Elämäntapaa ja harrastusta

[Kolumnisti]

Elämäntapaa ja harrastusta

Pakko. Tätä asiaa on nyt vain pakko hiukan pureskella ja möyhentää ja ajatella ja purkaa sanoiksi. Tämä on ajatuksenvirtaa, ilman selkeää asioiden alfaa ja omegaa, alkua ja loppua. Ehkä enemmänkin rengas, ympyrä, päättymätön sellainen. Kuka sanoo, mistä sileä rengas alkaa ja mihin se päättyy? Juurikin tuollaiset omat ajatukseni. Ympyrää kulkevat, ilman alkua tai loppua.

Kinkyilystä puhutaan elämäntapana tai harrastuksena tai ehkä vielä muinakin ulottuvuuksina, mutta itse olen näihin kahteen määritelmään pääsääntöisesti törmännyt. Minulla on oma tapani mieltää niin elämäntapa kuin harrastuskin, liittyy se sitten ihan mihin tahansa asiaan tässä maailmassa. Elämäntapa on minulle luonteenpiire, arvokysymys, kannanotto, asenne, persoonaan liittyvä, syvä sisäinen kokemus jostakin ja tapa elää ja kokea asioita tietyllä tavalla. Harrastus on mukava, arkeen lisäarvoa ja jaksamista, uusia ulottuvuuksia, oppeja ja oppimista antava sekä irtiottoa arjen toiminnoista. Harrastus toki on usein myös osa sitä arkea, mukavasti linkittynyt elämän muuhun aikatauluun. Olen törmännyt sanontaan, että kinkyily on kiva harrastus tai harrastan kinkyilyä.

Minä olen kinky ja se on osa identiteettiäni, elämäntapaani. Minulla ei ole muunlaista seksiä kuin se, johon jollain lailla liittyy minuun kohdistuva kipu, masokisti kun olen.  Tavallista seksiä inhoan eikä se millään lailla ole kuulunut minun elämääni vuosikausiin. Parisuhdetta normiseksillä höystettynä en voi ajatellakaan. Seksuaalisuuteni ja haluni seksin suhteen ovat niin täysin erillään normiseksistä. Jokainen toki ajattelee tuon normiseksin omalla tavallaan, niin minäkin.

Tätä asiaa olen tässä juurikin pohtinut. Jos kinkyily on elämäntapa, niin onko ihmisillä silloin kaikki seksuaalinen toiminta kinkyä vai onko sitä normiseksiä toisinaan myöskin? Jos taas joku mainitsee, että kinkyilyä on kiva harrastaa, niin onko hänellä silloin pääsääntöisesti normiseksiä ja kinkyilyä vain satunnaisesti? Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat tahoillaan varattuja normiseksi-ihmisten kanssa, on lapset, asuntolainat ja ne peruskuviot ja sitten sovitusti tai puolisolta salaa ne kinkymmät seksiseurat. Toisaalta, on myös paljon kinkypareja ja jotka jakavat kaiken, sen arjen ja juhlan, yhdessä. Asiat eivät kuitenkaan ole musta-valkoisia vaan ne harmaan eri sävyt piipahtavat, viipyilevät, hivelevät, jäävät hetkeksi useiden meistä ajatuksiin ja kokemuksiin.

Terminologia on mukavaa asioiden pilkkomista omiin lokeroihinsa ja kolosiinsa. Joskus terminologia auttaa ulkopuolista ymmärtämään toisen ihmisen ajatusmaailmaa ja joskus taas menee pahasti metsään. Jokainen kun omalla tavallaan käsittää ja lokeroi asioita. Täällä Baarissakin moni ärhentelee lokerointia vastaan, mutta on siinä lokeroinnissa puolensakin. Voi ainakin suunnilleen tietää, että mikä se toinen on, jos vaikka jollekin seuranhakumielessä vastaa. Jos masokistimies hakee tositarkoituksella sadistista naista, niin eipä hänellä silloin ole mieltä eikä syytä subnaisen ilmoitukseen vastata. Lokerointi siis auttaa joissakin tilanteissa ja kyllä me ihan joka ainoa ihminen itsemme lokeroimme joissakin asioissa/tilanteissa jonkinlaiseen lokeroon. Toki kannattaa katsoa, ettei se lokero turhan pieni ole eli että siellä mahtuu olemaan ja saa hengitettyä. Itsensä tai toisen ihmisen lokerointi ei ole kenellekään vierasta.

