Asuvatko vahva tahto ja toisen tarpeista välittäminen aina eri ihmisissä?

[armadillo]

Jos sekoitetaan käsitteet niin että vahva tahto = itsekkyys, niin ei asu.

Ei kun siis tietysti toisin päin, eli silloin asuu eri ihmisissä! 

[Sigmamies]

Tahtomattomuuteni on huomattavasti suurempi kuin tahtoni 
Tahtomissani jutuissa ja tekemisissäni on neuvoteltavaa mutta tahtomattomissa taas ei.
Randomeitten kanssa kun en vehtaa niin tietenkin omista ja omaksi haluamastani välitän ja saan jopa suurta nautintoa siitä että saan antaa jotain erilaista Dominointia kuin lelut on tottuneet saamaan 

[bikantti]

... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...

Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.

Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.

cassandran kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut tulla omalta näppikseltä. Ja joo... mielestäni se on vahvuutta, että opettelee kuuntelemaan "heikompaa" osapuolta. Siinä tarvitaan lujaa tahtoa. (Samaan aikaan on kovin toivottavaa, että se "hiljaisempi" oppii ilmaisemaan itseään vähän ns. kovemmin.)

[Galesi]

... Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä. Minä taas oletan, että toinen tuo selkeästi esille omat toiveensa ja tarpeensa ilman, että asiaa pitää arvailla...

Onko väärin sanoa, että voimakkaammilla ihmisillä olisi velvollisuus kuunnella vähemmän voimakastahtoisia, jotta heikommat eivät jää jalkoihin? Voimakastahtoisten ihmistenhän on helppo kuitenkin jyrätä aremmat, hiljaisemmat, uhrautuvat jne. alleen.

Ajattelisin, että tässäkin suhteessa omaa voimaansa tulee käyttää vastuullisesti.

cassandran kirjoitus olisi yhtä hyvin voinut tulla omalta näppikseltä. Ja joo... mielestäni se on vahvuutta, että opettelee kuuntelemaan "heikompaa" osapuolta. Siinä tarvitaan lujaa tahtoa. (Samaan aikaan on kovin toivottavaa, että se "hiljaisempi" oppii ilmaisemaan itseään vähän ns. kovemmin.)

About näin minäkin sen ajattelen. Kuka tahansa voi olla julma, ilkeä ja itsekäs. Eikä siihen tarvita mitään erityisen vahvaa tahtoa, ihan vain piittaamattomuutta toista kohtaan.

[LehA]

Voimakastahtoisena ja itsepäisenä seison helposti omien näkemysteni, periaatteideni, arvojeni ja tarpeideni takana - ja tuon ne vaivatta esille, varsinkin, jos koen ne itselleni erityisen tärkeinä. Sitten ihmiselle, joka uhraa helpommin omat tarpeensa, tämmöinen periksiantamattomuus voi tuntua helposti käsittämättömältä itsekkyydeltä.

Vahva tahto näyttäytyy minulle ensisijaisesti luonteenpiirteenä tai temperamenttina. Toisen tarpeista välittäminen tai huomioiminen taas on käytöstapoja, joita aikuinen ihminen on kykenevä opettelemaan, hienosäätämään ja muuttamaan tarvittaessa.

Usein kuulee mainittavan, että joku henkilö kaipaa kumppanikseen vahvan persoonan, koska heikompi ei pärjää hänen kanssaan. Sitten kun yhdessä on kaksi periksiantamatonta, kumpi antaa ensin periksi   Tästä voisin kertoa oman kokemukseni.
Mulla ja exällä oli monesta asiasta yhteinen näkemys, mutta ajan- ja varsinkin rahankäyttö olivat usein kiistan aiheena - asunnon remontointijärjestys, tehdäänkö itse vai teetetään, remontoinko tänään vai pitäisikö kehittää jotain vaihtelua arkeen... Mielestäni välitin hänenkin tarpeistaan (vapaa itse tekemään mitä halusi), mutta kun joku koski myös minua, olin kieltämättä itsekäs. Vasta kun eron partaalla muutimme erilleen, pystyimme paremmin keskustelemaan näistä asioista. Tällöin minulle selvisi, että hän oli jättänyt asioita kertomatta minulle, koska oli pelännyt reaktioitani. Noista keskusteluista minäkin viimein pystyin oppimaan jotain, jopa niin että eräässä vaiheessa muutimme takaisin yhteen. Tuossa vaiheessa hänkin totesi, että ei olisi jatkanut suhdetta, mikäli minä en olisi muuttunut. Ehkä keskustelu oli myös helpompaa, kun mahdollisen riidan sattuessa ei tarvinnut jäädä saman katon alle taistelemaan, vaan kumpikin voi lähteä jäähylle omalle asunnolleen.
Myöhemmin erosimme muista syistä johtuen, mutta erosimme ystävinä. Tuota olisi tuskin tapahtunut, jos olisin edelleen ollut se jääräpää kuin vielä 5 vuotta sitten.
Kuitenkin edelleen tiedostan sen, että tulevankin kumppanini tulee olla määrätietoinen. Myöskään en ole kovinkaan pian valmis muuttamaan saman katon alle.

[Sara72]

Kiltteys sekoitetaan liian usein heikkouteen. Vahvan ihmisen on helppo olla myös kiltti, se ei ole minulta pois, vaikka ilahduttaisin muitakin ja tekisin asioita heidän eteensä. Silti tiedän mitä tarvitsen, jotta voin mahdollisimman hyvin ja jotta voin olla mahdollisimman miellyttävä ihminen myös lähipiirilleni.
Joskus "heikkous" on myös laiskuutta ja mukavuuden halua. On helpompaa ja mukavampaa antaa vain toisen päättää ja mennä siinä virran mukana. Voi mennä aikaa, kunnes huomaa, ettei virta olekaan vienyt ihan sinne minne olisi halunnut, mutta siinä vaiheessa on yleensä jo niin pitkällä suhteessa, että oman suunnan muuttaminen on todella vaikeaa.
Kova ja itsekäs ihminen ei ole useinkaan vahva - eikä antajamiellyttäjäkään ole automaattisesti epäitsekäs; hän voi olla yhtä itsekäs kuin ottajakin. Ainut mihin kai voi vaikuttaa on oma suhtautuminen ja omat valinnat, kun aloittaa uutta suhdetta; "Mitä haluan, mikä on minulle tärkeää ja miten pidän siitä kiinni, niin että toinenkin on onnellinen?"      
Tulipas pohdiskeltua...

[Mr Glencairn]

Tuolla aikaisemmin LadyHera oli kirjoittanut hiukan samaan malliin kuin itsekin ajattelen.
Koen olevani voimakastahtoinen mutta samalla olen ihan pirun kiltti ja lutunen kaveri. Laitan itseni mielelläni likoon muiden puolesta jos vain voin olla avuksi. Nuorempana tein vapaaehtoishommia ja vasta viime viikolla ilmoitin että jälleen voisin tulla remmiin mukaan. Voimakastahtoinen ei tarkoita mulkkua, ei ainakaan minun sanakirjassani.

[latexbun]

No eivät todellakaan. Vahva tahto ei ole synonyymi itsekkyydelle. Toisen auttaminen sen sijaan kertoo vahvuudesta.

[Piiskapiru]

Vahvalla tahdollahan sitä juuri toisista välitetään. Heikko tahto riittää vain omiin tarpeisiin, eikä aina niihinkään.