En kyllä usko siihen, että polysuhteilun hyväksymisessä on kyse vain ja ainoastaan itsetunnosta. Itse olen monogaminen enkä oikeasti tykkäisi mistään polykakkaroista (vaikka M/s-suhteen nojalla hyväksyisinkin sen - yhtään lievemmässä valtakuviossa ilmoittaisin sen hard limitiksi). En pelkää, että minut jätettäisiin enkä usko että olisin mustasukkainen. En vain jaksaisi sitä tunnesotkua, jonka se kolmas henkilö toisi. Sitten pitäisi vatvoa jonkun ulkopuolisen ihmisen tunteita, ajatella hänen tarpeitaan ja järjestellä/miettiä aikatauluja. Entäs sitten jos se ihminen vielä olisi kauhean vaativa ja huomionkipeä? En oikeasti ymmärrä kuinka ihmiset jaksavat pyörittää sellaisia kuviota, jos molemmat eivät ole polyja.