Kuvista

[talvenjäähile]

Se onkin varmaan oma juttunsa jos salailusta saa kicksejä, silloin kontrasti muun elämän ja kinkyelämän välillä toimii. Sitten taas jos kokee salailun taakaksi niin ei juuri voi olla muuta kuin avoin, sattuu tai ei. Salailu yleisellä tasolla johtaa yleensä enemmän ongelmiin tai ainakin sulkeutuneempaan ilmapiiriin kuin parantaa asioita. Jokaisen oma valinta tietysti sekin.

Myös jos on tilanteessa jossa ei ole läheisiä joita omien kuvien julkaisemisella paljoakaan voisi satuttaa niin voi antaa palaa vapaasti. Lastenryöstöorganisaatiot napsivat huoltajuuksia keneltä vaan vanhemmilta ilman kinkykuviakin, siinä on raadollinen bisnes takana. Oman perheen suojeleminen on kuitenkin yksi hyvä syy harkita todella tarkkaan mitä julkaisee.

Eniten on ehkä kyse arvomaailmasta; onko kuvien julkaiseminen niin merkittävää ja tärkeää miltä kannalta tahansa että on valmis "menettämään" sen takia muita asioita, esim. työpaikan? Ja en tarkoita pelkästään seksuaalista kuvamateriaalia vaan mitä tahansa kuvastoa. Ihmiset elää sen verran eri tavoilla ja asenteilla että jollekin täysin ok kuva joka leviää ympäri nettiä ei aiheuta minkäänlaista häiriötä kun taas toiselle se voi olla täysi katastrofi.

Jos julkaisee vain omia kuvia ja kuvia joiden julkaisemiseen on saanut luvat sekä pyrkii kieltämään itsestä otettujen kuvien julkaisemisen ilman lupaa niin ehkä sillä voi pienentää riskiä. Kuvilla kiristäminen on varjopuoli mutta jotenkin absurdia, mitä kiristäjä lopulta saavuttaa sillä jos kuvat kuitenkin ovat hänellä jo hallussa? Kuvia voi kopioida niin helposti että olisi hyvin vaikeaa tietää ettei kiristäjälle ei jäisi kuvista mitään kopioita.

Mutta miksi kuviin suhtaudutaan suojelevasti, kysymys kaiken takana on myös se miten kuvia katsotaan, mitkä arvot niiden taustalla ovat ja ovatko ne muutettavissa avoimempaan ja myönteisempään suuntaan julkaisemalla "rohkeampaa" kuvamateriaalia, aiheesta kuin aiheesta?

Ylipäänsä on kiinnostavaa miten ihmiset katsovat, kokevat ja tulkitsevat kuvia, keskustelu kuvien katsomisen näkökannoista ja arvottamisesta on mielenkiintoista.

[Alexios]

Kaveripiirissäni ei ole sellaisia henkilöitä, joiden ystävyyden menettäisin kinkyyteni paljastuttua. En siitä puhu, mutten varsinaisesti piilottelekaan. Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

[latexbun]

Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Samoin. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko jollekin todella käynyt niin, että kinkyyden paljastuminen on poikinut irtisanomisen tai sen uhan? Suuri pelkohan siitä tuntuu monella olevan, mutta kuinka aiheellinen se on, vai pelätäänkö ennemmin leimautumista työyhteisössä?

[Lady Whip]

Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Samoin. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko jollekin todella käynyt niin, että kinkyyden paljastuminen on poikinut irtisanomisen tai sen uhan? Suuri pelkohan siitä tuntuu monella olevan, mutta kuinka aiheellinen se on, vai pelätäänkö ennemmin leimautumista työyhteisössä?

On työyhteisöjä joihin vaaditaan määrätynlainen henkilökohtainen vakaumus. (kristilliset järjestöt). Se on täysin ymmärrettävä vaatimus koska ensinnäkin työnteko on helpompaa ympäristössä jossa ns puhuu samaa kieltä. Kun on samanlainen, silloin kuuluu joukkoon ja hyväksytään.
En tiedä onko sallittua antaa lopputili henkilölle joka tulee ulos kinkykaapista tuollaisen yhteisön keskellä. Työnteon se ainakin tekee vaikeaksi kun ei ole enää samalla tavalla hyväksytty kuin aiemmin ja lopputulos on se, että itse irtisanoutuu kun ei kestä enää.

