Aivan sama sulle - sä oot onnellinen!Ihailen kinkypariskuntia. Ihailen sitä, että jotkut ovat löytäneet vierelleen kumppanin, jonka kanssa eläminen tuntuu hyvältä ja kinkyys on yhteinen juttu. Kemioiden kohtaaminen, yhteiset elämäntavoitteet ja saman sävelen löytyminen kinkyyden kanssa ovat arvokas kombinaatio. Ihailen sitä, kuinka toisten oudoiksi leimaamat ihmiset löytävät toisensa ja voivat elää onnellisina yhdessä oman juttunsa kanssa. Vaikka olen itse monogaminen, ihailen myös polyamorisia kinkyjä. Ihailen myös sinkkuja kinkyjä, jotka eivät välttämättä etsi seuraa. Ihailen kaikkia heitä, jotka voivat elää kinkyytensä kanssa niin, että se on kiva ja mielekäs asia. Että saa siitä irti positiivisia asioita elämäänsä ja on sinut itsensä kanssa. Että voi elää onnellisena.
Onnellinen. Joskus en sen enempää tuuminut kyseisen sanan merkitystä. Se kuulosti jotenkin diipadaapalta, sellaiselta keski-ikäisille ihmisille suunnattujen aikakauslehtien väliotsikoissa liian usein esiintyvältä kliseesanalta. Ajattelin, että onnellisuuden hehkutus on taas jotain sellaista, miten voisi parantaa elämäänsä käymällä joogassa ja syömällä aurinkokuivattuja tomaatteja. Ehkä olin juuri silloin onnellinen. Onnellisuutta harvoin kaipaa, jos sitä on jatkuvasti läsnä.
Joka ajattelee vain huoliaan ei koskaan ole onnellinen. — Kirjailija Publilius Syrus (50 eKr.)Mutta joskus tajusin, millaista on olla onneton. Minulla siihen on liittynyt vahvasti kinkyys. Haasteita olivat aikanaan itsensä hyväksyminen ja ymmärryksen löytäminen jostain muualta. Joillakin näitä haasteita ei ole, joillakin on. Ja joillakin nämä haasteet voivat olla isoja ja jatkua pitkäänkin. Kaikkein tärkein ensiaskel on olla sinut itsensä kanssa. Itsekin tajusin aikanaan, että vaikka olen yksin aiheen kanssa, ei siinä ole mitään sellaista, mikä olisi vaikkapa rikollista tai haitallista muille. Miksi en siis tutkisi asiaa ja nauttisi siitä. Sen jälkeen olikin helpompaa lähteä tutkimaan kinkyyttä enemmän.
Onnen salaisuus on vapaus… Ja vapauden salaisuus on rohkeus. — ThucydidesInternet on helpottanut tutustumista kaikkeen, myös kinkyyteen. Tietoa löytyy ja keskustelufoorumeita on. Jotkut eivät tarvitse kavereita tai vertaistukea, mutta toisille ne ovat tärkeitä. Itselleni oli todella tärkeää, että löysin aikanaan keskustelufoorumeita ja asiallisia sivustoja aiheesta. Yksi tärkeimpiä juttuja oli myös se, että päädyin käymään kinkytapahtumissa. Kynnys oli korkea. En koskaan ole halunnut etsiä yhden illan hekumaa tai satunnaista sutinaa. Ennakkoluulona oli juurikin, että bileissä muhinoidaan keskenään kaikki vs kaikki ja siinä koko anti. Olen iloinen siitä, kuinka väärässä olin. Vaikken suoraa vertaistukea ole skenessä saanutkaan, on epäsuoraa vertaistukea ollut sitäkin enemmän. Jo se, että olo tuntuu hyväksytyltä ja tervetulleelta porukkaan, tekee hyvää itsetunnolle. Minulle hyvän olon on tehnyt se, että asujani on kehuttu. Siinä olikin jo yksi iso asia, jota kaipasin. Kun lopulta mietin kinkyskeneä tarkemmin, on se antanut melko paljon, kun ei ole joutunut elämään "outona" yksin. Koen, että aihepiiri saattaa tehdä oman jännitteensä joidenkin kohdalla pelkän kaverisuhteen luomiselle. Mutta muutamia tavallisia ystäviäkin on onneksi löytynyt. Pari erittäin hyvääkin. Kiitos heille.