Elämäntapakinky ja kinkyilyä harrastava, terminologiaa nuokin. Ei kuitenkaan ole yhtä oikeaa tapaa elää seksuaalisuuttaan ja nauttia seksistä sen yhden ainoan tai useamman kumppanin kanssa. Tärkeintä mielestäni on se, että tietää ja tuntee itsensä ja toisia ihmisiä satuttamatta pyrkii elämään itseään ja fantasioitaan todeksi. Olemaan kokonainen fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen itsensä, kokonaisuus. Minä. Elämä on liian lyhyt olla elämättä, uskaltamatta ja kokematta. Joskus sitä lokeronkin ovea voi ehkä hiukan raottaa ja löytää ....



Normandie, joka tällä hetkellä on naapurikaupungissa ja ......

[telle]

"Määrittele normaali? "

"Kaikki seksi jota kinkyt pervot ihmiset keskenään harrastavat nyt vain on kinkyseksiä. " (Suhteen dynamiikasta johtuen)

-Lainaukset kahdelta vanhalta ystävältä vuosien takaa, kun se pikkuinen ja viaton telle asioita ihmetteli 

[poisongrrrll]

Sana harrastus kuulostaa vähän sellaiselta puolivillaiselta sunnuntaitouhulta. Kuitenkin, sana harrastaja tulee sanasta amatööri, joka taas tulee latinankielisestä sanasta amare - rakastaa, amator - rakastaja. Sanan harrastaja alkuperä on sanassa harras, joka tarkoittaa

1. sydämestään jhk antautunut, antaumuksellinen, innokas, uuttera; sydämestä lähtevä, lämminhenkinen, lämmin, palava, syvä, vakaa. Harras kristitty. Kuunteli hartaana esitystä. Osoittaa harrasta ihailuaan. Harras pyyntö, toive.
2. hartauden vallassa oleva, hartautta henkivä. Harras kirkkokansa. Harras tunnelma. Hartaita sävelmiä.
Lähde:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80

Joten olkaamme ylpeitä hartaudestamme ja rakkaudestamme lajiin, arvon harrastajat ja amatöörit! 

[ipoint]

Itselle tämä on ihan puhtaasti harrastus, johon kulutetaan resursseja silloin harvoin kuin ylimääräisiä resursseja on saatavilla. Harrastuksena vaan hieman hankala, kun ihan kaikille ei voi tästä harrastuksesta puhua, koska ihan kaikki ihmiset eivät ymmärrä tälläistä toimintaa ja toiset eivät halua kuulla mitä pervoa ihminen voi keksiäkkin. Usein pääsee paljon helpommalla kun sanoo ettei harrasta mitään. Harrastukseksi tämä on siinäkin mielessä luettava, ettei se ole osa jokapäiväistä arkielämää.  Eikä minulla ole myöskään tarvetta kertoa kaikille ihmisille kinkyilystäni tai liputtaa sen puolesta. Saatika nostaa itseäni millekkään korokkeelle sen takia. Tokihan on tunnustettava että olen mieleltäni perverssi, mutta siitä nyt voidaan syyttää nettipornoa, joka on kaikenkaikkiaan tuhonnut ajattelukykyni.

[Galesi]

Itse näen, että se on jossain elämäntavan ja harrastuksen välillä. Vaikka kinkyys on osa minua, ei se silti määrittele minua täysin ihmisenä eikä ohjaile kaikkia tekojani. Toki sillä on iso merkitys ihmissuhdepuolella, kun seksuaalisuus on iso osa minua ja pääasiassa harrastamani seksi sisältää kinkyksi ihmisten mieltämiä asioita.
Suurimman osan ajasta olen kuitenkin oma itseni, en kenenkään lutka tai ihmisiä nakerteleva sadisti terävine hampaineni. Leikkikaverit ja muut skenen ihmisetkin ovat kuitenkin minulle ensisijaisesti henkilöitä, eikä roolinsa vankeja.

Elämäntapailu vaatisi enempi semmoista 24/7 touhua toisen ihmisen kanssa, koska silloin kinkyily olisi koko ajan mukana tavalla tai toisella ja itseltäni ei löydy mieltymyksiä viedä asiaa noin pitkälle, vaan ne hyvät intensiiviset/rauhalliset hetket riittävät varsin hyvin. Jälkikäteen voi taas olla täysin tasavertaisia ja puhua, vaikka Star Warssista, muusta hömpästä tai arkiasioista. Tietty pilke silmäkulmassa toimii paljon paremmin itelle, kuin se, että touhusta pitää tehdä täysin vakavaa.

