Arveluttavaa, sanoi kettu

[Kolumnisti]

Arveluttavaa, sanoi kettu

Käsi ylös, jos et ole koskaan törmännyt hassuihin mielikuviin tai väärään tietoon koskien BDSM-seksiä tai fetissejä. Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat sen verran yleisiä, että joskus tuntuu helpoimmalta kertoa aiheesta aloittamalla siitä, mitä BDSM ei ole. Toinen kiinnostava mielikuvien valintatalo on kaupallinen seksi. Monet kinkyilyyn ja seksityöhön liittyvistä oletuksista toistuvat niin usein, että niiden oikominen sujuu rutiinilla. Tällä viikolla sain pitkästä aikaa kuulla jotain uutta: on kuulemma arveluttavaa, jos ammattidomina nauttii työstään.
                                                                             
Ajatus voi liittyä huoleen siitä, osaako ammattilainen erottaa omat tarpeensa asiakkaansa tarpeista. Jos paljastan nauttivani työstäni, mistä voi tietää, toteutanko sessiossa omia fantasioitani vai asiakkaan toiveita? Huoli on itse asiassa oikeutettu, ja kysymys ammattietiikasta tärkeä. Mikään taho ei kouluta BDSM-ammattilaisia eikä valvo palvelun laatua. Ainoa laadun mittari on oikeastaan asiakastyytyväisyys ja sen kautta rakentuva maine. Sama pätee käytännössä koko seksi- ja erotiikka-alaan.

Hyvä asiakaspalvelu edellyttää oikeaa asennetta, tilannetajua, ja kykyä tarkastella palvelua asiakkaan näkökulmasta. BDSM-sessio ei näiltä osin juurikaan poikkea hammaslääkärin ja potilaan tai kampaajan ja asiakkaan kohtaamisesta. Se, että palvelun sisältönä saattaa olla asiakkaan alistaminen tai satuttaminen, ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että kyse on asiakkaan palvelemisesta. Paras palvelukokemus syntyy silloin, kun ammattilainen tiedostaa omat motiivinsa ja rajansa. Huonojen palvelukokemusten taustalla on joko ammattietiikkaan tai ammattiylpeyteen liittyviä puutteita.

Myös työstä nauttiminen on monella alalla osa hyvää asiakaspalvelua. Seksi- ja erotiikka-alalla työstä nauttimisessa on sattuneesta syystä joskus mukana seksuaalisia sävyjä. Silloin tällöin palveluntarjoaja saattaa tulla täyttäneeksi myös omia tarpeitaan asiakkaan tarpeiden ohella. Onkohan olemassa toista alaa tai muita töitä, joista nauttiminen voisi vaikuttaa ulkopuolisen silmissä arveluttavalta? Valistunut arvaukseni on, että melko harva toivoo pääsevänsä keikalle, jossa bändi suhtautuu työhönsä yhdentekevänä eikä kanavoi musiikkiin omia visioitaan. Nauttiminen on ok, kunhan palvelulupaus täyttyy.

Loppujen lopuksi kysymys on siitä, miten määrittelemme seksuaalisuuden ja seksin. Jos seksi kuuluu vain lisääntymishaluiseen parisuhteeseen peiton alle, on kaikesta muusta nauttiminen lähtökohtaisesti arveluttavaa. Kysymys on myös siitä, mitä kukin tarkoittaa työllä ja mikä siinä on keskeisintä: esimerkiksi eläkkeen kerryttäminen vai itsensä toteuttaminen ja tekemisen ilo? Etsimättä nousee mieleen kuva ketusta ja pihlajanmarjoista.

Olen monella tavalla etuoikeutettu. Saan esimerkiksi tehdä töitä, joista nautin. Saan myös osallistua arjessani keskusteluihin seksuaalisuudesta hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Pääsen kurkistelemaan oman kuplani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle. Seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvien ajatusten ja asenteiden kirjo on osa seksuaalisuuden moninaisuutta. Maailmaan mahtuu näkemyksiä, ja myös ennakkoluuloihin törmäämisestä voi syntyä hyviä ja tärkeitä keskusteluja.

Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa yksi osapuoli tarvitsee tukea ja toinen on koulutettu ammattilainen. Esimerkiksi seksuaalikasvattajien ja -terapeuttien on tärkeää tunnistaa BDSM-teemoja ja kaupallista seksiä koskevat ennakkoluulonsa jo opiskeluvaiheessa, jotta heidän tulevat asiakkaansa voivat olla varmoja turvallisesta, ammattimaisesta kohtaamisesta.



- Tiia Forsström 

Kirjoittaja on mm. tietokirjailija ja sukupuolentutkija, ja valmistuu joulukuussa seksuaalineuvojaksi.