[submit]

Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Samoin. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko jollekin todella käynyt niin, että kinkyyden paljastuminen on poikinut irtisanomisen tai sen uhan? Suuri pelkohan siitä tuntuu monella olevan, mutta kuinka aiheellinen se on, vai pelätäänkö ennemmin leimautumista työyhteisössä?

En tiedä, onko kukaan kohdannut tuollaista, mutta työpaikkakiusaamista tiedän olleen. Valokuvien perusteella oli ko. henkilö bongattu. Siinähän sitten punnitaan, kuka mitäkin kestää ja miten osaa asian hoitaa kuntoon. Vaikka kohtaisikin esim. huumoriläppää "paljastuttuaan",  on jokaisella oikeus saada tehdä duuninsa rauhassa.

Ei tapahtunut kristillisessä järjestössä, eikä ko. henkilö irtisanoutunut tai saanut kenkää.

[IKRM]

Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Se saattais kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti työkaveriesi tapaan suhtautua sinuun, ja sen kautta mahdollisuuksiisi sopeutua työyhteisöön, joka mahdollistais irtisanomisen, tai vähintäänkin tekis töissä käymisestä hyvin ikävää.

IKRM

[latexbun]

Se saattais kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti työkaveriesi tapaan suhtautua sinuun, ja sen kautta mahdollisuuksiisi sopeutua työyhteisöön, joka mahdollistais irtisanomisen, tai vähintäänkin tekis töissä käymisestä hyvin ikävää.

Niin, eihän sitä laittomasta irtisanomisesta kannata mitään meteliä nostaa. Vaikeana ihmisenä pitäisivät vielä ja pahasti ajattelisivat.

Edit: Työsopimuslaki on oikea asia.

[Meeri]

Ongelma on varmaan miten todistaa irtisanomisen johtuneen kinkyydestä. Työnantajapuoli voi käyttää syynä jotain ihan muuta asiaa.

[Passion]

Ongelma on varmaan miten todistaa irtisanomisen johtuneen kinkyydestä. Työnantajapuoli voi käyttää syynä jotain ihan muuta asiaa.

Näin se menee. Voi myös pohtia eteenpäin, että haluaako alkaa riitelemään irtisanomisperusteesta. Iltalehdet varmaan mielellään nostavat esille tapauksen, jossa työnantajaa syytetään syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen vuoksi tmv. Tällöin voi viimeistään sanoa hyvästit kaappikinkeydelle.

[Kettu vinossa]

Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Samoin. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko jollekin todella käynyt niin, että kinkyyden paljastuminen on poikinut irtisanomisen tai sen uhan? Suuri pelkohan siitä tuntuu monella olevan, mutta kuinka aiheellinen se on, vai pelätäänkö ennemmin leimautumista työyhteisössä?

Kai silläkin on vähän vaikutusta, millaisen fetissin takia potkut saa. Esimerkiksi jos joku lasten kanssa työskentelevä paljastuu loliconin ja shotaconin katselijaksi, niin mainehan siinä väistämättä menisi, vaikkei sillä mitään tekemistä oikeiden lasten hyväksikäytön kanssa olekaan. Tai jos joku päihdetyöntekijä, poliisi, lääkäri tai sairaanhoitaja jääkin kiinni toistuvasta seksin harrastamisesta humalassa tai huumattuna (fetissi sekin). Tai joku ihmisoikeustyöntekijä paljastuisikin natsifetisistiksi, vaikka se pelkkää roolileikkiä olisikin. Tms... Siinä ei enää leimaisi pelkkä työyhteisö, vaan asia saattaisi päätyä jopa massamedian virheelliseen ja asioita paisuttelevaan uutisointiin. Ei siinä enää auta, että fetissielämä ei vaikuttanut työntekoon millään lailla ja vapaa-ajallakaan ketään sivullista ei vahingoitettu.

