Vittumainen mutta vetoava

[Kolumnisti]

Vittumainen mutta vetoava

D/S suhteita on monenlaisia. Joillain asetelma näkyy lähinnä sessioissa, toisille sopii 24/7. Huumoria on mukana erilaisilla annoksilla. True-master käsitteen suosion inflaatio on silmiinpistävää. Omalla tavallaan hupaisaa, että jos master haluaa käyttää tiettyä termiä, suurin osa skenestä tuntuu pitävän henkilöä täytenä typeryksenä joka kuvittelee itsestään liikoja ja ottaa itsensä liian vakavasti, ehkäpä esimerkki yhdenlaisista stereotypioista?  Mainitsematta ketään nimeltä tai viittaamatta tiettyihin keskusteluihin, yleisen käsityksen mukaan tietyt henkilöt esittävät provosoivia kommentteja tarkoituksellisesti. Joku kieli poskessa, toisista ei voi olla varma. Tämän johdannaisena voidaan esittää jatkokysymys: onko hankala ja ärsyttävä luonne vetoava ja positiivinen ominaisuus? Mietin tätä kyseistä kysymystä jo ennen tutustumistani bdsm-skeneen. Skene tuo tietysti asioihin oman lähestymistavan, mutta tapauksissa joissa ihmiset viehättyvät todella vaikeaan ja ärsyttävään luonteeseen, voidaan tavallaan nähdä tietty kinky-elementti, vaikka kysessä olisivat vaniljat. Pointin voi tietysti kuitata yleisesti "vakka kantensa löytää" argumentilla. Ja erityisesti jos puhutaan julkisuuden henkilöistä, vauraus ja kuuluisuus saattavat olla vastustamattomia elementtejä ja ihmiset saattaavat aloittaa suhteen, vaikka olisi yleisesti tiedossa, että kyseessä on erittäin hankala ja luonnevikainen ihminen. Jos pidetään keskustelu enemmän yleisesti viehättymisen ja suhteiden aloittamisen tasolla, eikä puhuta yleisesti mikä johtaa elämässä onnellisuuteen, oma subjektiivinen havaintoni on, että hankalinkaan luonne ei jää ilman seuraa, mutta liian kiltti ja passiivinen saattaa hyvinkin jäädä (vaikka kummatkin olisivat ulkoiselta habitukseltaan yms tekijöiltään suht "ok") .

Kun suhteet rakentuvat aina tapauskohtaisten henkilökemioiden mukaan ja "kiva", "liian kiltti", "ärsyttävä", "liian ärsyttävä" määritelmät ovat hyvin subjektiivisia, en yritä tehdä mitään sen suurempi johtopäätöksiä kuin nostaa ajatuksen esille: Monessa suhteessa ärsyttävä master joka laukoo omia mielipiteitään kenestäkään välittämättä, on epäkohtelias ja sovinistinen, herättää samanaikaisesti tiettyä kiinnostusta, vaikka harva haluaa tätä ehkä suoraan myöntää. Viittasin parin kuukauden takaisessa kirjoituksessani vaaran viehätyksestä joka tulee sessiokumppanin mahdollisesta pienestä hulluudesta. Henkilö jolla on ongelmia luonteen kanssa ja tai jonka luonteenpiirteet yleisesti ärsyttävät meitä, saattaa herättää tietyn käänteispsykologian ansiosta kiinnostusta. Suurin osa ihmisistä (erityisesti naisista) etsii turvaa ja rakkautta, moni unelmoi valkealla ratsulla pihaan laukkaavasta ritarillisesti herrasmiehestä. Mutta hei....jos haluan kokea jotain ihan erilaista..? Mitäs jos olisinkin jonkun sovinistisian panolelu? Ja ihan oikeasti....minua vaan pantaisiin ja nimiteltäisiin ja hyväksikäytettäisiin....ehkäpä tuo olisi kiinnostava ja vahvistava kokemus. Jos kyseessä on ihan oikeasti vittumainen henkilö. Tyyppi joka ei tuo aamulla kahvia sänkyyn vaan tiuskaisee:"Lähde nyt vitun hutsu kiitämään, mulla on kiire töihin." Ehkäpä tämä olisi oikeasti erilainen KOKEMUS?

