Kumpi parempi,virtuaalisuhteet vai "live" vai jotain muuta?

[Chmlnidae]

Viedäänpäs tämä keskustelu nyt vähän toiselle tasolle.

Siihen mikä on mahdollista virtuaalissa mutta ei ole mahdollista irl:ssä. Eli kokeilla muita kuin oman näkyvän/julkisen/tunnustetun/tunnistetun persoonan puolia.
Tästä kaikille, varmaankin, tulee mieleen roolipelaaminen.
Tähän netti ja virtuaali tarjoaa loistavan, ja helpon, alustan.

Suomessa, ilmeisesti Second Life ei ole ollut kovin suosittu...vai(?)...tiedän että täälläkin tosin on sellaisia jotka ovat, tai edelleen, harrastavat.

Eli virtuaali ei ole "vain" netin keskustelupalstat (ja keskustelupalstojakin voi käyttää moneen).

Täällä voin olla vaikka 18-vuotias kumifettaripoika jos minusta siltä tuntuu. Tai 5kymppinen Tosi Masteri, joka etsii kivoja kokemattomia "koulutyttöjä".
Vain mielikuvitukseni, ja oma mieleni piirtää rajat (ja ylläpito, tietenkin).
Tai mies, minkä ikäinen vain. Tai transseksuaali. Tai tai tai....

Ja ihan turvallisesti. Anonyyminä. Kukaan ei tarkista oikeata henkilöllisyyttäni.

Toki tästä seuraa tiettyjä eettisiä puolia, tai ongelmia, ihan miten vain.

En mene pidemmälle. Nyt.

[Kettu vinossa]

En mene pidemmälle. Nyt.

No, minä menen.

Kinkyaiheisella nettisivustolla:
Tosielämän sessiokertomuksista 99% on pelkkää hyvän mielikuvituksen tuotetta.
Tosimasterina esiintyvä on oikeasti 15-vuotias nörttityttö, joka on lukenut liikaa yaoi-fanfiktiota.
Peniksen kuva on yleensä photoshopattu vähintään 2 kertaa todellisuutta isommaksi.
Nainen ei koskaan käytä omaa vartaloaan valokuvassa, vaan liittää oman päänsä muualta netistä varastamaansa kuvaan.
Piiskausjälkiä ja muita session jättämiä jälkiä ei oikeasti ole vaan ne ovat maskeerattuja tai kuvamanipuloituja.
Ihmisen veri on oikeasti eläimen verta tai tekoverta. Eritteetkin ovat feikattuja.
2 omaa kättä vastaavat nettikirjoituksissa 20 sessiokumppania.
Se tuhannen euron customoitu omien mittojen mukaan tehty kinkyasu on oikeasti dyykattu saksalaisen homoklubin roskiksesta ja oli vain hyvää tuuria että se mahtui päälle, vaikka se vähän kiristääkin.
Nainen, joka ei halua tavata sinua kasvokkain, on todellisuudessa aina mies.
Mies, joka ei halua tavata sinua kasvokkain, on todellisuudessa aina nainen.
Noin 60 % sivuston käyttäjistä ovat vielä seksuaalisesti täysin kokemattomia tietokonenörttejä, joilla on hyvä mielikuvitus.
Opiskelijanaisten käytettyjen alusvaatteiden kauppias on aina yli 40-vuotias naisten alusvaatteita käyttävä mies.
Paras kinkynovelli on todellisuudessa plagiaatti jostakin vähemmän tunnetusta seksinovelliteoksesta.
Se kaikista idiooteimmalta vaikuttavin henkilö on oikeasti joku seksuaalipsykologian yliopistoprofessori, joka vain trollaa netissä.

Jonka seurauksena todelliset kinkyt eivät edes keskustelusivustoja käytä, koska heillä on parempaakin vapaa-ajan tekemistä kinkysessioinnin parissa.

[Chmlnidae]

...hieman lisää...

Tuo Ketun edelle laittama varmaan, ainakin jossain määrin, pitää paikkansa.
Suosikkini oli ehdottomasti tuo seksuaalipsykologian yliopistoprofessori...kukahan, tai mikähän nikki, se tällä saitilla olisi...

Itse viittasin enemmän sille suunnalle että ensinnäkin uusi tekniikka aina saa ihmiset maalaamaan piruja seinille. Joskus aikoinaan kun kirjoitus ja sittemmin painettu sana keksittiin, niin viisaat pohtivat että nyt se sitten on ihmisen muistin tuho edessä. Jotkut lukeneet vain vaikuttavat fiksuilta mutteivat oikeasti ole kun se kaikki tieto on niissä kirjoituksissa eikä ihmisen muistissa...että voivoi minkä menitte tekemään...
Vähän samaa reaktiota näkyy, mielestäni, sekä tässä ketjussa että noin ylipäänsä kuule sanottavan. Ja vaikka aina nuorisoa suojellaa, ja on toki syytäkin, tai muuten vain kokemattomia ja viattomia, vaikka aikuisia jo olisivatkin, mikä sekin on eettisesti mielestäni oikein ja hyvä.

