Kolomiitit ovat saavuttaneet huikean tiukan tason lyhyessä ajassa. Taso on ollut äärettömän monessa asennossa ja kohdassa riippuen asian lausujan aihesisällöstä sekä ajattelusta. Olemme kuluttaneet takapöytäryhmän puulavoista rakennettujen sohvankaltaisten huonekalujen kankaista pintaa hikisillä jutuillamme ja epäilyttävillä fetisseillä. Kaiken keskellä oleva pöytä niin ikään on saanut osumaa kuumista kylmiin juotaviin ja meheviin suklaa- ja omenakakkuihin. Kaiken kauneuden kruunaa miittiläisten kadotettu aika, joka wikipedian mukaan tarkoittaa seuraavaa: "Aika on olemassaolon ja tapahtumien jatkuvaa näennäisesti peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta." (Lähde:
www.wikipedia.org)
Helmamiitti menneenä tiistaina kesäkuun kuudetta sai mittasuhteiltaan varsin henkeäsalpaavat rajat. Yksi jos toinenkin miittiläinen katosi kuuluisaan madonreikään saavuttaen osallistuvuutensa hipomaan miittipaikan sulkeutumisaikaa ennätysajassa. Se, tuleeko kesäkuun kolmattatoista päivänä oleva miitti kuristamaan henkireikiämme vai madonreikäämme riippunee siitä millaiset voimat tulevassa miitissämme jylläävät ja mihin ne meitä tällä kertaa vievät!
Viime viikolla kuulimme arvovaltaiselta miittikansaltamme toivetta kolomiittien siirtymisestä kesälaitumille. Illat ovat kuitenkin tutkimusteni mukaan vielä hiukan viileitä ja eivät houkuttele kovin monen tunnin mittaiseen sessioon ulkona kuuden jälkeen, joten ainakin oma ehdotukseni on, että kokoontuisimme vielä juhannukseen asti Kolossa ja siirtyisimme keskikesän juhlaa vietettyämme kesälaitumille. Tähän saa esittää eriäviä mielipiteitä ja toteutamme tulevan(kin) miitin kansan toiveiden mukaisesti
P.s. Olimmepa missä tahansa, sininen pupu on aina merkkinä joukosta iloisestamme!
Sivustoa kannattaa
