Gertrud Hellbrand: Satyricon
Ero E.L. Jamesin ja von Sacher-Masochin välillä on muun muassa kieli, Gertrud Hellbrandin mukaan. Hän kuvailee Veenus turkiksen proosaa barokkimaisen korusanaisena ja elämänmyönteisenä. (tietotoimiston haastattelussa)
Mustasukkaisuus on eräs kirjan teema, vaikka sisarukset Bodin ja heidän ystäväpiirinsä uskovaivat olevansa vapaita siitä.
Alistus oli jo Hellbrandin teemana ainakin edellissä teoksessa, jonka keskiössä naispuolinen eläinlääkäri. Siinä oli mielestääni yksi taso liikaa:radion yleiskieli. Tuorein kirja on siksi parempi. Kiintoisa yhtymäkohta kirjailijan molempien viimeisten teosten välillä, syyn minkä vuoksi miksi perhe muutta maalle aikaisemmassa romaanissa. Ei sen enempää spoilausta juonipalajastuksilla. Hellbrand on keski-ikäinen kirjailija jolta vielä puuttuu mestariteosta.
Tuo mieleen Donna Tarttin esikoisteos vaikkei siihen eksplisiittisesti viitata. Muuten hän ei peittele esikuviaan, O:n tarinahan on ilmiselvä. Satyricon on 50 shadesia syvällisempi ihmiskuvauksen suhteen. uusi romaani ei mitenkään sovinainen, vaikea pala feministeille.
Sivustoa kannattaa
