä yhden mokan takia...

http://www.bdsmbaari.net/index.php?topic=3252.msg115329#msg115329

Kirjoitin tuonne, mihin rekkaamattomat eivät lue, vähän tarkemmin aiheesta. Minä olin valmis hylkäämään, kun tunsin itseni hylätyksi. Koska pelkäsin itseni pahempaa satuttamista ja uskoin, että moka ei ollut vain yksittäinen moka, vaan todellisuuden heijastus. Siitä, että toinen ei halua tai pysty olemaan minun, tai minun valtani alla. Onneksi todellisuuttakin voi muokata, jos halutaan.

Vir

[Purppura]

Mulla ei ollut kuvaa että Vir olisi ollut lemppaamassa k.o. henkilöä välittömästi, toisin kuin muutama kommentoija.  Mitä tuohon blogipostiin tulee niin tulee niin sehän hanskautui loppujenlopuksi aika hyvin.  Ihmiset ovat välillä tyhmiä ja julmia asioita enempää ajattelematta, sekä subit että dom/met, miehet ja naiset, homot ja heterot. Eri juttu sitten jos joku ei ota kuuleviin korviinsa mitä toisella on tyhmyydestä sanottavaa.

Ja joskus tosiaan on parempi odottaa vähän aikaa ennen jutustelua, käydä asioita mielessä läpi. Koko tarinan läpiluettua siitä jäi epäonnisen väärinkäsityksen fiilis.  Olettaen että kaveri katui oikeasti, eikä vain kusettanut saadakseen piiskaa.

[Nuppuorja]

Varmaan kaikissa suhteissa tärkeintä onkin että pitää toisesta enemmän kuin eilisistä sukistaan ja kunnioittaa toista osapuolta. Välinpitämättömyys toisen tunteista on pahinta mitä voi olla, ainakin minulle, koska esineitä me ei olla. Mutta muuten jos pöljäilee niin silloin pitää saada jotain mikä kolahtaa, itselle ainakin dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on kovinta.

[Athene]

Subi kouluttautuu matkan varrella tavallaan ihan itsekseen. Jos kovin on hankala, ei siitä mitään tule. Ja pikkuisen hankalaa pitääkin olla, muuten olisi liian lapatossu. Lapatossu on taas NOU-NOU.
Mutta tosissaan - en jaksaisi kuukausitolkulla vääntää asiaa tikusta subin kanssa. Miksi pitäisikään?

Huom. kun olet tälläinen lyhytpinnainen Domme, en tietystikään ole jaksannut lukea koko ketjua... pitäiskö subilta pyytää Readers Digest versio? Nimenomaan pyytää - koska pyytämällä yleensä saa paremmin kun käskemällä .

[-katy-]

Mutta muuten jos pöljäilee niin silloin pitää saada jotain mikä kolahtaa, itselle ainakin dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on kovinta.

Usein tuntee itsensä aika toistaitoiseksi ja hoopoksi kun juttelee näistä ihmisten kanssa joilla on kokemusta ja jotka elävät todeksi sitä,mistä puhuvat-

Puhumattakaan siitä että tekee aika kipeetäkin- mutta koska tämäkin aihe ja mm. kotikuri tuntuu omimmalta,yksinäisyydestä huolimatta,niin tuotakin komppailen.

Ehkä jossain tilanteissa asiat menevät kuin luonnostaan ja meikäkin varmasti enemmän kuin innoissaan nukkuisi sängyn alla töpeksittyään- mutta se ei ole mikään lähtökohta, tai että pienimmästäkin mokasta tulisi täydellinen hylkääminen ja suhteen loppuminen-ei mee mun jakeluun ollenkaan

[Guide-Master]

Se mikä monelta näissä tapauksissa jossa subin sanomiseen on puututtu jää tajuamatta se asia, että subille normisto itselle jätetään itse päättä mihin suuntaan asiat lähtevät etenemään. Tilanne josta Viri esimerkin esitti, olisi koko tilanne lauennut siihen, kun subi itse olisi tajunnut tehneensä virheen, jonka olisi pahoitellen pyytänyt anteeksi. Sillä itse en olisi koskaan päästänyt tollasta asiaa läppi sillein että sitä ei olisi käsitelty. No, tämän vastaavan kaltaiset tilanteet itselle tulee esille yleensä suhteen alku vaiheessa, jossa subin koulutus on viellä alussa, jolloin hän ei viellä tiedä että muutama sana voi muutta koko tilanteen. Tähän miehet kyllä yleensä ovat paremmin tottuneet, sillä naisten kanssa kun elää niin tämän kaltaset tilanteet ovat ihan arkisia. Mutta on aina mukava nähdä subin kiemurteli, kun hän huomaa että hänen omaan käytökseen puututaan ja sitä ei sallita.

