Kävelinpä kaupungilla eräänä lumimyrskyisenä vapun jälkeisenä tiistaina. Kenkäni olivat kastuneet läpimäräksi ja varpaani vailla amputaatiota. Nenästäni roikkui jääpuikkoja ja silmäni olivat jäätyneet auki. Olin kaiken kaikkiaan kammottava näky ja kaipasin lämpimään. Satuin kääntymään kulmauksesta, jonka takaa paljastui kotoisan oloinen kolonen. Astuin rohkeasti sisään ja minut toivotettiin hymyillen tervetulleeksi! Istahdin alas mukavan näköiselle sohvalle, sain käsiini höyryävän kupin kuumaa teetä ja pian tunsin oloni lämpimäksi ja suloiseksi.
Yhtä asiaa kaipasin kovasti; nimittäin mukavia ihmisiä seurakseni ja juttukaveriksi. Olisitko se kenties sinä, joka käännyt samasta kulmasta kotoisan oloisen kolosen eteen ja aina sisälle asti tiistaina 2.5. klo 18-20 välillä?