Ja sitten vielä sellainen asia että kun me kaikki sosiaalistumme ja kulttuuristumme, tai meidät sosiaalistetaan ja kultturistetaan, tiettyyn ympäristöön, niin olemme aina ns. sosiaalisten faktojen vaikutuksen alaisia (Durkheim). Kuten myös ihan luonnontieteellisten: taivas on sininen ja valkoinen, ruoho vihreää...

Eli eikö voi myös ajatella niitä mahdollisuuksia mitä virtuaali tarjoaa oman pään tutkimiseen. Kun mikään ulkoinen ei ole häiritsemässä, tai sen voi "feikata"(huono ja värittävä verbi nyt tähän kohaan) joksikin muuksi mikä itselle, omaan tilanteeseen tai mielialaan, sillä hetkellä paremmin sopii. Näin sekä omasta mielestä että toisista ihmisistä (sellaisista joiden kanssa ei out there vaihtaisi edes ehkä mielipiteitä, tai tulisi kohdanneeksi) saa aivan toisia ulottuvuuksia irti. Voi siis myös syntyä ystävyys - ja ihmissuhteita joita ei muuten mitenkään syntyisi.
Samoin on mielenkiintoista ajatella mihin digitaalisen kommunikoinnin kehittyminen vielä menee, ja miten se tulee muuttamaan ihmistä. Kirjoittamisen keksiminen muutti aikalailla.
Eli toki on hyvä tajuta että netti on aika villi kenttä, siellä voi olla mitä vain, mutta ehkei nyt kuitenkaan kannata, sitäkään, aina ajatella pelkästään niiden pahimpien mielikuvien kautta. Asioilla kun on yleensä enemmän puolia ja ulottuvuuksia.

Niin kuin eräs tutkija sanoo: "livessä ihmiseen tutustuu ulkoa sisään, ja virtuaalissa sisältä ulos päin". En aivan allekirjoita mutta jotakin siihen suuntaan siinä voi olla...kenties...

Mutta tähän liitteeksi linkki hemmon luentoon jota tuossa hieman lainailin: http://www.youtube.com/watch?v=mmghOAY01aI

Eli en nyt lähde edes sille linjalle "kun ei se ole oikea maailma eikä oikeaa elämää". Se ei kiinnosta minua niin mustavalkoisella jaolla.
Minulle on lähtökohtaisesti täysin selvää (niin kuin varmaan kaikille?) että ihminen ei tule ihmiseksi ilman toista ihmistä. Ja nimenomaan toisen ihmisen fyysistä läsnäoloa. En vain jaksa vaivata sitä taikinaa sen enempää.

[-katy-]

18 vuotia on syntynyt hiukan erilaiseen maailmaan kuin mun ikäinen. Dokkari herätti ihan mukavasti taas miettimään,että mikä on muuttunut. Tai tästä ehkä eniten esille nousi itselle se, että vaikka seuraa voisi löytyä kuinka paljon ja helposti netin avulla, voi silti olla vaikeaa löytää kumppania. Vähän omituista,mutta tässä ehkä siihenkin yksi vastaus löydetty- ehkä ei haluttukaan kaikenkattavaa totuutta löytää. Mukavaa, että jalkaudutaan ihmisten pariin kuitenkin 
Tyger tutkii: Nettideittailu http://areena.yle.fi/tv/2491637

[Jen]

Enpä mä kyl enää hirveemmin irti virtuaalisesta saa.. Onhan niitä "tosiystäviä" ympäri maailman, joiden kanssa voi puhua ihan mistä vain, mutta ei se teksti kyllä korvaa aitoa ihmiskontaktia.

[Naisen oma]

Live ehdottomasti.

[Sosumi]

Live. Fyysinen kanssakäyminen on mulle tärkeetä, vaikka paljon tulee esimerkiksi vaihdettua viästejä ihan niistä näistä aiheista kumppaneiden kanssa sillon kun ei olla kasvotusten. Lisäksi mä haluan tutustua kunnolla ihmiseen ennenku mulla herää mitää haluja alistua, pelkässä virtuaalisuhteessa se ei ole mahdollista.

[poisongrrrll]

Pelkästään nettiin rajoittuva kinkyily on hieman meh. En muutaman kokeilun jälkeen oikein kostu online-dommeilusta. Käsken jonkun tuntemaan pyllyynsä tavaraa, katson jotain pyllistelyä ja keekoilua videopuhelussa, tai käsken jonkun tekemään asioita joiden toteutumista en voi valvoa, ei kiitos. Eri asia sitten on myös lihamaailmassa olemassa oleva suhde, jonka osana on myös nettileikit.

[Sigmamies]

Live mutta lisänä viestit ja erityistapauksen kanssa jopa virtuaalisessioita vaikka tuo menee oman mukavuusalueen rajoille,omani takia voi joskus venyä kun omalla on tarve 

[kuunlilja74]

Live mieluummin, mutta välillä riittäisi / kelpaisi se virtuaalinenkin.

[Ninni]

Tämä tuli mieleen tästä aiheesta...

[RedCatherine]

Virtuaalisesti voi tehdä kaikenlaista kivaa, mutta olen niin fyysinen puuhastelija että live voittaa selvästi.