Harrastuksena en myöskään kinkyilyä pidä, vaikka rahaa ja aikaa touhuun palaakin. Ei kai seksikään mikään varsinainen harrastus ole, joten miksi kinkyseksi olisi vain sen takia, että siinä käytetään enempi aikaa, mielikuvitusta ja rahaa?

[Perhonen89]

Komppaan Galesia Kinkyys on jotain elämäntavan ja harrastuksen väliltä. Ei elämäntapa, mutta ei mikään harrastuskaan. Mikä sitten olisi tälle välimuodolle paras nimitys? En osaa sanoa.

[momoi36]

Komppaan Galesia Kinkyys on jotain elämäntavan ja harrastuksen väliltä. Ei elämäntapa, mutta ei mikään harrastuskaan. Mikä sitten olisi tälle välimuodolle paras nimitys? En osaa sanoa.

Seksielämä. En mä tiiä sillä mä sitä roolia omassa elämässä kuvaan. Vaikka mä sitä elän ja hengitän ja säännötkin olis voimassa 24/7  niin kyl se liittyy vain seksiin.

[poisongrrrll]

Ehkä elämäntavasta voidaan puhua omalla kohdallani siinä mielessä, etten ole kiinnostunut normien ja konventioiden mukaisesta parinmuodostuksesta tai seksin harjoittamisesta. Tämä on voimassa silloinkin kun en ole harjoittamassa seksuaalisia akteja vaan sen sijaan kuivalla kaudella, tai intiimissä ihmissuhteessa vaan sen sijaan yksikseni. Vähän samalla tavalla olisin elämäntapakinky siinäkin tapauksessa, että makaisin vihanneksena letkuissa. Elämään silti kuuluu myös muita ihmisiä eri elämänpiireistä ja harrastan hartaasti muutakin kuin pervouksia.

[Maaria]

Saiko tähän vastata vain omasta kokemuksesta.

Minä elän parisuhteessa. Minulle koko elämäni perusta on perhe ja elämä perheenjäsenten kanssa. Tärkein osa tätä on puoliso, jonka kanssa elämää rakennamme. Yksi iso osa koko tätä kokonaisuutta on seksi ja meidän seksielämä. Me harrastamme seksiä, joten kyllähän me sitten harrastetaan kinkyilya. Toisaalta taas koska koko tämän parisuhteen yksi olennainen osa on seksi ja tietynlainen twist, niin voisi puhua elämäntavasta. Mutta elämäntapa tarkoittaisi tavan näkymistä julkisemmin tai laajemmin kuin vain meidän intiimeissä kohtaamisissa. Näin ei meillä ole. Kaikenlisäksi suurinosa seksistä on vain "hitto edes jotain seksiä" jotta olisi edes jonkunlaista seksiä.

Olen miettinyt, että onko meillä ihan vain tavis seksiä vai jotain mitä voisi kinkyksi kutsua. Huomaan porukassa haluavani olla hiljaa. Monet stereotypiat tuntuu naiveilta. Tekisi mieli sanoa vastakkainen mielipide. Mutta koska en sen syvemmin halua avata omaa seksi elämää, niin turvallisempaa on olla hiljaa hauskassa naisseurassa.

Emme me harrasta kinkyilya. Emmekä me elä elämäntapaa. Meidän seksuaalinen ruokahalu on kinkya ja voimme syödä minkä tahansa keittiön luomuksia, mutta se omin tapa nauttia ja rakentaa parisuhteen tärkeintä osa-aluetta on vähän ainakin kinky.

[RedCatherine]

Elämäntapa vai harrastus?

Omalla kohdalla sekä että, ja vielä muutakin. Osa identiteettiä, kasa mieltymyksiä, preferenssejä, ideaaleja. Vähän jotain uskonnontapaista henkimaailman juttua. Siinä mielessä kai siis harras myös.

