Halu, suostumus, rajat

[Kolumnisti]

Halu, suostumus, rajat

Näissä kuvioissa on äärettömän tärkeää käydä jatkuvaa pohdintaa rajoista, niiden ilmaisemisesta ja siitä mikä on silti aidon ja autenttisen tuntuista. Kyseessä on aihe, johon usein palaan teksteissäni, mutta en oikeastaan saa siitä tarpeekseni. Eikä pitäisi muidenkaan.

Isona haasteena on, että sadomasokismi rakentuu illuusioiden varaan. Se vaatii eläytymistä, jossa fiktiivinen, väkivaltaa ja sortoa muistuttava asia toteutetaan kuin se olisi aitoa. Ja tässä on ongelman ydin: jotta se tuntuu tarpeeksi aidolta, ei voida neuvotella liikaa, ja jotta se tuntuu tarpeeksi turvalliselta, on neuvoteltava tarpeeksi paljon. Ja mikä hankalinta, tarpeeksi usein. Sillä ei voi tietää, miten kukaan reagoi johonkin tiettyyn kiputyyppiin, tai esineeseen, tai tilanteeseen. Yhdelle ohut rottinkikeppi, tai nipistely, on kevyttä hupia. Toiselle ne voivat olla aivan liian rajuja, mutta sitten hän taas saattaakin kestää ja haluta jotakin muuta, oli se sitten solvauksia tai runsaasti raskasta paddlea.
Ennakkolistat ovat hyvä alku, mutta nekään eivät voi olla kuin alustava ohjenuora (ainakin siitä, missä kohtaa menee ”punaisen” raja), sillä ihmisen mielentila ja jaksaminen vaihtelevat. Jopa hetkestä hetkeen.

Oli se sitten hormonaalinen tilanne, tai väsymys, tai ärtymys, tai ihastuminen, se mitä haluamme vaihtele paljon. Koska BDSM on monella tavalla leikkiä, on vaikeaa olla leikkisä, jos jokin muu vaivaa.
Vastaavasti kipukynnys heilahtelee ja esimerkiksi ihastuminen kumppaniin voi vaikuttaa siihen, miten paljon voimaa uskaltaa ja haluaa käyttää – tai ottaa vastaan. Meidän on helppoa tunnustaa, että subdrop on oikea ilmiö ja olla varovaisia sen kanssa, mutta miten säilytetään uskottavuuden tuntu ja turvallisuus samassa paketissa?

Itselleni olisi hyvin luontevaa kysyä usein, mikä tuntuu kustakin kumppanista hyvältä, pitkin sessiota.
Monille subeille se tuntuu kuitenkin olevan haasteellista, sillä silloin illuusio hallinnasta katkeaa ja keskittyminen herpaantuu. Olen leikilläni puhunut joskus ”drama dropista”, siitä että subi yhtäkkiä keskittyy vain miettimään sitä, että ”kaikki on vain esitystä”. Se esitys kuitenkin sattuu ihan yhtä paljon kuin vastaava ”oikea” kipu, mutta sillä erolla, että jos nautinnon illuusio katoaa, kipu tuntuu mahdollisesti enää vain pahalta. Siksi tällainen ns. ruotsalainen consent-malli, jossa varmistetaan suostumus ennen jokaista tekoa, ei vain BDSM:ssä toimi. Se katkoo tunnelman, pahasti.

Mutta myös jatkuvuudessa on ongelmansa. Jos dominoiva osapuoli on kovin flow-tilassa, hänen on helppoa unohtaa osa subin rajoista, varsinkin jos kyseessä on jokin epätavallisempi raja tai fobia. Itse esimerkiksi joudun pinnistelemään, että en näyki, kun partneri on puremiskammoinen – koska useimmat ihmiset, joiden kanssa olen leikkinyt tai leikin, pitävät paljon hampaista ja jäljistä, joita ne jättävät. Ja osa subeista saattaa puolestaan jättää turvasanan käyttämättä, oli syynä sitten uppoutuminen alistumiseen, halu kestää loputtomiin, tai halu miellyttää Domia tai Dominaa.
Näissä kohden liikutaan hyvin haastavasti suostumuksen rajoilla, teatraalisuuden ja uppoutumisen rajoilla, ja toisen kunnioittamisen rajoilla. Aivan kuten minä olen subille velkaa sen, että välillä varmistan, että kaikki on hyvin, ja pidän huolta että kysymykseni eivät liiaksi riko illuusiota, myös partnerini on velkaa sen, että sanoo jos jokin ei tunnu hyvältä. Tai ainakin varoittaa minua ennakkoon siitä, ettei aina osaa käyttää turvasanoja. (Kysyn tätä toki aina ennalta myös.)

