Kiitos kaikille keskustelusta. Esille on tullut paljon hyviä ajatuksia ja pohdiskeltavaa!
Mielestäni sessiointi voi osallisten lähtökohdista riippumatta olla parhaimmillaan yksilöä (ja toki myös ihmissuhteita) tasapainottavaa, itsetuntemusta ja itsevarmuutta kehittävää, sekä kaikinpuolin tervehdyttävää toimintaa. Eräänlaista lääkettä, joka saattaa niellessä maistua joskus vallan ikävältä, mutta jonka myönteiset vaikutukset tulevat perästä käsin. Joskus nopeasti ja joskus vähän hitaammin.
Näin ollen kaikki sessiointi mistä seuraa vain lisää rikkoutumista, pahaa mieltä ja hammasten kiristystä, on mielestäni symmetrisesti vastaan koko kinkyilyn perusajatusta. Toki ikävyyksien kautta kertyy edes jonkin sortin kokemuspisteitä, mutta niitä ei voi kovin helposti ja nopeasti lunastaa eläväksi iloksi ja hyväksi oloksi jos mieli on takertunut defensseihin tai alempana mainittuihin "pahoihin dissoihin". Ollaan vain menty vikasuuntaan, silmät kiinni, ja perse edellä.
Kun homma toimii, Dom ja sub voivat auttaa toisiaan saavuttamaan jotain todella hienoa. Tämä edellyttää tilanteenmukaista toimintaa, jolla käytännössä tarkoitan toisen yksilön kokonaisvaltaista huomioimista, sekä vilpitöntä pyrkimystä riittävän avoimeen viestintään. Sessioissa kaiken touhuamisen tulisi perustua yhteisille sopimuksille ja siten niitä edeltäville päätöksille, kun päätösten taas tulisi perustua sekä itseä että toista koskevalle tiedolle. Kun ollaan päästy oikeaan uraan ja hyvien toistojen jälkeen on kehittynyt aito luottamus, onkin jo mahdollisuus antaa enemmän löysää, kiristää köyttä, heittäytyä virtaan ja "päästää irti".
Tunne lahnasi. Se voi olla jalo otus tai happanemaan päin.
