Baarin kannatusmaksut
epätoivosta euforiaan ja takaisin hetkissä
Draamailu draaman vuoksi on perseestä. Tiedän, koska olen itse sitä tehnyt huomionhakuisena ja mustankipeänä.
Oli muuten lapsena ja teininä aika rasittavaa kun aikuinen heittäytyy draamaamaan. Tuli aina sellainen "jaaha taas se alkaa, häivynpä paikalta"-olo. Ei ikinä mitään oikeaa keskustelua tilanteesta vaan draamat päälle ja muut ihmiset tunnekuohuilla lakoon. Omien tarpeiden esiintymistuomista piti opetella aikuisena, koska draamalaama hyökkäsi heti jos vähän kritisoi äidin toimintaa asiassa x.
Tämän seurauksena meistä kaikista tuli toinen ääripää: Vulkanuslaisia, olentoja puhtaasta logiikasta. Jokaiselta meistä sujuu hankalien ihmisten ja ongelmakoirien käsittely, kun taas normaali ihmisten välinen kommunikaatio on hankalampaa.