Muutama varmistussana, muutama hidastus rytmissä, ja jatkuva huolellinen tarkkailu, niistä on yleensä sopiva tasapaino tehty. Mutta ei se helppoa ole.

J. Tuomas Harviainen
(kirjoittaja on Tampereen yliopiston professori, joka välillä tutkii myös sadomasokismia)

[nicolaus]

Bdsm on illuusio, jossa Alistaja käyttää alistettua tämän suostumuksella.

alistettu asettaa leikkikehän rajat ja Alistaja päättää mitä näiden rajojen sisällä tekee .. ja leikkii siinä rajan pinnassa välistä sen pikkasen ylittäen mutta nopeasti vetäen alistetun takaisin turvalliselle alueelle.
Mitä paremmin alistetun tarpeet ja halut Alistaja tuntee sitä nautinnollisempaa touhu on. Ikävä kyllä pelon aiheuttaminen on kovin työlästä kun alistettu on oppinut tuntemaan ja luottamaan Alistajaansa. ... onneksi on alistettavia, jotka eivät vuosienkaan jälkeen luovu epäluuloistaan

[Sigmamies]

Ei ole ollut rajoja eikä tule 
Kivun tuottamisesta kun en saa nautintoa enkä esitetyillä valta-asetelmilla niin ei se aina niin mene että alistuva määrittää rajat. Itse kokisin rajojen asettajan koittavan ohjailla ja alistaa itseäni  .

[Kettu vinossa]

En allekirjoittaisi väitettä "sadomasokismi rakentuu illuusioiden varaan. Se vaatii eläytymistä, jossa fiktiivinen, väkivaltaa ja sortoa muistuttava asia toteutetaan kuin se olisi aitoa."

Kaikki sadistit, masokistit ja sadomasokistit eivät ole roolileikkien tai suullisen alistamisen ystäviä. Tällöin kumppania satutetaan vain siitä yksinkertaisesta syystä että hän saa siitä seksuaalista mielihyvää. Siitä on sorron ja väkivallan leikkiminen kaukana. Kipu on vain yksi väline tuottaa nautintoa toiselle ja sen tuottamisessa voi olla myös hellä tai jopa humoristinenkin. Esimerkiksi vinkuvalla kumikanalla voi hakata toista niin että häntä sattuu just oikealla tavalla ja naurattaakin samalla, mutta tämä varmasti olisi kauhistus heille joille BDSM on arvokas ja vakava asia.

[telle]

Minäkin kyseenalaistaisin hieman tuota illuusiota. Ainakin omalla kohdallani. Siinä tilanteessa ja turvallisen, luotettavan ja rakkaan ihmisen kanssa kyse on kummankin osapuolen kääntöpuolesta. Pelko tai kauhu, kipu ja kiima ovat sillä hetkellä totta. Oikean kumppanin kanssa luottaa olevansa kuitenkin turvassa, ja silloin pystyy luovuttamaan itsensä kokonaan toiselle. Ylittämään niitä rajoja jne.

[vila]

Minusta on vähän ikävää, että puhutaan kipukynnyksestä silloin kun tarkoitetaan kivunsietokykyä. Jos kipukynnys vaihtelee merkittävästi päivästä toiseen niin eikö se ole jo vaarallista ihan noin oikeankin elämän kanssa?

