Lemmikin hyvinvoinnin suhteen kannattaa kiinnittää huomio virikkeistämiseen eli siihen, onko D:llä mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen riittävissä määrin. Tämä on tärkeää, koska kellari ei ole luontainen elinympäristö kaikentyyppisille dominoiviille. Jotkut D:t voivat kärsiä kellarissa päivänvalon vähyydestä eikä niitä silloin kiinnosta leikkiminen lainkaan, vaikka saatavilla oli minkälainen välineistö tahansa.Toisaalta yhtä huono vaihtoehto voi olla D:n sijoittaminen heteronormatiiviseen vaniljaparisuhteeseen, jossa D näennäisestä sopeutumisestaan huolimatta kuihtuu. Nämä seikat johtunevat siitä, että pitkästä historiasta huolimatta D. ei ole täysin domestikoitunut laji ja tietyiltä osin sen perusluonne on villin kesyttämätön peto, mikä on tietysti erityisen toivottavakin ominaisuus.
Jalostuslinjoissa parhaana pidetään tyyppiä, jolla on hyvä hermorakenne, mikä tuottaa oikeanlaista, pullistelua vaatimatonta itsevarmuutta, jolloin D. pystyy toimimaan luotettavasti tehtävässään ja sen viettivire pysyy pitkään toiminta-alueella mahdollistaen pitkänkin ja usein tapahtuvan sessioinnin.Tämän tyyppinen D-yksilö on muiltakin osin sopeutuvampi, vaikkapa kellariin vakituisena pitopaikkana. Hyvä hermorakenne suojaa ympäristön aiheuttamalta kuormitukselta.
Motivointi toimintaan on myös olennainen osa koulutusta. Tässä tapauksessa D itse päättää, mikä toimii sille sopivana palkkiona. Legojen käyttöä voi testata, mutta mikäli D ei niistä motivoidu, ne jäävät sitten vain koristeiksi.
Kaikkien allergioiden suhteen kannattaa miettiä niiden vaikutusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja pyrkiä oireidenmukaiseen hoitoon sekä ennaltaehkäisyyn. Mikäli kisun seurassa oleskelu on osa D:n normaalia elinympäristöä, voitaneen harkita myös siedätyshoitoa, mutta se ei ole yleensä ensisijainen hoitomuoto ainakaan perinteisesti. Oireista kärsivä D voi olla kiukkuinen ja arvaamaton eikä samalla tavalla luotettava kuin hyvinvoiva D.
Karvattoman kissan eli nk. posliinimirrin väitetään allergisoivan vähemmän kuin karvallisen, mutta tästä ei ole tieteellistä näyttöä. Yksilölliset erot ovat suuria. Siksi onkin testattava tilannetta mahdollisuuksien mukaan. Mutta toisaalta kannattaa olla valmis myös luopumaan D:stä, mikäli oireita ilmaantuu karvattomuudesta huolimatta eikä niitä saada hoidettua. Tämä voi olla raskas päätös, mutta paras kaikille osapuolille.
Sivustoa kannattaa
