Jatkumisen vaikeus
Varsinkin ohjaustyöni kautta olen toistuvasti nostanut (täälläkin) esiin tutkimuksia, joiden mukaan SM-elämäntapa on harjoittajilleen hyväksi – jos heillä on sen tyyppisiä taipumuksia, siis. Kommunikaatiopartnerien kanssa tiettävästi helpottuu, tasa-arvotietoisuus kasvaa ja itsetunto kohenee. Mutta entä silloinjos näin ei aina käykään? En nyt puhu mistään laajemmista henkisistä ongelmista tai suhteidenkriisiytymisestä, vaan suosikkiaiheestani: väljähtymisestä.
Mikä tahansa pitempi suhde, sen luonteesta riippumatta, kohtaa kulumaa. Kerran kuumat asiat muuttuvatajan myötä rutiinilta tuntuviksi, eikä rajoja kannata (tai jaksa) aina loputtomasti venyttää. Haastateltuaniihmisiä kahteen tulevaan artikkeliini jouduin toteamaan, että tässä kohden sadomasokismin ideaalit voivatolla hiukan vieläkin hankalampia. On selvää, että sen tarjoamat mahdollisuudet käsitellä valta-asemiauusista suunnista ovat vapauttavia ja monille myös vahvistavia. Mutta mitä tapahtuu, kun sessioroolitlipsuvat arjen puolelle? Tai arjen roolit sessioiden? Tai on vain lähdetty väärällä asetelmalla liikkeelle eikäenää osata korjata suuntaa?
Kuten mm. Johanna Pohtinen on tutkimuksissaan osoittanut, monet kinky-ihmiset harjoittavat huolellistarajankäyntiä arkensa ja kinkyelämänsä välillä. Osa halua pitää e vahvasti erillään, toiset eivät, mutta aikausein raja on kuitenkin varsin määritelty tavoitteiltaan. Pitkissä SM-suhteissa, varsinkin jos ne ovat lähellä24/7-tilaa, ns. sessiokäytös voi vuotaa myös arkeen. Pienenä kiusoitteluna, loukkauksina, komenteluna – taikiukutteluna ja brattingina. Jos suhde toimii hyvin, se voi olla kiihottavaa ja muille häiriötöntä. Jos ei, se sensijaan nakertaa niin vapaaehtoisuuden illuusiota kuin kohteen itsetuntoakin, tavalla joka ei enää pysypuhtaasti SM:n kentällä, vaan alkaa muistuttaa henkistä väkivaltaa.
Vastaavasti, kuten olen joskus ennenkin kirjoittanut, arjen puolella menetetty kunnioitus, taikeskusteluyhteyden kadottaminen, voi alkaa tuhota sessioiden nautittavuutta. Jos kumppani onaikaansaamaton, liian kiireinen tai työkeskeinen, huomioimaton tai muuten vain ärsyttävä, saattaaalkukiiman jälkeen leikkiin virrata aitoa halveksuntaa fantasian valtasuhteiden seassa. Se vähentäänautintoa ja samalla myös myrkyttää suhdetta hiljalleen, ruokkien itse omaa kierrettään. Samoin huomionja rangaistuksen jatkuva hakeminen kiukuttelulla ja brattingilla usein kuormittaa dominoivaa osapuolta,jonka on yhä vaikeampi sanoa mikä on leikkisyyttä ja missä vaiheessa puretaan jo aitoja turhaumia.
Nämä ovat vielä suhteellisesti helposti purettavia ongelmia, ainakin useissa tapauksissa. Listan tavallaanpienin haaste onkin siksi monille se suurin: suhteen alkutaival – oli se sitten muutamat ensimmäiset treffittai vaikkapa sessio – helposti määrittää sävelen jolla lähdetään etenemään. Tästä seuraa lukuisia oletuksiasiitä millainen toinen on, mitä hän haluaa ja mitä hän odottaa. Niitä sitten toisinnetaan, niin sessioissa kuinniiden ulkopuolellakin, koska luullaan että toimitaan oikein. Ja jossakin vaiheessa kertyvä vääristymä vienautintoa pois, niin sessioista, seksistä kuin suhteestakin. Riippumatta siitä millainen suhteen oletettuluonne edes on.
Jos SM-suhteen haluaa kestävän, siinä on yleensä pakko puhua asioista suoraan ja neuvotellen, riittävänusein. Silloinkin, kun se särkee illuusiota siitä miten valtasuhteiden halutaan olevan.
J. Tuomas Harviainen
(kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen dosentti ja Seksologisen aikakauskirjanvastaava päätoimittaja)