[latexbun]

Tai jos joku päihdetyöntekijä, poliisi, lääkäri tai sairaanhoitaja jääkin kiinni toistuvasta seksin harrastamisesta humalassa tai huumattuna (fetissi sekin).

Näihinkin ammattiryhmiin lukeutuvat ihmiset käyttävät alkoholia ja kännissä paneksivat vapaa-ajallaan, se tuskin ketään yllättää. Itseasiassa aika monella taitaa tämä fetissi olla, kun kännipaneksimista toistetaan tuon tuostakin, varsinkin baari-illan jälkeen. Mutta nyt tämä on ihan jo offtopic, eikä liity kuviin oikein mitenkään.

[Kettu vinossa]

Tai jos joku päihdetyöntekijä, poliisi, lääkäri tai sairaanhoitaja jääkin kiinni toistuvasta seksin harrastamisesta humalassa tai huumattuna (fetissi sekin).

Näihinkin ammattiryhmiin lukeutuvat ihmiset käyttävät alkoholia ja kännissä paneksivat vapaa-ajallaan, se tuskin ketään yllättää. Itseasiassa aika monella taitaa tämä fetissi olla, kun kännipaneksimista toistetaan tuon tuostakin, varsinkin baari-illan jälkeen. Mutta nyt tämä on ihan jo offtopic, eikä liity kuviin oikein mitenkään.

Lähinnä yritin tarkoittaa sitä päihteisiin liittyvää hyväksikäyttö-fetissiä, mutta valikoin sanani huonosti. On esimerkiksi FetLifessä tullut vastaan useampia ihmisiä, jotka tykkäävät siitä että he ovat alkoholin, lääkkeiden tai huumeiden vuoksi ihan "tillintallin" ja puolustuskyvyttömässä kunnossa (mielellään tajuissaan kuitenkin) ja heitä sitten pannaan. Mutta se ei ole raiskaus, koska se on sovittu etukäteen että niin saa tehdä. On jopa järjestetty jotain bileitä, jossa joku tai useampi tyyppi yhteisesti sovittuna huumataan tai juotetaan reippaaseen humalaan ja sitten käytetään yhteisenä panoleluna.

[Radien]

Kaveripiirissäni ei ole sellaisia henkilöitä, joiden ystävyyden menettäisin kinkyyteni paljastuttua. En siitä puhu, mutten varsinaisesti piilottelekaan. Jos taas joskus elämässäni työnantaja yrittäisi antaa minulle potkut kinkyyteni takia, niin todellakin veisin asian oikeuteen, koska kinkyys ei vaikuta negatiivisesti työntekooni.

Työnantajalla ei ole takaisinottovelvoitetta, joten vanhaa duuniasi et saisi kuitenkaan pitää. Riippuu tietysti mitä teet työksesi, mutta aika monilla aloilla kysellään edellisestä työpaikasta miksi lähdit. Sitten kun sieltä tulee "se on sellainen perverssi" niin vaatii aika kinkytietoisen työnantajan, että uutta työpaikkaa tippuu. Etenkin esimiestehtävissä työskenteleville D-kinkyille (ihan sukupuolesta riippumatta) ura voi olla sitten siinä.

Olen itse opiskellut alaa (en ole kyllä tehnyt päivääkään alan töitä enkä aiokaan), jossa kinkeyden paljastuminen olisi tarkoittanut väistämättä kehotusta hakeutua muihin töihin. Kyse ei ole mistään kristillisestä alasta, mutta kuitenkin todella konservatiivisesta alasta. Irtisanomisen perusteet tuskin olisivat täyttyneet, mutta kyllä se aikamoisen epäluottamuksen ja mahdollisesti myös painostuksen olisi tuottanut.

[Nick]

Tässä huomaa hyvin sukupolvien välisen eron. Kuilun. Kaikki ylläkirjoitettu on varmasti hyvin paljon totta vertaisryhmän kesken.

Nykyisille alle kolmekymppisille maailma näyttäytyy kovin toisenlaisena.