[Meeri]

Juuri kun mietinkin että palstalla pitäisi käsitellä aiheena kinkyyttä työnä. Käsittäen siis ihan seksityön (asiakkaan seksuaaliseen kiihottumiseen tähtäävän, lasken tähän myös ammattidominat ja ammattisubit) ja neuvovan, avustavan ja valistavan työn. Aihe koskettaa monia kinkyjä, mutta siitä puhutaan vähän. Ja silloin kun puhutaan, niin lähinnä stereotypioilla. Olen kuullut monesti mm. ettei ole oikea kinky jos ottaa rahaa kinkyilystä. Mietin että miksi, kuka muka ei haluaisi tehdä työkseen jotain mitä rakastaa ? Helposti tunnutaan ajattelevan että kaupallisuus poistaa kinkyilystä kaiken aitouden, mutta eihän se niin ole. Ammattidomina on asiakaspalvelija, mutta hänelläkin on rajansa. Ammattidominanakin voi tehdä vain niitä juttuja mistä itse pitää, eikä se että saa jostain rahaa, tarkoita sitä että tekisi mitä tahansa rahasta.

Tuntuu että seksityöstä puhuvat enemmän sivulliset  asiasta tietämättömät ihmiset kuin asiakkaat ja työntekijät itse. Mikä on sinänsä ymmärrettävää, stigma on vahva. Keskustelu luisuu sitten stereotypioihin, on arveluttavaa jos seksityöläinen nauttii työstään, tuntuu jopa että ottamalla uhrin aseman seksityö on hyväksyttävämpää.

Olen itse välillä naureskellut jollain kuvausreissulla ulkomailla, tässä minä istun limusiinissa juomassa shamppanjaa, pääsen matkustelemaan , työ on hauskaa, tienaan erinomaisesti, fanit lähettelee kivoja viestejä ja lahjoja ja pyytelee nimmareita. Tapaan maailmalla scenen isoja nimiä joita aiemmin olen ihaillut vaan kuvissa. ..että tässäkö nyt pitäisi tuntea itsensä uhriksi. Vaikka ei tietenkään pornoteollisuudenkaan ongelmia pidä vähätellä, mutta se on jo ihan oma keskustelunsa.

Olen monella tavalla etuoikeutettu. Saan esimerkiksi tehdä töitä, joista nautin. Saan myös osallistua arjessani keskusteluihin seksuaalisuudesta hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Pääsen kurkistelemaan oman kuplani ja mukavuusalueeni ulkopuolelle. Seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvien ajatusten ja asenteiden kirjo on osa seksuaalisuuden moninaisuutta. Maailmaan mahtuu näkemyksiä, ja myös ennakkoluuloihin törmäämisestä voi syntyä hyviä ja tärkeitä keskusteluja.

Tätä komppaan ihan kybällä.
Ammattidomina näkee ja kokee bdsm:n uusimmat trendit ja erikoisemmat fetissit suoraan aitiopaikalta. Tulee kokeiltua juttuja joita ei ehkä muuten pääsisi kokemaan. Seksuaalisuuteen liittyvä työ ei sovi kaikille, mutta niille joille se sopii, se antaa paljon. Stigmasta, ihmisten ennakkoluuloista ja stereotypioista huolimatta.

[Radien]

Kiitos kolumnista! Lähes kaikki työ on oikeastaan asiakaspalvelua, jossa tasapainoillaan asiakkaan ja palveluntarjoajan tarpeiden välillä.

Olen kuullut monesti mm. ettei ole oikea kinky jos ottaa rahaa kinkyilystä. Mietin että miksi, kuka muka ei haluaisi tehdä työkseen jotain mitä rakastaa ? Helposti tunnutaan ajattelevan että kaupallisuus poistaa kinkyilystä kaiken aitouden, mutta eihän se niin ole. Ammattidomina on asiakaspalvelija, mutta hänelläkin on rajansa. Ammattidominanakin voi tehdä vain niitä juttuja mistä itse pitää, eikä se että saa jostain rahaa, tarkoita sitä että tekisi mitä tahansa rahasta.