Ärsyttävän luonteen kiehtovuus liittyy tietysti myös dominoiviin naisiin, brat-subeihin, ja miksei muihinkin kinkyjen kategorioihin, vaan ainakin tämänhetkisillä kinky-foorumeilla tavalla tai toisella ärsyttäväksi ja huonokäytöksiseksi ajateltu master on se joka helpoiten teilataan ja otetaan silmätikuksi. Ja jos puhutaan vaikkapa erilaisten elämänkohtaloiden käsittelystä kinkyilyn kautta, harvoi kuulee tuomittavan jos nainen käsittelee hyväksikäyttöä tai raiskauksen uhriksi joutumista sessioinnin kautta, mutta todistanut ainakin muutaman keskustelun jossa masterin on kerrottu olleen täysi häviäjä elämässään ja kun nyt dominoi ja kurittaa naisia niin se ei olekkaan olleenkaan sallittua, "Pomottaa nyt kun ei oikeassa elämässä pystynyt" jne. 
Jos naisdomme tai brat on ärsyttävä ja hankala niin sehän nyt vaan kuuluu asiaan, mutta jos master ei olekkaan herrasmies, vaan joku helvetin sovinistisika, rasisti ja ties mitä, niin kyllähän kaikki vihaavat minkä kerkiävät, paitsi, uskallan väittää, juuri tämä tietty v-mäisyys herättää myös kiinnostusta. Herrasmiehet ja hyväkäytöksiset, juu, onhan ne niin mukavia, mutta entäs jos haluisinkin ihan oikeasti huonoa kohtelua? Ja koko ajan?

Mikä tässä nyt oli se pointti? Tuon otsikossa mainitun pointin ohella haluan myös sanoa, että sitä avarakatseisuuttaa voisi yrittää hieman laajentaa. Se "truuu" sana siellä profiilissa ei välttämättä tee ihmisestä kusipäätä, ihmiset pitäisi kuitenkin arvostella ominaisuuksiensa ja tekojensa mukaan, ei stereotypioiden. Sitten on niitä jotka ovat kieli poskessa kusipäitä ja niitä jotka haluvat olla leikisti kusipään uhreja ja kaltoin kohtelemia. Viimeisimpänä on sitten (huhujen mukaan)vielä ne vittumaiset, natsisika-sovinistisika-true masterit jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken, ovat huumorintajuttomia ja kaikissa suhteissa täysiä mätämunia ja ikäviä. Mutta niin kauan ei tapahdu laittomuuksia, kukaan ei saa pysyviä traumoja ja pervoilu pysyy konsensuaalisena, on jopa tällä viimeisellä kinkyjen kategorialla oikeus olemassaoloonsa ja joillain oikeus kiinnostua heistä.



Herrasmies-pehmo-wanna be sadisti UW

[DareDoll]

Tämähän jännä näkökulma kun true-mastereita puolustetaan. Varmaan totta, että pelkkä sana profiilissa ei tee henkilöstä urpoa, vaan useampi on saanut maineen omasta urpoilustaan ja termin inflaatiolle on syynsä.

[Viridian]

Yleisellä tasolla paha sanoa, onko hankala luonne vetoava ominaisuus. Eikä siitä voi olla varma edes yksittäistapauksissa. Onko minulla seuraa, koska olen hankala luonne, vai onko minulla seuraa siitä huolimatta, että olen? Entäs sama pohdinta naapurin suhteen.

Mutta kun tähän hankaluuteen tuotiin ne truu-versiot mukaan, niin aloin itsekin miettiä, mistä se koettu hankaluus tai veemäisyys sitten tulee. Ja en tullut sen vähempään lopputulokseen kuin siihen, että tämä liittyy siihen, onko dominoivuus henkilössä olemassa kaiken aikaa niin selkeänä, että sitä ei pysty kokonaan peittämään, vaiko vain tarpeen mukaan esille otettavana ominaisuutena.