Yhdyn myös illuusion kyseenalaistamiskuoroon. Jos BDSM-kiinnostus perustuu siihen, että haluaa kokea vaikka kidnappauksen niin silloinhan se on toki valtaleikkiä joka perustuu illuusioon. Kun mennä puhtaan sadomasokismin puolelle niin kipu on totta, aito fyysinen tuntemus joka ei perustu illuusioon. Ainakin itse pidän ihan oikeasti kivusta. Kova kipu voi tuoda mukanaan myös pelon, joka on myös aitoa.Ja kuinka paljon masokisti pystyy edes kontrolloimaan sitä kuinka reagoi kipuun? En minä ainakaan (tosin en tiedä voinko sanoa itseäni masokistiksi mutta väliäkö sillä). Kipu on se Herra, joka pakottaa minun kehoni reagoimaan tietyllä tavalla halusin tai en. Se ihmisherra sitten on saanut luvan käyttää kipua työkalunaan saadakseen minulta reaktioita, jotka tuottavat hänelle seksuaalista mielihyvää. Joku toinenkin voisi tuottaa minulle samantyyppisiä tuntemuksia, mutta koska hän ei ole saanut siihen lupaa niin se olisi väkivaltaa. Ainakin minulle itselleni on helpompaa hahmottaa BDSM:n ja väkivallan eroa keskittyen enemmän konsensuaalisuuteen kuin siihen onko kyseessä illuusio.

[Metsänpeikko]

Joo, eihän alistamisesta tule mitään jos joka asia erikseen kysytään mitä saa tehdä ja mitä ei
Supin tehtävä on vain ottaa vastaan ruoskat ja panemiset vastustelematta ,toki subin terveydestä huolta pitäen
Mielestäni oikea alistaminen ja sessiointi tapahtuu mitään asiaa subilta kysymättä
Subin rajat kyl tulee esille muutamalla juttelutuokiolla mitä hän sessiossa hakee

[Perhonen89]

Vähän pelottava ajatus, että subin pitäisi alistua täysin ilman rajoja. Harva välttämättä on oikeasti täysin valmis kokeilemaan mitä tahansa ja useimmilla raja tulee varmasti jossain vaiheessa vastaan.

[mauje]

Tämä nyt on hiukan eri vinkkelistä selvästi...itse en rakenna tai hae illuusiota tai tunnetta "aidosta satuttamisesta" tai miten tuolla sanottiinkaan. Minusta vain on kiva tuottaa aistimuksia, siitä ei ole lainkaan vaivaa...osa aistimuksista joita tuotan voi olla kipua. Vain siinä tapauksessa että se sopii kohteelle. Se mitä itse siitä saan on ne reaktiot...ja jossain määrin se että toinen sallii juuri minun tehdä tuota kaikkea. Ja nimenomaan hänen itsensä, subin, asettamissa rajoissa. Niiden rajojen sisällä teen mitä teen siten kuin hyväksi näen...ja reaktioista koetan nähdä sen myös toisen hyväksi.

Subina taas olen sikäli toivoton ettei minulla ole hinkua suostua mihin tahansa, haluan joitakin asioita tavallani toteutettavaksi...humaanisista syistä jopa dominoivaa kohtaan olen haeskellut toteuttajaksi sellaista joka nauttii asioiden tekemisestä minun tavallani. Voihan lotossakin voittaa Joskus olen kyllä pohtinut tämänkin osion ohjaamista altapäin...laiskuuttani tämä ei ihan inspiroi, sekä syystä että haluaisin jättää siihen sen tekemisen ilon sille toiselle.

Sessioi tässä nyt sitten...

[Qurat]

Maujen ekan osion kanssa 100% samaa mielta. Ne reaktiot ja se kohde on oleellinen, ei se "minä" .

[lamie]

Sessioi tässä nyt sitten...

Siitä ei ole lainkaan vaivaa...  (sori oli pakko...)

Minun mielestä on täysin luonnollista että asioista puhutaan etukäteen ja myös jälkikäteen varmistetaan ollaanko edelleen samoilla linjoilla. En minä mitään illuusioita rakenna, tärkeää on tosiaan ne kumppanin reaktiot ja se ainakin minulle on se koko jutun ydin. Itse nautin jos toinen nauttii.