Petroskoissa 1961 syntyneen Arvi Pertun romaani Kipu (Myllylahti 2014) sijoittuu Suomen sisällissodan ja ns. heimosotien aikaan. "Kivun" päähenkilöt suomalainen Riikka ja vienankarjalainen Santeri ovat erilaisen taustansa erottamia, sotatapahtumien yhteen tuomia ja sadomasokistisen halun yhdistämiä.
"Kipu" tuo mieleen Juhani Syrjän romaanin "Omenatarha" (1987). Molemmat käsittelevät sadomasokismin ristiitaisia teemoja rakenteellisesti tuhoutumaan tuomitun unelman kautta. Sekä "Kipu" että "Omenatarha" perustuvat kolmiodraamaan, jossa on läsnä vaniljan ja kinkyn jännite kolmiodraaman yksinäisen osapuolen valintana. Romaaneissa on myös samaa rakenteellista kehittelyä, kun niitä lukee vinosti, silmänurkasta.
"Omenatarhassa" kaksi perhettä asettuu asumaan autioitunutta maatilaa tarkoituksenaan jättää taakseen kaupunkielämän tarkoituksettomuus, "Kivussa" näkökulma on pienten kansojen halu itsenäistyä ja sen vastavoimat. Tarkoituksen etsimisen kehykseen sijoitetaan molemmissa kirjoissa unelmoitujen ja toteutuvien piiskaustapahtumien ketju. Myös nahkaan, eritteisiin, vereen ja tuleen viitataan fetissinäkökulmasta.
"Kipua" ja "Omenatarhaa" yhdistää vastuun liiallisen kantamisen ja sen luovuttamisen halun teema, jolle S/M luo edellytyksiä, mutta joka tarinan realismin vaatimuksesta on tuomittu elämänmallina epäonnistumaan. Perttu ja Syrjä astelevat eri polkuja kuin vaikkapa Anne Rice Prinsessa Ruususineen.
Kiinnostaviksi nämä romaanit tekee myös huolellinen taustoittaminen. Tiesitkö, miten vilja puidaan ja sika teurastetaan tai että Suomen lähialueilla sata vuotta sitten käydyissä heimosodissa taistelivat myös sissipäälliköt Väinämöinen (Ukki Väinämöinen, oik. Vaseli Levonen) ja Ilmarinen (oik. Jalmari Takkinen)?
Sivustoa kannattaa