Jos on dominoiva myös arjessa, se muovaa olemista suuntaan, missä helpoin tie on pysyä mielipiteissään, keskittyä enemmän ns. johtajahyveiden kuin huumorintajun kehittämiseen. Ja esimerkiksi saada mainetta, jos ei joustavuudesta, niin sitten vakaudesta ja siitä, että toiset voivat ennakoida reaktioita ja tietävät mielipiteet, ja niiden pysyvyyden, mikä vähentää turhia kärhämiä (niiden muiden fiksusti välttäessä konfliktia?). Lopputuloksena voi olla aivan kelvollista elämää dominoivan lähipiirissä, missä ehkä omat vapausasteet ovat rajallisia, mutta toisaalta voi tietää olevansa hyvin suojassa ulkomaailman paineilta, oli kyseessä sitten perhe tai työyhteisö.

Mutta yhtälailla sivulliset ja ne, kenen pirtaan moinen ei sopisi, voivat kauhistella elämää, jota eivät itse jaksaisi. Eivät niitä paineita, mitä tulee sille dominoivalle vastuun kantamisesta, eivätkä niitä asioita, mistä lähin ympäristö ehkä kärsii. Onko sivusta huutelu vetoavaa, saako sillä naista tai miestä? Ainakin se on joskus veemäistä...

Mutta vielä tuosta masterien ja dommejen erosta: jostain syystä stereotyyppisen dommen vähän niinkuin kuuluisikin olla julma, arvaamaton, äreä, epäreilu, sadistinen, kohtuuton ja vaikka mitä, ja päin vastoin ne dommet, jotka verhoavat ominaisuutensa julkisuudessa, tai ovat oikeasti tosi kilttejä, joutuvat selittelemään miksi eivät täytä stereotypiaa. Siinä valossa on tosiaan aika outoa, että masterin kuuluisi monen mielestä olla kaikkea muuta, niinkuin vaikkapa huolehtiva, turvallinen, pitkäpinnainen yli-ihminen, joka silittää pahimmankin brätin kehrääväksi palloksi. Luenko vääriä ketjuja, vai missä vika?

Vir, joka ei vilauttele kovaa ydintään kuin äärimmäisessä hädässä, muuten mennään erilaisilla kuorikerroksilla, osa pehmoisia, osa vähän kiinteämpiä, mutta pääosin ihmiset tunnistavat minut vaarattomaksi yksilöksi, kunhan eivät yritä pitää minua kahvitta

[Underworld]

Kiitoksia Vir, jälleen hyvää laajennusta.

Asiaa sivuten: isommassa maailmassa fetin puolella tuota kovempaa/rankempaa/ikävämpää henkistä alistamistakin käsitellään enemmän/pidemmälle kuin mitä täällä tullut vastaan. Itsellä ei ainakaan vielä mielenkiintoa niin ei ole suoraa linkkiä laittaa mutta löytynee helposti jos kiinnostaa

[talvenjäähile]

Vaikeissa ihmisissä on pointtinsa, usein tuntuu olevan enemmän särmää ja dynaamisuutta sekä ennen kaikkea omaa tahtoa ja omat mielipiteet. Ihmissuhteet helposti kaatuvat v-mäisyyteen tai liian voimakkaaseen tunneskaalaan mitä toinen osapuoli ei kestä. Kiltteydessä ei oikein mikään vetoa mutta herrasmiesmäisyys ja hyvät käytöstavat joka tilanteessa aina, sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta riippumatta. Tunteiden ilmaiseminen suoraa huutoa on silti sallittua, mieluiten tosin vain verbaalisessa muodossa, pahinta on padota tunnetta sisään päin ja odottaa jotain megaräjähdystä.

Stereotypiat ja tabut on tehty rikottaviksi. Koen että kinkyilyyn liitetään niin vahvoja stereotypioita itsestään selvinä hyveinä että muiden kuin niiden mukaan toimivien toivottaisiin poistuvan häiritsemästä jotain keskeistä eliittiä joka omasta mielestään toimii "oikein", kutsuu sitten itseään millä tittelillä tahansa. Kinkyskene on kuin yhteiskunta minikoossa - valtavat määritelmien mukaan toimimisen paineet joka suunnasta.