Tuo on jotain sellaista mitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt. En ymmärrä sitä kuinka raha muka poistaisi tilanteesta aitouden. Jos miettii vaikka ammattidominoita niin joka tapauksessa he ovat dominoivassa asemassa, koska asiakkaan täytyy maksaa ja domina päättää kenet hyväksyy asiakkaakseen. Aito D/s-asetelma on siis olemassa, vaikka asiakas määräilisi hyvinkin tiukasti sen mitä session sisällä tehdään (ja valittaisi jälkikäteen Facebookissa kun kaikki ei ollut täydellistä). Ymmärrän sen, että prostituution parissa on toimijoita jotka tarjoavat dominan palveluita olematta itse dominoivia tai edes kinkyjä. Se on minusta kuitenkin ihan oma maailmansa, jonka rinnastaminen muuhun seksityöhön on hyvin ongemallista (johtuen prostituution lieveilmiöistä).  BDSM-pornoakin on hyvin monenlaista ja olen ainakin itse nähnyt selkeästi aitoja reaktioita ja aitoa alistumista. Jos joku juttu ei itseä sytytä niin voi sitten katsoa jotain muuta. Tarjontaahan kuitenkin on.

Tätä ei ehkä pitäisi sanoa, mutta tulee mieleen strippaus vs burleski. Kun kaunis nuori nainen strippaa niin siinä on jotain limaista ja alhaista, mutta kun lihava keski-ikäinen nainen strippaa niin se on taidetta. Ihan samaa strippausta se silti on. Samalla tavalla kinkyä on kinkyä, vaikka raha vaihtaisikin omistajaa.

[Lunttu]

Mielestäni pahiten huoraa loppuviimeksi ne ketkä tekevät työtä josta eivät pidä, eniten siinä itseään vastaan rikkoo. Ei musta seksityö sen kummempaa ole ja olen sitä mieltä ettäkaikkien tuliskin tavoitella työtä josta tykkää, työ vie kuitenkin kaikiltaaika suuren siivun ajasta teki melkein mitä hyvään.

[Tiia (Niina)]

Olen kuullut monesti mm. ettei ole oikea kinky jos ottaa rahaa kinkyilystä. Mietin että miksi, kuka muka ei haluaisi tehdä työkseen jotain mitä rakastaa ? Helposti tunnutaan ajattelevan että kaupallisuus poistaa kinkyilystä kaiken aitouden, mutta eihän se niin ole.

Samanlaisia ajatuksia liittyy kaikkeen seksi- ja erotiikka-alan työhön. Palataan siis jälleen erilaisiin käsityksiin seksuaalisuudesta ja seksistä. Ja se on sinänsä tietysti ihan ok, mutta välillä harmittaa sellaisten ihmisten puolesta, jotka käytännössä kieltävät itseltään kovasti kaipaamiaan elämyksiä, koska ajattelevat, että rahan liikuttaminen pilaisi tunnelman.

Eikä tuo mielikuva (rahan liikuttamisesta tunnelman pilaajana) oikein voi muuttua ilman, että kokeilee. Välillä tosin mietin, että jos seksipalveluiden ostaminen olisi vähemmän stigmatisoitua, voisi syntyä kiinnostavia ja avartavia keskusteluja tyytyväisten asiakkaiden ja "koskaan en oo seksistä maksanut"-ihmisten välillä.

[Galesi]

Ainakin itse teen mielummin työtä mistä nautin ja missä olen hyvä kuin työtä, johon matkatessa tekee mieli hypätä sillalta alas, koska työ on vain niin puuduttavaa paskaa ja jota hyvin koulutettu apinakin osaisi tehdä.

Se ero omassa hyvinvoinnissa on lähes käsin kosketeltavaa, kun työ on mielekästä eikä heti ensimmäisenä aamulla lennä ilmoille liuta kirosanoja, koska on taas työpäivä. Toki työ kuin työ tuntuu välillä lähinnä rasitteelta.

Itse en haluaisi alistua maksamalla tai ilmaiseksi ihmiselle, joka ei nauti tekemästään, koska enkö tuolloin lähinnä lisää tämän ihmisen pahaa oloa. Ja aivan varmasti osa maksullisista ja pornossa pyörivistä ovat vähän pakon sanelemina työssään, kun jollain on elettävä, mutta sen sijaan, että työstä nauttimista pidetään epäilyttävänä pitäisi olla pikemminkin tyytyväinen/onnellinen siitä, että tuo ihminen on omasta halustaan ja nauttien työssään. Epäilisin, että se asiakaskokemuskin on varsin erilainen ja parempi, jos se ammattilainen oikeasti pitää tekemästään.

[Tiia (Niina)]

Ainakin itse teen mielummin työtä mistä nautin ja missä olen hyvä kuin työtä, johon matkatessa tekee mieli hypätä sillalta alas, koska työ on vain niin puuduttavaa paskaa ja jota hyvin koulutettu apinakin osaisi tehdä.

  No nyt kun sen noin muotoilet, niin joo, niin mäki.

Mutta vakavasti puhuen on oikeasti varsin etuoikeutettua voida todeta näin. Kaikissa tilanteissa ja kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuutta valita.