KUOLAA, ERITTEITÄ, ROMANTIIKKAAUlkopuoliselle, vaniljalle tai kinkylle, tuntemattoman parin sessio saattaa näyttäytyä jopa brutaalina toimituksena. On huutoa, murinaa, yninää, kuolaa, eritteitä. Kaikkea sellaista ”rumaa”, jota ei usein liitetä romantiikkaan. Kun parilta itseltään kysyy session jälkeen voi vastaus olla, että sessio oli erittäin romanttinen heille. Sitä huomaa miten eri tavoin romantiikka näyttäytyy.
Olen pohtinut pitkään, kuuluuko romantiikka pervoiluun millään tavoin vai sulkeeko pervoilu itsestään romantiikan pois. Voiko pervoilu olla samoin rakastelua, kuin perinteinen vaniljaseksi? Toki voi, eihän kukaan ole sanomaan kenellekään, mitä on romantiikka. Romantiikka käsitteenä on joko 1700-luvun lopulla Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, tai sitten se on rakkauteen liitettävä termi. Tässä tekstissä käsitellään jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Onko pervosuhteissa rakkautta? Siis sellaisissa pervosuhteissa, joissa suhteen osapuolet eivät ole parisuhteessa keskenään, voivat jopa olla parisuhteessa sitten pervosuhteen ulkopuolella. Minusta pervosuhteessa täytyy aina olla tietynlaista rakkautta. On kuitenkin kyseessä ihmissuhde, jossa useimmiten päästään toisen ihon alle. Välitetään. Kiinnytään. Ja ennen kaikkea luotetaan. Eikö tuossa ole rakkauden tunnusmerkistöä? Minusta on. Ja kun tuohon sekoitukseen lisätään vielä romantiikka, niin kyllä. Se on rakkautta. Ei ehkä samanlaista rakkautta, kuin ”perinteisessä” parisuhteessa, mutta silti rakkautta.
Miten sitten pervoilussa romantiikka ilmenee? Joidenkin mielestä pervoilussa romantiikka näyttäytyy likaisempana, hyvällä tavoin siis. Toisen mielestä on yhtä romanttista, päästää subi D:nsä sitten perseeseensä tai sydämeensä. Romantiikka näyttäytyy moninaisin tavoin, eikä yksikään niistä ole väärä.
Itselleni on ollut romanttisinta se, kun D on valinnut minulle asustuksen, jossa nukun yöni. Se on tuonut turvaa. Olen saanut mielyttää D:tä. Olen tuntenut hänet lähelläni, vaikka hän olisi satojen kilometrien päässä. Kovin romanttista on myös minulle ollut se, kun kesken kipusession, kivun aiheuttaja on kuiskannut korvaani, että kestät kyllä.
Pervoilu ja romantiikka ei siis mielestäni sulje toisiaan pois. Romantiikka on itseasiassa, minulle, iso osa pervoilua. Se herättelee sen lutkan minussa, joka haluaa totella, kestää kipua, palvella, alistua ja nöyrtyä. Nauttia.
Joten rakkaat kanssapervot, antakaa romantiikalle tilaa. Vietelkää toisenne, vaikka olisitte jo toista kymmentä vuotta olleet yhdessä. Seikkailkaa, antakaa intohimolle valta mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ja kirjoittakaa toisille pervoja rakkauskirjeitä.
Ms. M, romantikko pervoimmasta päästä