Mutta "kaikki mitä kinky tekee on kinkyä"? Ei minulla. Otetaan nyt vaikka seksi. Oletetaan vaniljapartneri. Kyllä siinä menee lukot päälle aivoissa niin pitkäksi aikaa kunnes mahdollisesti saadaan neuvottelut käytyä ja asioista sovittua. Koska fyysisesti raja on ilman muuta vedettävä, piirtyy se myös psyykkisellä puolella. Olen siinä mielessä kokonaisvaltainen. Jos jotenkin päätyisin suhteeseen vankkumattoman ei-kinkyn kanssa, en todellakaan perversioitani hänen kanssaan harjoittaisi. Epätodennäköinen skenaario, eikä erityisen toivottava... Mutta käänteisesti, jos partnerin mieltymykset ovat yhteneväiset, silloin helposti mikä tahansa intiimiyden osoitus saa piirteitä jaetuista paheista, jos ei eksplisiittisesti niin ainakin implisiittisesti, ja alun fraasi toteutuu.

Lisäksi... seksin taisi mainita jokainen kirjoittaja tähän mennessä? Sellaisen yksityiskohdan (tai kuriositeetin) vielä lisäisin, että kinkyily ulottuu omalla kohdallani myös seksuaalisuuden ulkopuolelle. Osa perversioistani on toki hyvin nivoutunut seksuaalisuuteeni, mutta osaa voin helposti harjoittaa täysin platonisestikin. Loput häälyvät sitten siinä välimaastossa jossa paljon riippuu tilanteesta, partnerista, ja mielialoista.

Jos nyt vielä listataan...

Elämäntapa: Paljon kinkyjä tuttavia ja ystäviä, foorumeilla notkumista, bileissä käymistä, yhdistysaktiivisuutta, esiintymistä.

Harrastus: Shoppailen ja askartelen alan esineistöä, luen ja kirjoitan ja katselen perversioita. Bileet sopivat myös tähän kohtaan.

Mieltymykset: Fetissithän ovat periaatteessa erityisen mieluisia mieltymyksiä, ja tällä taas on suora vaikutus esim vaatemakuun. Tähän voisi listata myös suosituimmat seksitekniikat, jotka ovat selvästi (jopa kliseisesti, nyyh) kinkyjä.

Identiteetti: Eri aspektit juontavat lähes kaikki lapsuuden ja nuoruuden eri vaiheista, ja vaikka ovat jalostuneet ja tarkentuneet, eivät ole perusperiaatteiltaan muuttuneet, saati kadonneet. Kuten moni muukin, olisin pervo vaikka kaikki ylläoleva syystä tai toisesta olisi mahdotonta. Ja tämä identiteetti 'ajaa' etsimään vakavampaa seuraa kinkypiireistä, tai käänteisesti tiedustelemaan mahdollisista perversioista jos vanilijana alkanut suhde vakavoituu.

Henkinen puoli: Ehkä osa identiteettiä, ehkä identiteetti osa tätä, ehkä ovat eri asioita. Joka tapauksessa, hyvä sessio hyvässä seurassa antaa hyvän tripin muussakin kuin vain seksuaalisessa mielessä, eikä selity pelkillä endorfiineilla jne. Joskus jutut vain menevät syvälle ja korkealle. Eikä välttämättä tarvita edes mitään ekstreme-juttuja, asiat voivat osua kohdilleen hyvinkin hienovaraisesti.

Lisääkin kategorioita varmasti löytyisi. Ja tottakai kaikki liittyy kaikkeen, syiden, seurausten, vuoro- ja yhteisvaikutusten kautta.

[Hirvaz]

Taannoin muotoilin "todellisuutta todempaa larppaamista".

Stands.


  * )

[Isrika]

Todella hieno kirjoitus RedCatherinelta.
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan, mutta edelleenkään harrastuksena en osaa tätä nähdä, varsinkaan omalla kohdallani.

Kinkyys/pervous on mielestäni luonteenpiirre, joka näkyy sitten erinäisillä osa-alueilla. Esimerkiksi Iso osa kavereistani ovat pervoja, kulutan paljon aikaa täällä kommunikoiden samanmielisten ihmisten kanssa.
Valokuvaamisessa, joka on työ, harrastus ja intohimo, tämä tulee esille myös vaniljamaailmalle.

Ja tietenkin se seksi. Itsellä kun on onni harrastaa seksiä toisen pervon kanssa, niin kyllä mukana on aina jotain kinkyelementtiä, vaikka meidän mittapuullamme seksi olisi hyvin vaniljaista.

Jokainen kuitenkin tavallaan, kunhan nauttii siitä mitä tekee.