[Ms. M]

Varmaan kaikissa suhteissa tärkeintä onkin että pitää toisesta enemmän kuin eilisistä sukistaan ja kunnioittaa toista osapuolta. Välinpitämättömyys toisen tunteista on pahinta mitä voi olla, ainakin minulle, koska esineitä me ei olla. Mutta muuten jos pöljäilee niin silloin pitää saada jotain mikä kolahtaa, itselle ainakin dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on kovinta.

Täysin samoilla linjoilla Nuppuorjan kanssa. Varsinkin siinä, että me ei olla esineitä. Ja että Dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on minullekin se kaikkein kovin keino.

[Tkuisäntä]

Oli mielenkiintoista lukea tuota vanhaa ketjua subien näkökulmista eritoten. Mun ajatus on se, että jos subi töppäilee, niin siitä on välittömiä ja nimenomaan tiedossa olevia seurauksia, jotka kuitenkin ovat suhteessa mokan vakavuuteen. Etukäteen on myös tiedossa, että mikä rangaistusasteikko on. Ja kait se pettymys näkyy ilman sen kummempaa miettimistä, että olenpa nyt pettynyt, jotta tuo oikein kärsii. Mykkäkoulut on kans perseestä.

Tuo tunteiden rehellinen näyttäminen on itse asiassa avoimuuden ja luottamuksen korkea muoto. En mä ainakaan haluaisi olla suhteessa, jossa täytyy miettiä, että voinko mä nyt tuntea tai reagoida niin tai näin. Että meneekö mun uskottavuus toteemieläimenä, jos poltan joskus päreeni tai olen epämasterdonttisella tavalla surkea. Ja sama pätee tietysti vastapuoleen.

Myös se on ainakin mulle tärkeää, että asia on keskustelun ja mahdollisen oikaisun jälkeen käsitelty eikä siihen enää palata. Koskaan. Kokemusta on nimittäin siitäkin, kun vastapuolen argumentit menivät osapuilleen näin: Sinä sanoit äidistäni ja verhoista kolme vuotta sitten todella ilkeästi... Kyseinen argumentti ei luonnollisesti liittynyt ajankohtaiseen erimielisyyteen millään tavalla, ja sitäpaitsi sekä äiti että verhot olivat esteettisesti tuskalliset katsella. Tällaista lastia kun kerätään edes vuosi niin riidan, katkeruuden ja typeryyden aiheista ei todellakaan ole pulaa.

Sillä oikeastaan ei ole merkitystä, että onko kyseessä tapailu tai vakavampi suhde. Silloin kun ollaan yhdessä jaetaan yhteistä aikaa ja tilaa ja tehdään ikään kuin samaa matkaa. Ja mokat sun muut on vain pieniä töyssyjä tuolla matkalla kun ne osaa oikein ottaa. Se on tietysti eri juttu, jos matka on yhtä töyssyä.

En huutele millään syvällä rintaäänellä näissä kinkyasioissa. Mutta elämänkokemuksella kyllä:-)

[slaveJL]

Varmaan kaikissa suhteissa tärkeintä onkin että pitää toisesta enemmän kuin eilisistä sukistaan ja kunnioittaa toista osapuolta. Välinpitämättömyys toisen tunteista on pahinta mitä voi olla, ainakin minulle, koska esineitä me ei olla. Mutta muuten jos pöljäilee niin silloin pitää saada jotain mikä kolahtaa, itselle ainakin dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on kovinta.

Täysin samoilla linjoilla Nuppuorjan kanssa. Varsinkin siinä, että me ei olla esineitä. Ja että Dominoivan pettymys ja sen osoittaminen on minullekin se kaikkein kovin keino.

Samalla linjalla myös. Tyytymättömyys kolahtaa kyllä.