Jos voit iloita toisten onnesta, olet itsekin onnellinen. — Axel FredenholmMutta se kumppani. Kaikille tämä ei ole haaste, mutta joillekin kumppania kaipaaville paria ei tunnu helposti löytyvän. Pitäisi osua samat intressit kohdilleen paitsi kinkyydessä, myös muulla tavalla. Monelle kumppani on jopa ainoa taho, jolta kaipaakaan ymmärrystä kinkyydelle. Uskon, että tämä koskee monia kinkyjä. Jos kumppania kaipaa vierelleen kovasti, saattaa iskeä yksinäisyys. Kolumneissa on aiemmin kirjoitettu yksinäisyydestä koskettavasti (Yksinäisyyden tabu, Ms M., 14.8.2016). Mutta minkä teet, jos marginaalisemmassa ihmisryhmässä ei ole puuttuvaa palasta. Toinen, mikä voi iskeä kumppanin puuttuessa, on kateus. Olen itse joskus ollut kateellinen. Todistelen jatkuvasti itselleni, ettei Suomessa ole olemassa lateksista pitäviä naisia, ja silti näen heitä muiden käsivarsilla. Joillakin taas tuntuu hommat menevän tyyliin: "Soita sormia napsuttele, kyllä me subit tanssitaan".
On vaikeaa hakea hymyä kasvoilleen, jos tuntee jatkuvasti olevansa epäonninen kaikkien onnekkaiden seassa. Hoksasin kuitenkin jossain vaiheessa, ettei toisten onnellisuus ollut itseltäni pois. Miksi joku muu ei saisi olla onnellinen? Kun keskityin ajattelemaan muita asioita elämässäni, huomasin, että ympärilläni oli huomattavan moni muu asia erittäin hyvin. Aloin tajuamaan, että ilman kumppaniakin voi elää onnellisena. Olen sentään sinut itseni kanssa. Aloin elämään niin, ettei välttämättä tarvinnut etsiä onneaan, kun sitä olikin jo paljon ympärillä. Sen jälkeen on ollut seurustelua ja taas välillä yksinoloa. Kaipaan yksin ollessani sisimmässäni sitä toista, jota saisi rakastaa ja jonka kanssa voisi jakaa kinkyyden iloisena asiana. Menetyksien muistelun sijaan pyrin kuitenkin asennoitumaan siihen, että ehkä elämä tarjoaa vielä isomman onnen tulevaisuudessa.
Onnelliseksi tulemisessa olennaista on tajuta, että joidenkin asioiden pitää vain antaa olla. — Kirjailija Juha VuorinenOlen useasti miettinyt kumppania etsiessäni, onko kinkyskene vain leikkikenttä, jossa käydään keinuissa, telineissä ja hiekkalaatikolla kavereiden kanssa ja sen jälkeen mennään taas yksitellen tai paritellen kotiin odottamaan seuraavaa kertaa. Voiko kinkytapahtumista tai -foorumeilta löytyä oikeasti pysyvää kumppania? Ehkä. Mutta sen sijaan, että tämä kysymys olisi vienyt usein valtaosan aivokapasiteetistani, olen jammaillut mielessäni Phil Collinsin "You can't hurry love" -biisiä. Onko se sitten parempaa aivokapasiteetin käyttöä, ihan sama. Biisin nimi on kuitenkin totta. Pääasia on, että mieli pysyy iloisena ja elämä onnellisena. Vaikka olisi yksin. Se toinen ehkä löytyy, mutta se ottaa aikansa. Sillä aikaa kannattaa ottaa ilo irti muista asioista.
Älä koskaan odota, että toinen ihminen tekee itseäsi onnelliseksi – onnellisuus on sisäistä, henkilökohtainen asenne ja oma vastuusi. — Caroline MyssOnnellinen. Se on oikeasti laaja termi ja siihen kuuluu vähän muutakin, kuin yksi kinkyys. Toki kinkyydenkin suhteen kannattaa pyrkiä onnellisuuteen, mutta se kannattaa tehdä mahdollisimman pitkälle ihan itsekseen. Kannattaa miettiä välillä kaikkea hienoa, mitä itsellä on elämässään sen sijaan, että märehtisi jotain, mitä puuttuu. Jos voin antaa kannustusta jollekin ihmiselle, jolle kinkyys on ollut negatiivisempi asia elämässään, lainaan erästä yleistä lausahdusta: Ei onni tule etsien - se tulee eläen. Ole oma itsesi. Hyväksy itsesi. Ja nauti niistä jutuista, joista nautit. Kun olet itse itsesi kanssa onnellinen, loistat. Sen huomaavat muutkin ympärilläsi. Ehkä myös hän.
Ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla. — Abraham Lincoln
/ Senshi - Ei onnen onkija, vaan onnellisuuden opiskelija.
